maanantai 11. marraskuuta 2013

Jalkapalloa sukkahousuissa

Ei, tällä kertaa en ole itse pelaamassa, vaan tommosta outoa melskaamista tulee justiinsa telkkarista. Tai siis siellä noi äijät pyllistelee kypärät päässä pitkin tartaria, joten ei se minusta jalkapallolta näytä, mutta olkoon sitten. Ihan yhtä vähän jaksan innostua soccerista. En siis pätkän vertaa, mutta kaikki muut täällä on ihan kuumissaan aiheesta. Siis myös naiset. Jalkapallosta. Käsittämätöntä, ja minä pidän pintani: en todellakaan lähde katsomaan peleja kavereitten kanssa, en telkkarista enkä stadionille. Juu, mutta kun se on sosiaalinen tapahtuma ja siellä on niin hauskaa... Pitäkää hauskanne, mä meen teatteriin!

Vaikken ole mennyt sinnekään ainakaan neljään viikkoon (taitaa olla ennätys), sillä kotonurkissakin on ollut puuhaa. Ruokahuoneessa on lattia, mutta koska lasit on kaikki edelleen pahvilaatikoissa, niin en ole vielä kuviin asti ehtinyt. Kylppärissä on pönttö ja pesualtaan, mutta suihkukaappi ja amme on vielä Lowesin huomassa. Autotallissa on hyllyt ja ruohonleikkurikin hankittu. Muutamia tauluja on seinillä ja hyllyjäkin on jo saatu pysymään seinässä. Alkaa näyttää asutulta, kun kaikki ajattelemani kolme verhotankoakin verhoineen on paikallaan. Tänään käytiin ostamassa sohva, sillä vuodesohva on nyt vierashuoneen vuoteena (koekäyttämättä!) ja tuo ikealainen loveseat on liian pieni. (Loveseat on kahdenistuttava sohva, jota ei sovi sohvaksi tässä maassa kutsua.) se saanee siirtyä kitarahuoneeseen, kun aika koittaa.

Kitarahuone on siis äijäseni kitaroiden säilytyshuone tai man cave, jos sellaiseksi ei autotallia lasketa. Autotallissa kun on vaan kaksi mieheni maailman täyttävää asiaa: Harrikka ja jääkaappi täynnä olutta. Ja lisäksi hyllyittäin työkaluja, joita voi sitten tarvittaessa asetella siihen kaluvyöhön tarvittavan määrän kerrallaan. Tässä on myös syy siihen, että kaikkia hyllyä ei viitsi pultata seinään kerralla; muutenhan mies ei sais pukea tuota miehisyyden ankkuria ollenkaan niin usein yllensä. Arvojärjestys se olla pitää eli autollani tai ruohonleikkurilla ei autotalliin näytä olevan mitään asiaa, toinen on jätetty takapihan vajaan ja toinen etupihalle Truckin viereen. Se ei autotalliin muuten mahtuiskaan, ei vaikkei sitä kaksipyöräistä siellä olisikaan.

Takapiha onkin sitten oma juttunsa. Siellä nimittäin seisoo se kasvimaa. Heinittyneenä toki, mutta ihan kunnon kasvimaasta on kyse. Tai meikäläisen viherpeukaloille tuo on jo perunamaa, jolla ruokkisi tämän perheen koko talven. Puhutaan siis puoltoista kertaa neljän metrin määräpalstasta ja tomaatti- ja chilikehikot päälle. Kehikoita ja verkkovirityksiä on tontin hämisviidakossa sitten lisää, joten sinne saisi vaikka mitä. Jos olisi taitoa eli tai edes intoa. Meikäläisen into on lähes rajatonta, niin kauan kuin saa pysyä raivaamisen, repimisen ja rääpimisen puolella, mutta heti kun kyse on istuttamisesta, perkaamisesta, lannoittamisesta tai vaikka vain kastelemisesta, niin tuo tuppaa katoamaan jonnekin.

 Olen raivannut kasvimaasta neljäsosan sekä kehikot. Käänsin omin pikku kätösin tuon pienen pläntin ja ajattelin kauhuissani samaa operaatiota kolmenkymmenenviiden asteen helteessä, jossa pelkkään nurmikonleikkuuseenkin tarvitsen kolme tuntia lepoaikaa jokaista kymmenen minuutin leikkuupätkää kohti. Tällä matematiikalla nurmikon leikkaamiseen menee päivä ja koska sen saa leikata keskimäärin puoltoista kertaa viikossa huhtikuusta marraskuuhun, niin aika rajoitetuksi jää kasvimaanhoitoaika. Toisaalta oman maan salaatit (jos ne saa pupusilta suojattua), tomaatit ja kurkut - toukokuusta lokakuuhun- kuullostaa aika suloiselta. Jos saa kastelujärjestelmän viritettyä. Jos joku repii rikkaruohot. Jos joku istuttaa ne sinne. Lannottaa savimaan. Myrkyttää tai kehittää minkälie heinäsirkka- ja leppäkerttuarmeijan. Hmm.

Koska kasvimaa nyt kummiskin on siinä verkkoineen päivineen, niin jotain sinne on laitettava. Ehkä vattupuskia? Tai puskamustikkaa? Viinitarha? Niin pitkälle olen jo päässyt, että harkitsen Pike Nurseryyn marssimista ja neuvon kysymistä. Puut pitäisi istuttaa nyt, mutta millon pensaat?  Vai luottaisko perennoihin tai laatisi luonnonnniityn hämähäkeille. Ainakin niille myrkyllisille.

Saa nähdä kuinka tässä käy, haravaan kun ei tänään loppuviimeksi tarttunut yhtään mitään ja ruusutkin on karsimatta. Puhumattakaan siitä kolmesta neljäsosasta raivaamatonta sarkaa. Kaskeamistakin jo harkitsin; tulisikohan sillä häätö naapurustosta? Etupihan puskatki  täyyisi muotoilla kuntoon, jotta pääsee itse asiaan: JOULUVALOJEN AIKA ON TÄÄLLÄ TAAS. Odottakaas vaan, kunhan näette mitä meillä on tarjolla tässä asiassa tänä jouluna. Mä ainakin odotan. Hyvää veteraanipäivää eli huomenna saa nukkua pitkään. Isänpäivä onkin sitten  kesällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti