Tänään nimittäin saa nauttia, taas, tästä kolmenkymmenen asteen helteestä (onneksi on syksy) ja aamulla kävin jo pyykinpesun lomassa lenkillä. Siis ennenkuin se nousi yli kahdenkymmenen viiden. Koskapa viime aikoina on elämässä ollut lievää tekemisen puutetta ja turhautumisen poikasta, niin sitten kymmeneksi tälläsin itseni, taas, yhteen MeetUp -ryhmään.
Olen ehkä jo aiemmin hehkuttanut, että MeetUpin kautta olen löytänyt ihania kavereita ja mukavimmat tekemiset tässä kaupungissa, mutta välillä jo vähän himmailin kaikenmaailman ryhmiin kuulumista. Tällä haavaa kuulun siis vain neljään ryhmään, joista kaksi on ns. ammatillista ja kaksi muuta puhtaasti hupia eli/tahi verkostoitumista. Toiseen viimeksimainituista siis tälläsin itseni tänään ja kyseessä on tietenkin etelä-Charlotten kotiäidit. Ajattelin, että koska aktiivisin ryhmäni on yli 45-vuotiaat, niin täytyy sitten toisenkin ryhmän kanssa käyttää lievää semanttista vääntöä. En siis ole kotiäiti (vain osa-aikakotiäiti), enkä ole yli 45!
Kuvittelin, että joudun kuluttamaan kahvini kakkavaippakeskusteluissa, mutta toisin kävi! Löysin kymmenkunta aivan ihanaa naista, joiden kanssa juttu luisti ja tunsin itseni tasavertaiseksi (tämä oli puhtaasti kielipoliittinen kannanotto). Lasten ikähaarukka oli 7 kuukautta - 16 vuotta ja kaikkea siltä väliltä, olipa mukana (hatunnostoni hänelle) lapsetonkin nuori nainen, joka on kotoisin Koreasta. Hänet aion kohtpikaa tutustuttaa meidän kansainväliseen naistenryhmäämme (jonka sivuhaarake muuten järjestää pool partyt tänään) ja viedä lounaalle, jotta hänkin saa vähän suunvuoroa. Ehkä tunsin itseni tasavertaiseksi juuri siksi, että en ollut ryhmän kielipuolin.
Tässä ryhmässä on siis jälleen asiakaskuntasiemen (Charlottessa kaikki verkostoituvat ja jos aiot joskus saada oman asiakaskunnan, niin se on ainoa tapa toimia; itse en aio kuunakonsaanhuononakaan päivänä mennä töihin siellä täällä nököttäviin hierojariistoketjuyrityksiin), joten teen siis jo työtä tulevaisuutta varten. Loistavinta tänään oli se, että mukana on Pilates-ohjaaja, jolla on pikkustudio tällä hetkellä kotonaan. (Arvatkaapa kuka menee kohta Pilates-tunnille, jonka maksaa vaihtohoitona?) Ryhmässä on myös sympaattinen taiteilija (piirtää mm. sarjakuvia), jonka mies omistaa pienpanimon. Aion siis viedä mieheni oluelle joku päivä!
Mieltäni lämmittää myös se, että olen saanut kolme uutta "ystävää", joita voin kotonani tavata (töitä en edelleenkään tee) ja löysinpä rivitanssiopetustakin... juu, ja Marinan kanssa aletaan pelata tennistä joka viikko. Ja shag-kurssi alkaa parin viikon päästä.
Ja kaikki tämä siinä sivussa, kun remontoidaan meidän taloa. Huomenna se siis koittaa (tai tänään, sillä en tohdi julkaista tätä tekstiä ennekuin olen satavarma): closing. Me ollaan onnellisia talonomistajia puolen vuoden finanssipoliittisen soutamisen ja huopaamisen jälkeen. Suuri kivi on tipahtanut hartioilta ja mieli on keveä kuin keijukaisen siipi. Toistaiseksi!
Onnellista syksyä onnelliselta melkein kotiäidiltä, joka kohta pääsee kävellen kauppaan... ja lounaalle, bailaamaan, jäätelölle, frozen jogurtille, vaatekaupoille, joogaan, tankkaamaan autonsa (hmm...suomalainen venyy kyllä siihenkin), targettiin, kenkäkauppaan, putiikkeihin, kampaajalle, jalkahoitoon, pankkiin ja -huomio huomio- Starbucksille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti