Mulla on nääs taukopäivä remppahommista (ei sillä etteikö hivenen kutkuttaisi) ja kohta menen elämäni ensimmäisille: teekutsuille! En tiedä mitä odottaa, muutakuin paljon syömistä tiedossa ja jotain muuta mukavaa. Varmuuden vuoksi poikkesin ennakkoin tähän Sturbucksiin kaffeelle, kun nämä rouvat täällä ovat välillä kovastii entuusiasteja harrastustensa kanssa, joten kahvia tuskin tarjoillaan. Odotan myös kovasti lukaalin kokoa (emäntä on kovasti maanläheinen ihminen, muttei työelämässä) ja näköä, vaikkakin tällä kertaa ajelen Monroehin eli etelä-Karoliinan puolelle.
Teekutsuilta suuntaankin sitten suoraan joogaan (pitäisi olla matkan varrella, jos vaan navin kanssa päästä reittiyhteismielisyyteen) eli siinä se päivä jo sitten vierähtääkin. Kotiäiti ei siis tänään ehdi hakea lastakaan leffasta, mutta tekee kyllä iltasella eväät valmiiksi. Sinne kouluun siis, jos olette sellaisen asian päässeet unohtamaan.
Sen verran hulinaa on alkavalle viikolle tiedossa, että piti ihan (tarpeeseen) ottaa kalenteri aamulla kouraan ja etsiä aikaa viedä Dodgetti öljynvaihtoon kaiken carpet cleeningin, countertop measurementin, window ja gutter cleaningin sekä opiskelupäivän ja opetusillan, tanssitunnin ja muun sälän välissä. Ja remonttireiskat alottaa seinän rakentamisen huomenna, joten pianaikaan hoitohuone alkaa muotoutua. Sitten tarvitaan vielä edes yksi kunnostettu kylppäri, niin voi jo muuttaa uuteen osoitteeseen! Keittiön koneet tulee viikon päästä ja muutenhan hoidin keittiöremontin viiden taalan lakkapurkilla. Ei se hieno ole, mutta ihan hyvä ja mun maun mukainen.
Jarkko jatkaa autotallin maalaamista sähköistysmiehiä odotellessa ja ostettiinpa vajakin, koska minkäänlaista katosta ulkokalustepehmusteille ei vielä ole. Sitten täytyykin jo pyytää naapurustotoimikunnalta lupaa rakentaa dekki tai patio, en ole vielä ihan satavarmasti selvillä kumpaa havitellaan (kun en muista miten ne eroo toisistaan). Ai niin, kattomiehet tulee tekemään laskelmia, mutta se on asia johon en puutu. Sen verran tiedän, että odotellaan hurrikaania, joka repis katon ja toivotaan, että ilmastointilaite (ja/tai lämmitys) hajoaisi vuoden sisällä. Siis puhtaasti vakuutusteknisistä syistä, se on maassa maan tavalla nääs!
Eli kaikki on hyvässä vauhdissa ja näin se vaan on minustakin kuoriutunut remontti-ihminen ja talonomistaja; sitä en itsekään olisi uskonut jokin aika sitten. Tytär välillä vähän narisee, kun mamman maku on omansalainen eli sellainen suurten linjojen puolestapuhuja, detailit (nyt meni anglismit yli, korjaan: yksityiskohdat) ei siis todellakaan jaksa kiinnostaa. Kunhan on väriä edes vähän, harmaa ei oikein minun pirtaani osu!
Jonkinasteisen harkinnan jälkeen päätin sitten kuitenkin suostua mustiin pöytälevyihin (Suomessa ei siis olisi tullut kysymykseenkään), mutta tämä oli puhtaasti hinta- ja materiaalikysymys (laminaatteja en edes katsonut ja mustasta graniitista oli hyvä tarjous). Myös kodinkoneet on mustia, sillä valkosella on tässä maassa halvalta kalskahtava sävy (pyykkikoneissa sekään ei haitannut!), enkä sitten yhtään tykkää rosterista, jota eniten tarjotaan. Se ei vaan pysy puhtaana! (Huom: puhtaus on minulle aivan eri asia kuin pölyttömyys; pölyallergikkojen ei ehkä kannata tulla meiile, sillä ainoa pölyttäjä on rakastamamme Roomba.)
Työntäyteinen viikko on siis takana ja samanmoinen edessä, tosin tulevan tavoite on käyttää vähän vähemmän rahaa... Ja ehtiä vähän tekemään tö... Eikun niitä en saakaan tehdä; mutta siis yritän vähän ylläpitää vanhoja taitoja ja tehdä vaihtohoito. Ja rivitanssiakin olisi tiedossa ja alkaisipa torstaina shag-kurssikin. Katsotaan kuinka on silmät ristissä, viimeiset kaksi yötä olen kyllä tankannut sen 12 tuntia. Kaipa sillä taas yhden viikon pärjää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti