Eikös kevät ole aikaa, jolloin alkaa versoa uutta ja aurinko alkaa häikiä niin, että täytyy kaivaa aurinkolasit esiin? Eikö keväällä ole aika katsoa taaksepäin mennyttä talvea ja suunnata katse kohti tulevaa eli kesälomaa, joka häämöttää edessä? Eikö kevät ole laskeutumista kohti kesää ja lämpöä?
Minulla on kevät ja silloin vuorotelleen häikii ja sataa räntää. Tavallaan saa energiaa kaikesta uudesta ja auringosta, mutta toisaalta kevätmasennus iskee ja vie kauheasti voimia. Keväällä sitä haaveilee ihanista kirjoista ja omasta ajasta, joka on jäänyt joululoman jälkeen ihan liian vähiin. Viherpeukaloita kutittaa hetkellisesti ja on aika hakea kaupasta siemeniä ja nauttia syksyllä istutetuista sipuleista.
Keväällä täytyy vähän uudistaa kotia ja hankkia jotain uutta ja piristävää. Voisipa vaikka istuttaa rairuohot, sillä pieni kuolema on edessä. Harmistua, kun välillä tuntuu siltä, että kevät ei etenekään, kun talvi punkee itseään takaisin. On kylmää, mutta kuitenkin aiempaa valoisampaa.
Olen syntynyt kevään lapseksi ja jollain tavalla keväällä tulee sanoneeksi hyvästit menneelle kylmälle kaudelle ja aloittaneeksi uutta ja lämpimämpää.
Kerrankin, kun ehtii nauttia. Tästä keväästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti