Tässähän tämä menee elämää ihmetellessä ja aurinkoa karttaessa! Osaan jo käydä ilman karttaa ainakin Blakeneyn, Arboretumin, Rea something, Ballantynesin ja kahdessa muussa Harris Teaterissa. Ja jos mikään edellämainituista ei satu olemaan lähellä, niin tiedämpä senkin, että takuuvarmasti seuraavan kahden mailin ajon jälkeen vastaan tulee jokin Harris Teeter! Ja jossei tuu, niin sitten tulee Traders Joe tai Food Lion. Nälkää ei tarvi nähdä.Ravintoloitten kanssa on siinä mielessä hankalampaa, että en voi koskaan tietää, onko kyseessä halpa, edullinen, kohtuuhintainen, kallis vai erittäin kallis paikka. Pyrin välttämään kumpiakin ääripäitä, joten kovin suuria huteja ei ole tullut. Sen verran toki, että seuraavalla kerralla haen yhden annoksen japanilaisesta kotiin, pärjäämme sillä tyttären kanssa yhden päivän.
Sisustusliikkeet eivät ole suosikkipaikkojani, mutta erityisesti niissä ärsyttää se, että kaikkea myydään seteissä: makauuhuoneeseen sänky, pari lipastoa, yöpöydät ja penkki. Jos haluat päiväpeitteen (en halua, mutta harkitsen, koska peitto on valkoinen eikä siihen ole sopivaa pussilakanaa), niin samassa paketissa tulee 5 tyynyä! Haloo, mä en halua viittä jättityynyä pitkin makkaron lattioita kuleksimaan! Meillä on tarkoitus myös hakea toinen sohva Ikeasta, koska emme halua kahta sohvaa, kahta sohvapöytää ja sohvanpäätypöytää. Kunhan tässä sinne asti kerkee.
Ekat kaksi tai kolmekin viikkoa oli kiva selata ilmaispostia eli mainoksia, sillä niistä sai kuvan siitä, mitä missäkin kaupassa myydään. Tässä vaiheessa tiedän, että samasta moskasta on tarjous vähintäänkin Wahlgreenilla, Food Lionissa, CVC/Pharmacyssä ja neljässä muussa kaupassa. Ja näiden tarjousten lisäksi voisi sitten saksia vielä tuottajien tarjoanat alennusmupongit, Charlotte observerin tarjoamat kupongit ja kuponkilehden kupongit. Kyllä niillä siis oikeesti säästäis, mutta rajansa kaikella: minä käyn Teeterissä ja sillä sipuli. Myös siellä on tietenkin apteekki, kuten joka kulmassa muutenkin. Enkä muuten taida täällä ikinä mennä viinakauppaan. Harris Teeter riittää siihenkin.
Suuntavaistokin alkaa pikkuhiljaa operoitua ja tavallisesti löydän kotiin "mitäköhän tuon tien varressa on" -kierroksiltani ilman navia. Mutta jos jonnekin pidemmälle menee, niin navi on ehdoton ystävä ja siihen on vaan opittava luottamaan: tänäänkin puistoon mennessä meinasi epäusko iskeä, mutta sinne se vaan löysi! Ajoimme siis naapuripiirikuntaan Weddingtonin läpi Waxhawiin ja oltiin ihan maalla! Ihania maisemia, uimapaikka järven rannassa (4 taala/lärvä), minigolffia (en kattonu hintaa) ja kävely/patikointi/pyöräilypolkuja metsässä (parkkimaksu 4 taalaa) ja grillipaikkoja piknikkejä varten. Siis Viikinsaari löytyy puolen tunnin ajomatkan päästä!
Auto. Se on ihmisen hyötyväline numero 1 täällä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Oikealla kääntyminen alkaa jo sujua, eikä liikenteenvirta enää aiheuta paniikkia, paitsi keskustassa ja varmaan ruuhka-aikana tuolla isoilla teille, jonne ei normisti tarvi lähteä. Kauppakaaos on hahmottumassa, enkä tokikaan ole ainoa, joka välillä kiertää kauppakeskusta pyrkien oikeaan suuntaan tai oikeaan kauppaan. Muutaman kahvilankin olen jo bongannut (en siis laske Starbucksia tähän kategoriaan) ja jätskipaikat on ihan helmiä. Alkaa siis näyttää siltä, että ensi viikolla pitää lähteä sinne isommalle Mallille sombailemaan tai sitten ihan Ikeaan asti. Tai luomukampaamoon (tai niin netti väittää, en kyllä ihan vielä usko) uusille ulottuvuksille. Tahi ihan Charlotten ulkopuolelle Greensboroon.
Taikka sitten vaan pysytään kotonurkissa ja haetaan lukkari Ardrey Kellistä sekä kuskataan jälkikasvu Knight Camp -tapahtumaan. Se on kaikkien ysiluokkalaisten eka yhteinen tutustumispäivä ensi torstaina. Ja kesälukemistakin tulevalla ysiläisellä on; onpa esseekin väännettävä ennen virallista koulun alkua!
Vaan sitä ennen on luvassa jotain uutta ja ihneellistä: kirjoitan ensimmäisen sekkini ja toimitan sen Tai-chi -kouluuni huomenna. Lisää sekkejä tarvitaan kouluun ja sieltähän se tuli eka automaattipuhelukin, jossa kerrottiin koulujutuista perjantaina! Ja uutta ja ihmeellistä olisi sekin, jos vaikka saisi maallisen omaisuutensa Yhdysvaltojen tullista kotiin saakka. Pari päivää menisi mukavasti ja jospa sieltä löytyisi se piirakkapulikkakin, jolla ennen lauantaita pitäisi vääntää kotomaan leivonnaisia Tai-chi koulun juhlintaan.
Saas nähdä kuinka käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti