Sää ja lämmittäminen

Breakfast area

Tosiasia on siis se, että tämä todellakin osoittautuu vuosikymmenten kylmimmäksi talveksi! Ei ole kivaa ei, sillä äijäkin käkkii kotona kaikki illat, kun golf-klubi on suljettu miltei kaksi viikkoa. Siis, koska on liian kylmä.

Öisin on siis käynyt pakkasella jo useamman kerran ja varsinkin tuulisella ilmalla sen tosiaankin tuntee. Alakerrassa käy sellainen viuhu, että oksat tippuu joulukuusesta. Takasta puhaltaa ja ulko-ovista viuhuu, vaikka on tiivistetty niin, ettei meinaa saada lukkoon, kun tiivisteet ottaa vastaan. Mutta siis tuulikaappia tai oikeastaan edes eteistä ei tunneta, joten yksinkertainen ovi on aina yksinkertainen. Ja meidän aamiaisnurkkauksen  ihanat, kauniit ja täysin tuulenpitämättömät, yksinkertaiset ikkunat tuovat hyisen alle 10 asteen lämpötilan aamuisin kyseiseen nurkkaukseen. Tästä syystä olen siis pakotettu nauttimaan aamiaisen sohvalla telkkarin edessä, jonne olen sijoittanut myös irtolämmittimen pitämään itseäni hengissä. Takkaa, kun ei tohdi joka aamu laittaa posottamaan kaasuja maailmalle.

Likan lämmitin. P.S. n. 45 neliön huone

Öisen kylmyyden tuntee myös yläkerrassa liiallisena hiostumisena, sillä talomme lämmitysjärjestelmä tuntee vain yhden säätönäppäimen. Ja kaikki suomalaiset (samaa en tokikaan nykyisellä koulujärjestelmätuntemuksella väitä paikallisista ihmisistä) tietävät, että lämpö nousee ylöspäin, joten kun alakerta jäähtyy, niin yläkertaa muodostuu korkeapaineinen hikikasauma. Mikä ei edesauta nukkkumista! Eli muistakaatteen siis kylminä, ja eritoten tuulisina, öinä vähentää lämpöä! Ja sitten aamulla hiippailla huopatossuissa alakertaan!

Myös likka on ottanut omaan huoneessaan, joka on siis bonus-huone eli autotallin päällinen tila, oman säätelyjärjestelmän. Katto on siis lähellä eikä sisäkaton ja ulkokaton (no olisipas kerrankin käyttöä erittelylle sealing - roof) välissä ole ilmatilaa. Hänpä blokkasi lämmityskanavat (jotka siis puhaltavat samoista kanavista kuin viilennyskin: katosta alas) kiinni ja nukkuu kahden täkin alla kylmässä huoneessa. Varsinainen lämmittäminen tapahtuu sitten pienellä autonsisätilalämmittimen kokoisella laitteella. Muuten hänen huoneensa olisi siis sauna; juu juu, mutta kun ei ole sitä höyryn poistoputkea, eikä likka tykkää jos kasaan kiukaan yhteen nurkkaan, se on varattu kiukkuiselle linnulle!

Meikän pelastus

Melenkiinnolla tässä sitten odotellaan kustannuksia, jotka siltikin jäänevät kesäisen kylmentämisen jalkoihin, mutta koska tämä on eka talvi tässä talossa, niin eihän sitä koskaan tiedä. Ja ihon kuivuminen on muuten ihan yhtä iso ongelma (jossei isompikin, sillä kylpeminen ei tosiaankaan tee iholle mitään hyvää) kuin Suomessakin; jostain puhaltaa koko ajan ja sehän kuivattaa ilmaa totaalisesti. Toistaiseksi en kuitenkaan halua hankkia vielä yhtä vehjettä tuohon kostauttamaan. Voi olla, että ensi talvena sitten uusitaan sisustusta niin, että yksi seinä on varattu kaikille laitteille. Huoh.

Mutta ette tiedä kuinka siltikin tykkään tästä talosta! Juurikin katselen upeaa auringonnousua keittiön (anteeksi, siis aamiaisnurkkauksen) ikkunasta: sieltä se pykeltää ylös Blakeneyn ostoskeskuksen takaa kaikissa kauniissa väreissä. Ja tänään on aika nauttia: luvattu reilua kymmentä astetta (auringon kanssa se on huomattavasti lämpimämpi) ja tiistaina sitten miinuksen puolelle PÄIVÄKSI, joten se on kylmä se. Tarkoittaa mitä todennäköisemmin kouluille kahden tunnin viivästyksiä aamuisin (juu, nukkuma-aika otetaan kiitollisuudella vastaan) ja jos lunta tulee, niin ovatten varmaan kiinni koko päivän. Eikä tämäkään kuulkaas enää ole niin kovin ihmeellistä; maassa maan tavalla.

Katan aamiaisnurkka

Mutta mielenkiintoista ja keskustelua herättävää on se, että meistä etelään on tulossa talvimyrsky ja ennustetaan noin kymmenen sentin lumipeitettä. Sellaista ei liene tapahtunut koskaan (korjaan tämän tarvittaessa, kun asiasta lähipäivinä meuhkataan) ja tosiasia on, että kaaos on luvassa. Floridaan asti ei taida lumisade yltää, mutta sitä on luvattu koko kaistaleelle meidän ja Floridan välissä. Southern style in snow - saas nähdä-

Lumista talvea vaan sinne koto-Suomeen. Tänne soisin keskiviikoksi ja torstaiksi kahden tunnin delayn, mutten koulujen sulkemista, sillä delaytä ei tarvitse korvata, mutta kokonaiset päivät täytyy käydä istumassa lauantaisin. Ja siihen ei nyt pysty eikä kykene. Niin, ja se aurinko edelleen paistaa miltei joka päivä!

Ja kaikki on kuin Strömssössä!

Tänään lintsaan pari tuntia koulusta, koska menen ensimmäistä kertaa nykyisessä elämässäni lääkäriin. Hammaslääkärin tuoli on toki tullut jo kovasti tutuksi, mutta lääkäritätiä en ole aiemmin tavannut. Tai no, kiropraktikkoni on MD ja käyn Sheilan, joka on lastenlääkäri, luennoilla, mutta itse en ole asiakkaan ominaisuudessa käynyt punnituttamassa painoani, saati verenpainelukemaani. Siksipä tässä istun sturbuksilla latkimassa kahvia, jotta saisin sopivat lukemat.

Tai no, istun täällä kosk kotona ei tule vettä! Lowesin pojat nääs pistää parastaan. Eilen yksi mies kävi rakentamasa seinän puolikkaan, jonka tämänpäiväinen mies (tosi kiva kaikinpuolin, suunniteltiin yhdessä pihasauna takapihalle, kun sisälle tulisi liian kalliiksi) sitten purki. Kun sieltä seinän välistä puuttui niinkin oleellinen asia kuin vesijohto. Nyt on vesijohto ja huomenna se eilinenmies tulee uudelleenrakentamaan sen seinän siihen vesiputken ympärille. 

Kuullostaa vähän siltä, että kolme ennakkosuunnittelupalaveria ei ollut sittenkään riittävästi, sillä sellainen (kuulemma sininen) ohjeistuskansio on jäänyt tekemättä, kun aikaa ei ole ollut kuin kuusi viikkoa. Mutta eihän asia meille mitenkään kuulu, sillä me maksetaan sovittu urakkahinta (kai?), joten purkakoot sitten vaikka sen ammeeni ennen ylöskantamista ja toistamiseen sen jälkeen, jos siitä saa joulumielen. Minä pistän toiveeni siihen, että pääsen jouluna kylpyyn. En tokikaan kuvittele, että laatat olisi paikoillaan tai että ammeeseen saisi poreita, sillä se vaatii sähkömiehen paikalle purkamaan jotain, mutta ihan semmoinen vanhanaikainen kylpy silmät kiinni on toivelistalla. Raportoin sitten kuinka käy.

Olen myös sikäli amerikkalaistunut, että omistan ikioman pinkin kuponkikansion (kiitos Sari!), jota en tokikaan käytä. Kuponkini on lajiteltu kirjekuoriin alueittain paitsi ne, jotka on pikkukansiossa auton hansikaslokerossa. Jokin nerokas systeemi tähän mielestäni oli, mutta sen nerokkuus on painellut jonnekin hukka nimiseen paikkaan ja iso kasa kupokeja on auton keskikonsolissa merkkareiden alustana. Juu, valitettavsti merkkarit on saksalaisia, mutta oikein hyviä, kiitos kysymästä. Eilen sitten säästäväisyyspuuskassani (koska tilasin $300 luomuvoiteita ja kasvoaineita, sillä Frantsiloista alkaa pohjat näkyä) kaivoin BJ: n kuponkivihkot esille. Sillä tänään saatoin kotimatkalla poiketa rakastamaani bulkkikauppaan, kun kerrankin ajoin itsekseni. Kun pitää sinne lääkäriinkin mennä. Eli kupongit ojossa ostin säkeittäin talous- ja vessa- ja nssuliinapaperi sekä hammasharjoja ja 3x 425 pumpulipuikkoa! Meillä on siis teini perheessä, enkä suotta ole hehkuttanut talomme säilytystiloja: pystyn kovasti helpolla säilöömään reilun 1200 pumpulipuikkoa jonnekin hukka-nimiseen paikkaan! 

Iloisena siis kiikuttelin miljoonan paunan (miljoona KILOa olisi liioittelua) ostokset itsepalvelukassalle ja otin kupongit esille. Tarkistin, että tuotteet olivat juuri niitä kuin kupongeissa sanottiin (sillä ultra-strong ei ole sama kuin ultra-Soft) ja piiputin ne siihen infrapunan alle. Jokainen kuponkini oli vanhentunut eilen! Kiva, jäi siis säästämättä yhdeksän taalaa 50 senttiä eli kaksi grande-kokoista lattea. 

Kyllä elämä on kovaa. Hataraisen laskupääni mukaan kaiken tämän neutraloimiseksi minun täytyy tulla 95 kertaa sturbuksille OMAN mukin kanssa. (Joka kerta saa siis 10 senttiä alennusta.)  Huoh, en ole ollenkaan varma, että pystyn tähän, mutta koska aion kovasti yrittää, niin eikö olekin korrektia pyytää joulupukilta omaa Starbucksin pronssinväristä kahvimukia? (Tai ostaa se itse ja komentaa mies paketoimaan.)

Jaahas, sitten onkin aika lähteä jännittämään lääkäritätiä, joka ehkä haluaa leikata rasvapattini pois. Siitä sitten tuonnempana. 

Puutarha, siis oikeesti: puutarhabloggaus

No nyt ollaan kovasti vieraalla maaperällä, mutta siihenhän tässä on jo totuttu, joten antaa mennä vaan. Tämän talon kylkiäisenä kun sattui tulemaan tuon etupihan lisäksi takapiha, joten pientä puuhaa riittäisi. Ja aloitetaan asiaankuuluvasti ja ytimekkäästi joulukoristuksista! Alla olevissa kuvaissa siis näkyy suunnaton ponnisteluni asian suhteen. Mutta tämä on voimassa vain toistaiseksi, odottakaapas, kun näette millaiset jouluvalot meille tulee. Minä ainakin odotan, sillä meillä on autotallissa kaksi laatikollista ystäviltä perittyjä jouluvaloja, joiden loiste paljastetaan ensi viikonloppuna. Sillä minähän en ennen Thanksgivingiä niitä ripusta. Voin kyllä illalla joogaan mennessä ottaa kuvat kahden naapurin jouluvaloista, niin pääsette ennakkotunnelmaan, josseivat nuo rusetit teille riitä. Ja haluan vielä huomauttaa, että löysin tuon kuusikrassimikälien koristuksen kuudella taalalla Pikestä. En sitten ottanut sitä kolmenkylmin vilkkuvalo-kimalle-härpäkettä. Jotain täytyy jättää ensi vuoteen!

Tässä olis sitten postilaatikolle istuttamani kevätkukkaset. Tai siis syyskukkaset, sillä mitkään muut eivät kestä pakkasta. (Oho, jaa ei vai?) Vasemmassa kuvassa on taannoin hankkimani mini-pansiesit ja oikeammassa näette sitten oikeat Pansiet, joita kahdella taalalla alennusmyynnistä lisäkkeeksi ostin. Ja kauan on kestänyt oppia tuo oikeamielinen kukkasen nimi; tarkistakaapa vain sanakirjoistanne mitä kaikkea orvokki tässä maassa tarkoittaakaan.

Ja pysytäänpä vielä hetkinen tuolla etupihalla, jossa kasvaa kaksi typerää puuta. Typerää siis siksi, että lehtipuut ne vaan tiputtaa vaan lehtensä syksyisin ja tältä se sitten näyttää. Eikä sitä kukaan jaksa haravoida eikä nuo pikkulehtiset (nyt pitäis varmaan selvittää mikä puu on kyseessä; se on PUU -kele) lähde mihkään lehtipuhaltimella. Ja sitten kävi niin, että allekirjoittanut ei osannut - sen jälkeen kun oli asentanut kutaleen koneen sen kahvasen oikeaan asentoon oikeilla ruuveilla (muuten se ei mahdu varastokoppiin) ja kiroilla sen pussukan, johon lehdet sitten kerääntyy, paikoilleen ja tarkistanut, että bensaa on koneessa - vetää sitä käyntiin. Puhun siis koneesta, joka ei ansaitse tulla kuvatuksi tänne, mutta majailee nyt tuolla autotallissa poreammeen kanssa. Tänään kun esteri on sen verran suopealla tuulella, että pihalle ei kukaan mennyt ja vesilillukossahan nuo tuolla uiskentelevat (ilman poreita toki). Ja sitten tiedoksi kaikille insinööreille: jos vaimo soittaa ja kysyy, tarviiko jotain vipstaakia johonkin suuntaan käynnistettäessä vääntää, niin vastaus on JOO, pidä se vipstaaki alhaalla. Sillä koneella olis siis voinut kerätä noi lehdet maasta; nurmikko ei sinällänsä leikkaamista enää marraskuun LOPUSSA kaipaa. Helmikuussa sitten vasta.

 

Ja sitten mennään sinne takapihalle. Alla seisovassa vasemmassa kuvassa on kääntämäni neljäsosa kasvimaasta ja oikeassa kuvassa näkyy sitten samaisen maan itäpäädyn kääntämätön ja harventamaton osa. Vuokraan sen ensitilassa eniten tarjoavalle ja lupaan vielä kastellakin, mutta ainuttakaan rikkaruohoa en siitä nouki!

Tässä vaiheessa kunnianhimoinen tavoitteeni on raivata (tai ajattelin ennemminkin kasketa sen) toinen neljäsosa, johon sitten salaattia voisin pupusille laittaa. Porkkanoista en ole ollenkaan varma, mutta kaalia tämä maa tunnetusti kasvattaa, joten sitä sitten. Ja siitä toisestä puolesta saisi kyllä vaikka perunamaan, mutta ei ole tallipaikkaa sille hevoselle, joka tarvittaisiin vakoamaan. Joten perunat ehkä jää. Tomaattia tottakai, mutta se on sitten kevään hommia. Jokaisen itseään kunnioittava puutarhaihminen siis panostaa tuleviin istutuksiinsa jo syksyllä (vai lieneekö kyseessä urbaani legenda?)

Tässä on siis kuva toisesta näiväsestä piikkiruusupuskasta, jonka juurikin nipsuttelin varsin matalaksi. Tullee sitten keväällä jos on tullakseen. Siinä näkyy myös noita valmiita kehikoita, joiden keskelle sitten sopii laittaa niitä tomaatteja tai muita asiaankuuluvia peppereitä, joita ei siis paprikoiksi täällä kutsuta.

 

Seuraavassa kuvassa näkyykin sitten LAPIO. Se on oiva työkalu ja inhoan sitä jo melkein sydämeni pohjasta, mutta olen sen verran humanisti, etten sitten (ette varmaan arvaa mihin ammattikuntarotuun tässä salamyhkäisesti viittaan) kuitenkaan marssi Lowesiin ostamaan mitä lien maanmuokkaustankkikalustoa, vaan sisulla ja naisvoimalla mennään. Etummainen puska on muuten mustikka ja takana rasberry ja vadelmat! Ihan omin kätösin ja kinttusin maahan kaivettu.

 

Sain sitten viimeinkin aikaiseksi kävellä sinne Pike Garden centeriin ja loimme aivan uuden asiakassuhteen: he saavat rahani, ja minä saan puutarhan. Meni syteen tai saveen, sillä KANTA-ASIAKKAANA minulla on elinikäinen TAKUU kaikille istutettaville kasveille. Jos (lue: kun) onnistun nämä pusikot tappamaan, niin kaivan ne ylös maasta ja palautan, ja hups vaan: saan uudet tilalle! Ei huono kauppa minulle ollenkaan. Olen muuten sitten kyseinen kauppareissun jälkeen Marvinin ylin ystävä (semmonen kaksimetrinen kuusikymppinen geltlemanni). Jaa mistä tiedän, no en mistään, mutta tiedän missä Marvin on matkustanut, mitä harrastaa, missä asuu, miten hoitaa puutarhaansa ja mihin tahtoisi muuttaa seuraavaksi, jos olisi varaa. Kyllä Suomessa kutsutaan ystäväksi jokaista, josta noin monta henkilökohtaista asiaa tietää! Mutta älkää kertoko Marvinin pomolle, ettei hän sitten myynyt minulle lisämultaa ja lannoitetta, joita en siis tokikaan tarvitse, mutta kun Marvinin tarvitsisi myydä. Vaikka henkilökohtaisesti suosiikin luomua ja paikallisia kasveja.

 

Nyt sitten jännitetään sitä, milloin on palautettava ensimmäinen kuollut marjapuskani. Ja tuleeko mun puskiini marjoja. Ja jos tulee, niin minkämerkkinen lintu ne syö. Ja sitten on investoitava siihen verkkoon. Ja kastelusysteemiin. Ja jos marjoja sitten oikeesti tulee, niin kipaisen hetpikaa ostamaan näille puskille kymmenen uutta kaveria.

 

Jos saan tuon loppupään joskus möyhennettyä.

 

Sillä mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole loppujen lopuksi tärkeää.

Jalkapalloa sukkahousuissa

Ei, tällä kertaa en ole itse pelaamassa, vaan tommosta outoa melskaamista tulee justiinsa telkkarista. Tai siis siellä noi äijät pyllistelee kypärät päässä pitkin tartaria, joten ei se minusta jalkapallolta näytä, mutta olkoon sitten. Ihan yhtä vähän jaksan innostua soccerista. En siis pätkän vertaa, mutta kaikki muut täällä on ihan kuumissaan aiheesta. Siis myös naiset. Jalkapallosta. Käsittämätöntä, ja minä pidän pintani: en todellakaan lähde katsomaan peleja kavereitten kanssa, en telkkarista enkä stadionille. Juu, mutta kun se on sosiaalinen tapahtuma ja siellä on niin hauskaa... Pitäkää hauskanne, mä meen teatteriin!

Vaikken ole mennyt sinnekään ainakaan neljään viikkoon (taitaa olla ennätys), sillä kotonurkissakin on ollut puuhaa. Ruokahuoneessa on lattia, mutta koska lasit on kaikki edelleen pahvilaatikoissa, niin en ole vielä kuviin asti ehtinyt. Kylppärissä on pönttö ja pesualtaan, mutta suihkukaappi ja amme on vielä Lowesin huomassa. Autotallissa on hyllyt ja ruohonleikkurikin hankittu. Muutamia tauluja on seinillä ja hyllyjäkin on jo saatu pysymään seinässä. Alkaa näyttää asutulta, kun kaikki ajattelemani kolme verhotankoakin verhoineen on paikallaan. Tänään käytiin ostamassa sohva, sillä vuodesohva on nyt vierashuoneen vuoteena (koekäyttämättä!) ja tuo ikealainen loveseat on liian pieni. (Loveseat on kahdenistuttava sohva, jota ei sovi sohvaksi tässä maassa kutsua.) se saanee siirtyä kitarahuoneeseen, kun aika koittaa.

Kitarahuone on siis äijäseni kitaroiden säilytyshuone tai man cave, jos sellaiseksi ei autotallia lasketa. Autotallissa kun on vaan kaksi mieheni maailman täyttävää asiaa: Harrikka ja jääkaappi täynnä olutta. Ja lisäksi hyllyittäin työkaluja, joita voi sitten tarvittaessa asetella siihen kaluvyöhön tarvittavan määrän kerrallaan. Tässä on myös syy siihen, että kaikkia hyllyä ei viitsi pultata seinään kerralla; muutenhan mies ei sais pukea tuota miehisyyden ankkuria ollenkaan niin usein yllensä. Arvojärjestys se olla pitää eli autollani tai ruohonleikkurilla ei autotalliin näytä olevan mitään asiaa, toinen on jätetty takapihan vajaan ja toinen etupihalle Truckin viereen. Se ei autotalliin muuten mahtuiskaan, ei vaikkei sitä kaksipyöräistä siellä olisikaan.

Takapiha onkin sitten oma juttunsa. Siellä nimittäin seisoo se kasvimaa. Heinittyneenä toki, mutta ihan kunnon kasvimaasta on kyse. Tai meikäläisen viherpeukaloille tuo on jo perunamaa, jolla ruokkisi tämän perheen koko talven. Puhutaan siis puoltoista kertaa neljän metrin määräpalstasta ja tomaatti- ja chilikehikot päälle. Kehikoita ja verkkovirityksiä on tontin hämisviidakossa sitten lisää, joten sinne saisi vaikka mitä. Jos olisi taitoa eli tai edes intoa. Meikäläisen into on lähes rajatonta, niin kauan kuin saa pysyä raivaamisen, repimisen ja rääpimisen puolella, mutta heti kun kyse on istuttamisesta, perkaamisesta, lannoittamisesta tai vaikka vain kastelemisesta, niin tuo tuppaa katoamaan jonnekin.

 Olen raivannut kasvimaasta neljäsosan sekä kehikot. Käänsin omin pikku kätösin tuon pienen pläntin ja ajattelin kauhuissani samaa operaatiota kolmenkymmenenviiden asteen helteessä, jossa pelkkään nurmikonleikkuuseenkin tarvitsen kolme tuntia lepoaikaa jokaista kymmenen minuutin leikkuupätkää kohti. Tällä matematiikalla nurmikon leikkaamiseen menee päivä ja koska sen saa leikata keskimäärin puoltoista kertaa viikossa huhtikuusta marraskuuhun, niin aika rajoitetuksi jää kasvimaanhoitoaika. Toisaalta oman maan salaatit (jos ne saa pupusilta suojattua), tomaatit ja kurkut - toukokuusta lokakuuhun- kuullostaa aika suloiselta. Jos saa kastelujärjestelmän viritettyä. Jos joku repii rikkaruohot. Jos joku istuttaa ne sinne. Lannottaa savimaan. Myrkyttää tai kehittää minkälie heinäsirkka- ja leppäkerttuarmeijan. Hmm.

Koska kasvimaa nyt kummiskin on siinä verkkoineen päivineen, niin jotain sinne on laitettava. Ehkä vattupuskia? Tai puskamustikkaa? Viinitarha? Niin pitkälle olen jo päässyt, että harkitsen Pike Nurseryyn marssimista ja neuvon kysymistä. Puut pitäisi istuttaa nyt, mutta millon pensaat?  Vai luottaisko perennoihin tai laatisi luonnonnniityn hämähäkeille. Ainakin niille myrkyllisille.

Saa nähdä kuinka tässä käy, haravaan kun ei tänään loppuviimeksi tarttunut yhtään mitään ja ruusutkin on karsimatta. Puhumattakaan siitä kolmesta neljäsosasta raivaamatonta sarkaa. Kaskeamistakin jo harkitsin; tulisikohan sillä häätö naapurustosta? Etupihan puskatki  täyyisi muotoilla kuntoon, jotta pääsee itse asiaan: JOULUVALOJEN AIKA ON TÄÄLLÄ TAAS. Odottakaas vaan, kunhan näette mitä meillä on tarjolla tässä asiassa tänä jouluna. Mä ainakin odotan. Hyvää veteraanipäivää eli huomenna saa nukkua pitkään. Isänpäivä onkin sitten  kesällä.

Lasi Rieslingiä ja Tupla! / Remonttibloggaus

Sillä olen sen ansainnut!

Olen nimittäin viimeisen parin viikon aikana maalannut master bedroomin punaiseksi ja keltaiseksi, vierashuoneen vihreäksi, dining roomin takaseinän oranssiksi ja likan takaseinän violetiksi sekä hall bathin pinkiksi. Tänään vielä täräytin master bathin  jämämaaleilla vihreäksi, joten oikean käden brachioradialis huutaa taas hoosiannaa. Armas kiropraktikkoni onneksi antoi siihen ultrahoitoa, joten ei se kokonaan hajalla ole varsinkin kun Ojan isäntä on ollut kovasssa käytössä. Eikä muuten paikallinen kamferintippatuote vedä vertoja kotomaiselle; nyt on sekin testattu!

Ai niin, maalasinpa muuten keittiön kaapistotkin lakkamaalilla, joten köyhän naisen keittiöremontti on enää parin tonnin graniittisia countertoppeja vailla. Ne on sitten muuten mustat, mutta vain siksi, että se oli halvin vaihtoehto. Ne tulee sitten ensi maanantaina. Enkä sitten saanut saunaa tahi höyryhuonetta, mutta sainpahan patterilla lämmitettävät sukat, jotten liikoja kitise kakarana palellettujen varpaiden palelemista. Vaikka siis kokolattiamatot on joka huoneessa paitsi niissä, joista sen pois revimme.

Hoitohuone on valmis. Siihen siis remonttimehikaanot tekivät seinän, laittoivat lattian (repivät kokolattiamaton pois ja iskivät oikeaa puuta tilalle) ja maalasivat omin pikkukätosin valitsemillani ja Lowesilta raahaamillani maaleilla (olemme siis Lowesin kanta-asiakas ja jompikumpi meistä käy siellä vähintään kaksi kertaa päivässä) maaleilla ihanan vihreäksi. Olen ihan otettu! Vaikka itse suunnittelinkin. Ja sisustin. Kerrassaan ihana eli aion vielä joku kerta tulla itselleni kylään ja nukkua tässä kakkosvierashuoneessa.

Myös pinkki kakkoskylppäri, joka revittiin alkutekijöihinsä, on käyttökunnossa. Oma kylppärimme saa vielä odottaa Lowesin mittamiehiä (tai voi ne olla naisiakin) ja uusia kalusteita eli alkuun on tultava toimeen vain yhdellä kylppärillä. Mutta uskon, että äijän partakone sointuu hyvin siihen pinkkiin ympäristöön... Ruokahuoneen kokolattiamatto lähti tänään ja sekin saa vielä puulattian jahka ne kaikki viisi miljoonaa naulaa/nastaa, joilla se oli paukutettu kiinni saadaan irti lattiasta. Tämän jälkeen meillä onkin sitten jo kaksi kokolattiamatotonta tilaa. Tai no, aula myös tai mikä lie den, sillä eteistä tai muuta järkevää vaatteiden säilytystilaa ei täällä tunneta. No, kenelläkään muulla ei varmaan olekaan kolmea untuvatakkia näillä leveysasteilla varastoitavana.

Varsinaista remonttia on sitten jäljellä enää portaikon maalaus, mutta se on varmaan sitten se osa, joka roikkuu vielä ensi kesänäkin, sillä sanalla sanoen alkaa suti jos telakin jonkinverran jo ottaa proksimaaliseen peukaloniveleen (metatarsal-proximal phalangeal joint of pollucis). Myös terassi odottaa vielä, mutta ei remonttimiesten peukalon, vaan maksumiehen lompakon, kestävyyttä. Seuraavien viikkojen tekemisen tarve liittyykin sitten vasaran ja naulan optimaaliseen käyttöön, sillä millään tarrasysteemeillä eivät taulut seinässä pysy. Kaikki seinät on tehty "pinkopahvista" eli ihan mielenkiintoista on saada seinähyllyjä pysymään seinillä. Mutta hätä ei ole kuitenkaan tämännäköinen, sillä Lowesin avuliaat myyjät toki auttavat kaikessa, mitä vain osaa kysyä. Vastauksista sitten ymmärränkin tasan 10%!

Jokatapauksessa huomenna se on: muuttopäivä! Mikä tarkoittaa sitä, että omien siinä sivussa tapahtuvien roudaamisten lisäksi paikalle on kutsuttu miehiä kantamaan yläkertaan pari sänkyä ja sohvaa. Ehkä joka muutama lipasto, nojatuolit ja tv-tasokin. Sitten voimmekin rojahtaa kukin omiin huoneisiinsa katsomaan telkkaria tai käyttämään internettiä, jotka ehkä toimivat. Ne kyllä asennettiin tänään, mutta en sitten ymmärtänyt hölkäsen pöläystä asennusmiehen kysymyksistä. Mutta kaapeli kiertää koko talon ja parin viikon sisään pari äijää (tod.näk. mehikaanoa) tulee kaivamaan kaapelin maahan.

Sitten onkin aika hurauttaa ajokorttitoimistoon (DMV) uusimaan ajokortit uuteen osoitteeseen. Ja reksiteriotetteet rekisteritoimistoon. Osoite postiin. Jokainen lehti erikseen uuteen osoitteeseen ilmoitettava. Ja pakattava joka paikkaan mukaan vähintään kolme osoitusta uudesta osoitteesta (kauppakirja, sähkö-, vesi-, kaasu- tai kaapelilasku, tiliote pankista) sekä ainakin kaksi osoitusta siitä että sinä olet sinä (alle kolme kuukautta vanha alkuperäinen syntymätodistus, passi, viisumi tai vähintään Suomen presidentin allekirjoittama todistus olemassaoloistasi) ja kaikki sujuu kuin tanssi!

Tämän kaiken tein tänään siitä ilosta, että tytär sai uuden bussipassin ja voi mennä maanantaina bussilla kouluun. Vähän jäi kyllä mietityttämään, että kukaan ei pyytänyt todistusta siitä, kenen tytär on kyseessä ja asuuko se samassa osoitteessa ja jos asuu, niin onko sillä yli vai alle kolmekymmentä päivää aikaa todistaa olevansa sen, jonka väittää, tytär. Eikä sormenjälkiäkään ole vaadittu viimeisen maahantulon jälkeen. Onneksi ne saa mennä kohta poliisille antamaan.

Yhtäkaikki täällä ollaan ja tänne vissiin jäädään, sillä enää ei passin väliin saa paperilomaketta, vaan se täytyy ihmetelkääs tätä: internetissä täyttää ja tulostaa. Jos joku osaa ja sitten käy henkilöllisyytensä kolmena kappaleena todistamassa ja allekirjoittaa sen seitsemäntoista kauppakirjapaperia. Kyllä elämä on ihmeellistä!

Mutta mulla (lue mun miehellä ja pankilla) on oma talo. Ja mä olen ihan remonttimimmi!
Kuvia edeelleen tuolla kuvablogissa, nyt ei jaksa taipua niitä tänne väsäämään.

Sunnuntai

Ei ole hassumpaa ihmisen elämä, kun sille päälle sattuu! Koulusta on taukoviikot ja aurinko paistaa -maltillisesti. Tai siis keli on maltillinen, kyllä se aika kovaa paistaa, mutta silti tulin lämmittelemään ulos.

Mulla on nääs taukopäivä remppahommista (ei sillä etteikö hivenen kutkuttaisi) ja kohta menen elämäni ensimmäisille: teekutsuille! En tiedä mitä odottaa, muutakuin paljon syömistä tiedossa ja jotain muuta mukavaa. Varmuuden vuoksi poikkesin ennakkoin tähän Sturbucksiin kaffeelle, kun nämä rouvat täällä ovat välillä kovastii entuusiasteja harrastustensa kanssa, joten kahvia tuskin tarjoillaan. Odotan myös kovasti lukaalin kokoa (emäntä on kovasti maanläheinen ihminen, muttei työelämässä) ja näköä, vaikkakin tällä kertaa ajelen Monroehin eli etelä-Karoliinan puolelle. 

Teekutsuilta suuntaankin sitten suoraan joogaan (pitäisi olla matkan varrella, jos vaan navin kanssa päästä reittiyhteismielisyyteen) eli siinä se päivä jo sitten vierähtääkin. Kotiäiti ei siis tänään ehdi hakea lastakaan leffasta, mutta tekee kyllä iltasella eväät valmiiksi. Sinne kouluun siis, jos olette sellaisen asian päässeet unohtamaan. 

Sen verran hulinaa on alkavalle viikolle tiedossa, että piti ihan (tarpeeseen) ottaa kalenteri aamulla kouraan ja etsiä aikaa viedä Dodgetti öljynvaihtoon kaiken carpet cleeningin, countertop measurementin, window  ja gutter cleaningin sekä opiskelupäivän ja opetusillan, tanssitunnin ja muun sälän välissä. Ja remonttireiskat alottaa seinän rakentamisen huomenna, joten pianaikaan hoitohuone alkaa muotoutua. Sitten tarvitaan vielä edes yksi kunnostettu kylppäri, niin voi jo muuttaa uuteen osoitteeseen! Keittiön koneet tulee viikon päästä ja muutenhan hoidin keittiöremontin viiden taalan lakkapurkilla. Ei se hieno ole, mutta ihan hyvä ja mun maun mukainen. 

Jarkko jatkaa autotallin maalaamista sähköistysmiehiä odotellessa ja ostettiinpa vajakin, koska minkäänlaista katosta ulkokalustepehmusteille ei vielä ole. Sitten täytyykin jo pyytää naapurustotoimikunnalta lupaa rakentaa dekki tai patio, en ole vielä ihan satavarmasti selvillä kumpaa havitellaan (kun en muista miten ne eroo toisistaan). Ai niin, kattomiehet tulee tekemään laskelmia, mutta se on asia johon en puutu. Sen verran tiedän, että odotellaan hurrikaania, joka repis katon ja toivotaan, että ilmastointilaite (ja/tai lämmitys) hajoaisi vuoden sisällä. Siis puhtaasti vakuutusteknisistä syistä, se on maassa maan tavalla nääs!

Eli kaikki on hyvässä vauhdissa ja näin se vaan on minustakin kuoriutunut remontti-ihminen ja talonomistaja; sitä en itsekään olisi uskonut jokin aika sitten. Tytär välillä vähän narisee, kun mamman maku on omansalainen eli sellainen suurten linjojen puolestapuhuja, detailit (nyt meni anglismit yli, korjaan: yksityiskohdat) ei siis todellakaan jaksa kiinnostaa. Kunhan on väriä edes vähän, harmaa ei oikein minun pirtaani osu! 

Jonkinasteisen harkinnan jälkeen päätin sitten kuitenkin suostua mustiin pöytälevyihin (Suomessa ei siis olisi tullut kysymykseenkään), mutta tämä oli puhtaasti hinta- ja materiaalikysymys (laminaatteja en edes katsonut ja mustasta graniitista oli hyvä tarjous). Myös kodinkoneet on mustia, sillä valkosella on tässä maassa halvalta kalskahtava sävy (pyykkikoneissa sekään ei haitannut!), enkä sitten yhtään tykkää rosterista, jota eniten tarjotaan. Se ei vaan pysy puhtaana! (Huom: puhtaus on minulle aivan eri asia kuin pölyttömyys; pölyallergikkojen ei ehkä kannata tulla meiile, sillä ainoa pölyttäjä on rakastamamme Roomba.)

 Työntäyteinen viikko on siis takana ja samanmoinen edessä, tosin tulevan tavoite on käyttää vähän vähemmän rahaa... Ja ehtiä vähän tekemään tö... Eikun niitä en saakaan tehdä; mutta siis yritän vähän ylläpitää vanhoja taitoja ja tehdä vaihtohoito. Ja rivitanssiakin olisi tiedossa ja alkaisipa torstaina shag-kurssikin. Katsotaan kuinka on silmät ristissä, viimeiset kaksi yötä olen kyllä tankannut sen 12 tuntia. Kaipa sillä taas yhden viikon pärjää!