Normisettiä

On tämäkin taas.... kun ei saa mitään aikaiseksi kirjoittamisrintamalla saati joululahjojen kanssa. Luulette tietenkin, ettei joululahjoilla ole vielä mitään kiirettä, mutta jos ne aikoo lähettää ajoissa Suomenmaahan, niin parempi ajoissa kuin ensi viikolla. No, pääsyy on siinä, että aion samassa paketissa laittaa myös kahden kummitytön synttärilahjat ja nuo synttärit ovat jo ovella. Katsotaan kerkiääkö, vaikka huonolta näyttää, sillä keskeneräisenä tuossa vielä kaikki lojuu eikä ensimmäistä joulutarraa tahi muuta hörpökettä ole ostettuna. Eikä kyse ole siitä, etteikö niitä kaupoissa olisi tarjolla.

Ei vaan huvita kiertää kauppoja kuin ne pakolliset. Mittani täyttyi eilen kun poikkesi supersoppaamassa BJ:llä (se bulkkikauppa, josta ei voi ostaa 40:tä rullaa vähempää vessapaperia) ja Carolina Place Mallilla ekaa kertaa sitten kesälomavieraiden lähdön. Enkä varmaan enää ennen joulua kovasti yritä moisiin paikkoihin tunkeakaan, täällä kauppaboikotti on aloitettava marraskuun alussa, Suomessa riitti, että pysyi joulukuun poissa tohinoista. Ja tässä välissä on vielä Thankgiving-hulabalookin. Huoh.

Beth Bath and Beyondissa laitoin itseni tänään käymään, sillä tarvitsin lämmittimen hoitohuoneeseeni. Sillä täällä palelee. Sisällä. Ovista ja ikkunoista vetää ja takasta puhaltaa itse siperia sisään ja koskapa tuota hierontaa ja haasteellista tehdä vaatteiden läpi, niin asiakkaiden mukavuuttahan tässä ajatellaan. Nyt minulla on sitten semmoinen auton sisätilalämmitin tuossa odottamassa sen sähköhuovan lisäksi. Ja jalassa patterisukat. Repikää siitä!

Mutta aurinko ilahduttaa elämää eli ei valittamista. Päivän lenkki tehtiin auringonpaisteessa (eikö kuullostakin siltä, että käyn joka päivä lenkillä?) ja siitä sitten suoraan Sturbucksiin kahville tapaamaan ystävää. Itsellä oli kyllä lenkkarit ja fleece päällä (ja korvanapit korvilla; tosin en kuuntele räimemusaa vaan kirjoja), sillä pääosin kotiäidit Blakeneyn Sturbucksilla (sillä, jonne hilpasen kävellen) esiintyvät joogapantseissa (juu, sortsipituisissa) ja urheilupaidoissa kello 9 ja 11 välillä. Siitä olikin sitten jo kiire kikattamaan naistenryhmän brunchille (kello 11.30 aloitettava syöminki ns. aamiaispaikassa on brunssi eikä lounas) eli en ehtinyt olla kotona kun lapsonen saapui koulusta. Tämä oli siis päivän hyvä työ, sillä raahasin mukana erään tuttavan, joka ei ole vielä ehtinyt tutustua kovin moniin ihmisiin täällä. Ja samalla jakelin käyntikortteja tuohon ihanaan hoitohuoneeseeni. Verkostoitumista siis elämä tyynni.

Sillä huomenna ja torstaina on taas koulupäivät ja opettamaankin pitäisi ehtiä. Nykyisin ajelen kouluun parin muun opiskelijan kanssa, sillä satumme asumaan aivan lähekkäin. Mikä tarkoittaa alle 5 mailin päässä toisistamme eli ajomatkat kuluvat rattoisasti. Mikä ihana sattuma, että ikäisiäni opiskelijoita löytyy lähistöltä noin vain ja toinen on kotoisin Saksasta. Millä ei siis ole mitään vaikustusta mihinkään, mutta tulipahan kerrottua. Ja huomenna on se tentti, johon edellisessä tekstissä viittasin, mutta siihen(kään) en siis lue; itseluottamus on katossa ja läpi mennään että humahtaa. Olemme Jillin kanssa jo laatineet aikataulun, jonka mukaan yhdessä opiskellaan osavaltion tenttiä varten. Siihenkään en siis muuten lue. Mutta avitan toki Jilliä.... (Hah, oikeesti on ihanaa, kun voi tätä kieltään harjoittaa toisen kanssa.)

Ensi viikonloppu onkin taas pitkä viikonloppu (elän siinä suhteessa tuon koululaisen arkea), sillä maanantai on Veterans Day eli lapsoset eivät mene kouluun. Lauantaina on ystävän yllätysbileet ja perjantai-illalle olisi tarjolla naisten itsepuolustuskurssi. Nämä tulivat sopivasti täydentämään viikonloppua, josta peruuntui naistenreissu Charlestoniin. Aika hyvä niin, sillä itse en näytä osaavan näitä tohinoitani osaavan rajoittaa. Kotiviikonloppukin olisi väliin kiva, varsinkin kun taulut odottaa asettautumista oikeille seinille ja miljoona lasia odottaa purkamista pahvilaatikoista. En ole myöskään saanut kylppärin puolikasta siivotuksi, eikä auto mahdu talliin. Pahvilaatikot sain kyllä jo litistetyksi autoon (josko ne huomenna saisi roudatuksi Ketunkoloon eli kierrätyskeskukseen), mutta kehikot (kylppärin kaapit oli vissiin ylihyvin suojattu) on purkamatta. Ja takapiha on semmoinen työmaa, että oksat pois. Joku päivä taas senkin kimppuun; ruohonleikkuri, trimmeri ja lehtipuhallin on jo hankittuna. Enää tarvittais kasvimaan kääntäjä, rikkaruohon kitkijä, ruusujen karsija ja joku, joka viitsisi tehdä kaiken tuon. Itse ylpeilen jo sillä, että sain ne parisataa BULBia maahan. (Kesti meinaan hetken, kun kummastelin, miksi kaveri istuttu polttimoita maahan.)

Koskapa Frendit loppuivat tältä iltapäivältä (niitä tulee kolmesta viiteen arkisin), niin täytyy yrittää saada jotain aikaiseksi. Mies on reissussa tämän viikon ja likka käkkii huoneessaan eli alakerran telkkari on yksin mun, mutta ensin jotain hyödyllistä. Se kylppäri, jotta sais taas pari pahvilaatikkoa pois lojuksimasta. Ja roskasäiliöt täytyy muistaa kiikuttaa tienposkeen, sillä huomenna nekin tyhjennetään. Mutta kun siellä on niin pimeä. Ja kylmä.

Terveisiä kaikille, joille en ole saanut kirjettä tai s-postia aikaiseksi. Olette kaikki mielessäni: Irma, Tupsu, Tuija ja Elina etummaisina! Lämpöisin ajatuksin.