Eka kerta!

Tänään olen tehnyt monta asiaa ekaa kertaa (tai no, osa jutuista tapahtui teidän eilen), joten lienee parasta kirjata asiat muistiin näin tuoreeltaan, kun silmätkin ehkä pysyvät vielä auki hetken. Elän siis iltaseitsemää, mutta teillä on aamuyön kello 2 juuri hurauttanut toivottavasti usvaisessa ja mystisessä Suomen suvessa.

Aamulla heräsin ensimmäistä kertaa Helsinki-Vantaan airport Hiltonista ja käpistelin unisena ja kiukkuisena kohti terminaali ykköstä, josta lento kohti uutta elämää alkoi. Täytyy kuitenkin huomauttaa, että nukuin yöni (enkä istunut paskahuussissa)!

Münchenistä selvittyämme matkustin ensimmäistä kertaa Rapakon taakse business-luokassa nauttien samppanjaa (kuohuviiniä ei siis ollut tarjolla) lasisesta lasista. Söin myös erinomaisen kolmen ruokalajin aterian (ruokajuomana samppanja) ja nukuin pari tuntia. Makuuasennossa. Siis lentokoneessa. Herättyäni nautin lasillisen samppanjaa Pohjois-Carolinan ajokorttioppaan kanssa (kerron siitä myöhemmin lisää!), joten hahaa: ei suinkaan jäänyt viime tippaan tuonkaan lukeminen; huomenna on itsenäisyyspäivä, eikä silloin voi enää opiskella! Ensimmäistä kertaa elämässäni toivoin, että lentomatka olisi jatkunut ikuisesti, eikä perille olisi päästy ihan vielä...

Charlotten kentällä jonotin ensimmäistä kertaa viisumijonossa (muilla kerroilla kyseessä on ollut tietenkin ESTA-jono) muiden immigranttien kanssa ja sain passiini uuden läpyskän ja leiman. Sormenjäljet annoin jo kokemuksen tuomalla varmuudella, mutta ensimmäistä kertaa meitä oli kuljettaja odottamassa kentällä. Samoin 39 lämpöastetta, joten ensimmäistä kertaa tuntin syvää tarvetta kääntyä takaisin ja palata Suomeen.

Sitten saavuinkin jo ensimmäistä kertaa ensimmäiseen epä-Suomessa sijaitsevaan kotiimme. Astuin ensimmäistä kertaa oleskeluhuoneen kokolattiamatolle ja laskin hämähäkit kylpyammeestamme (kaikki kuolleita!). Ihmettelin hehtaarin kokoista pyykkikonetta ja yhtä suurta kuivausrumpua. Avasin jääkaapin (siihen tarvitaan muuten voimaa) oven ja kokeilin jääpalakonetta. Sitten puunasin toisen kylpyammeistamme ja kävin kylvyssä. Sen jäkeen hytisytti hetkellisesti, mikä korjaantui sutjakkaasti takapihalla istuen. Seitsemän minuutin istumisen jälkeen hikoilin ja tulin sisään.

Nyt loikoilen ensimäistä kertaa puolen hehtaarin kokoisessa sängyssämme ja kuuntelen ilmastointikoneen hyrinää samalla kun laadin ensimmäistä blogikirjoitusta Ameriikassa. Lupaan ottaa huomenna pari valokuvaa ja ladata ne tänne, mikäli läydän kameran ja piuhan jostain. Matkalaukut ovat siis purkamatta, mutta huoneet ja kaappitila on jaettu. Ja Suomen lippu on asetettu takan päälle.

Edessä on ensimmäinen yö uudessa sängyssä, uudessa kodissa, uudessa maassa ja uudessa elämäntilanteessa. Tähän asti siis suuressa maailmassa on kaikki hyvin: noi kaksi katselee telkkaria olohuoneessa ja kinastelee jostain.

Onko jokin siis muuttunut?!