Vuoristoradassa

Jäi tuo työnantajan (sen miltei entisen) tarjoaman Särkänniemen reissu väliin, kun olin viettämässä ykkösluokan matkaa Kööpenhaminassa (Tivolin keinukaruselli jäi kokeilematta), mutta
kuka sitä nyt rakennettua vuoristorataa tarvitsisi, kun sellaisen pystyy ihan omassa päässäänkin rakentamaan.

Riittää siis, kun katsoo youTuben videota, jossa Pirkanpojat laulavat suvivirtta, niin johan silmäkulmasta tirisee. Varsinkin, kun on yön enemmän tai vähemmän valvonut hammasjuuren jättämän aukon kehittäessä pikavauhtia tulehdusta. Ja kun suvivirsi on kyseessä, niin oikeastaan riittää, että sen kuullessaan näköpiirissä on joku ala-asteikäinen, niin meikäläisen varmuuden vakuudeksi tirauttaa muutaman kyyneleen. Koska on niin onnellinen siitä, että Suomessa on alkamassa normaalisäinen kesä!

Ja jos sitten TV:stä sattuu tulemaan kotiäidin vakio-ohjelmista (tämä on tosin vielä ennakkoajatus, enhän minä vielä voi tietää mitä kotiäidit katselee, minä olen siis kesälomalla) sellainen, jossa kahdeksantoista kertaa insertissä kerrotaan kuinka urhea on 8-vuotias syöpää sairastava neitokainen, niin johan hammassäryt unohtuu. Ja taas voi olla onnellinen omasta onnestaan samalla kuin suree tuota varsin komeasti tuotteistettua tv-tyttöparkaa.

Seuraavana päivän ohjelmassa olikin sitten tyttären rippijuhlapaikkaan tutustuminen ja omassa pihassa vielä varmuuden vakuudeksi naapurin kanssa ihmetellään kuinka nopeasti lapset kasvavat. Ei kai kukaan äiti voi kuivin silmin muistella oman lapsensa kehitystä pienestä sittiäisestä viisitoistavuotiaaksi neitokaiseksi samalla kun on niin onnellinen siitä, että lapsukainen on juuri sellainen kuin on. Elämä on ihanaa!

Sitten sattuukin tv:stä kohdalle ohjelma, jossa tuleva tulevan kotimaan Idoli laulaa jonkin aika sitten edesmenneen Whitney Houstonin kuuluisaksi tehneen kappaleen, niin taas tirisee ja on jo siirryttävä Serlasta Nessuihin, jotta kehtaa vielä lähteä hakemaan tytärtä kyliltä. Vaikka vähän kyllä ennakoin ja pieleen meni: Phillip siis voitti sittenkin ja olen kovasti onnellinen hänen puolestaan, samalla kun suren hivenen Jessicaa.

Tätä tämä siis tulee olemaan koko kesäkuun eli nyt on pakko mennä saunaan ja avata valkkaripullo, sillä eihän tätä muuten kestä. Buranaa ja valkkaria - siitä on tämä kesäkuu tehty. Olkaa kärsivällisiä, kun jokin minussa tekee kuolemaa ja tuhkasta nousee uusi ja parempihampainen mimmi. Ihanaa kevätjuhlaa kaikille!