Lähden iltalenkille, koska olohuoneen ikkunasta aurinko paistaa niin ihanasti. Noin 300 metrin päästä alkaa vesisade. Ei se haittaa, koska ilma on lämmin ja kesä on kerran vuodessa vaan. Tähän on totuttu. Pultsari kääntää kylkeään penkillä ja kaksi nuorta tulee vastaan mäyräkoiran kanssa.
Hetken matkan päästä jostain kerrostalon pihasta nousee selvä Campingin tuoksu. Voi, kun olisi huomannut ottaa mukaan vähän taskurahaa, niin voisi poiketa kaupan kautta ja laittaa grilliin. Huomaan väistellä hevosenpaskat Ollilan kohdalla. Onneksi sade lakkaa ja samanaikaisesti kaksi ruohonleikkuria pärähtää käyntiin. Kevyen sateen jälkeinen leikatun nurmikon tuoksu! Ah!
Päätän oikaista metsän poikki. Yritän olla huomioimatta, että kone on käynyt kaatamassa kaikki puut uuden omakotitaloalueen tieltä ja kiinnitän huomioni kukkiviin koiranputkiin; päivänkakkaroita ei vielä näy, mutta ohdakkeita ja harakankelloja on näkyvissä. Voikukat on jo hahtuvilla. Nokkosperhonen vilahtaa ohi ja kimalaisia surisee (ehkäpä niitä sirkkojakin, vaikken juuri nyt kuulekaan). Lintujen laulu kuullostaa kotoisalta - ja kovaääniseltä. Muurahaiset ahkeroivat kekoaan ja vattupuskat rehottaa.
Aurinko lämmittää, mutta Vähäjärveltä puhaltaa tuuli ja askel taittuu kepeästi. Lapsia on uimassa, vaikka vesi ei liene juuri kuuttatoista astetta lämpimämpää. "Pillimehua", huutaa joku. Kotona napsautan saunan päälle ja otan kahvipullaa sulamaan. Saunan jälkeen kuulen kuinka naapuri tsiffauttaa olutpullon omalla terassillaan. Hyttyset inisee korvan juuressa, mutta katselen kuinka aurinko laskee K-kaupan taakse. Mopopoika päryttää ohitse ja sitä seuraa mauton basson jumputus.
Ei tuu ikävä ei. 21 yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti