Tajusin juuri, että elän tietenkin täälläkin päässä välitilassa. Sielu on ehkä jo ennättänyt Ameriikan mantereelle, muttei ihan vielä osannut palautua takaisin omaan koloseensa (missä sitten lieneekin) ja se aiheuttaa sellaista en oikein tiedä missä olen -haparointia.
Kun on ikäänkuin kotona, mutta mikään ei tunnu kodilta. Kun on ikäänkuin lomalla, muttei ole arkea, johon palata. Kun on ikäänkuin kivaa, muttei oikein uskalla nauttia. Kun on aikaa olla, muttei sitten ikäänkuin oliskaan.
Ihmisen mieli kaipaa mielekästä tekemistä ja kokemus on opettanut laatimaan aikatauluja ja suunnittelemaan tulevaa. Vaan kun ei tiedä, mitä suunnitella eikä loppujen lopuksi ole tarvekaan liiaksi tulevaa miettiä, niin mistä silloin mielekkyys? Kärsimättömyys pukkaa esiin ja huolettomuus menee piiloon.
Ei tässä mitään hätää ole, ainoastaan liian kuuma ja vähän sellainen en päätäkään kaikesta itse -fiilis. Se kuuluisa hetkessä eläminen on edelleen hukassa, nyt odotetaan tavaroita saapuvaksi, sopivampaa keliä tulevaksi (UV-säteily on pari päivää ollut extremely high, joten olen pysynyt varjossa ja liikkunut mahdollisimman vähän ulkona) ja koulua alkavaksi (koulu=rutiini).
Vaikka voisihan tässä vaan nauttia hikoilemisesta (siihen riittää, että istuu tässä takapihan -anteeksi pation- tuolissa), kutiamisesta (tuli syötyä leipää ja sitten tämä paikallinen kylpyvesikin vaatii vähän totuttelua) ja perheestä ympärillä (vaikka sitten sen iPhonen kautta). Onhan se kiva leikkiä uudella puhelimella ja etsiä netflixistä sopivia elokuvia tai sitten alkaa katsoa kaikki Täydelliset naiset sarjan tehdyt jaksot tahi vaihtoehtoisesti aloittaa Greyn anatomia -maratoni. Puhumattakaan kaikkien kuponkilehtien läpikäymisestä (näin sunnuntaina siihenkin menee 45 minuuttia) ja lähiympäristöön tutustumisesta.
Mutta kauanko tuo edellämainittu riittää pitämään mielekkyyttä ylllä? Ja pitääkö melekkyyden loppumistakin jo ennakkoon murehtia! Tässä pätee taas ne kuuluisat sanat: Onko mikään sittenkään muuttunut? Jonkun tarvis nyt vaan relata vähän, lähteä punttisalille ja katsoa mitä tuleman pitää. Pitää vähän ovia auki ja keikkua siellä mukavuusalueen reunamilla.
Ja vissiin hikoilla vähän lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti