Olen ollut muutaman päivän suurinpiirtein hiljaa, joten lienee aika summata kaikkea ihmettelyn ja kummastelun aihetta. Siis tällä kaikella kymmenen päivän kokemuksella kauniista kaupungista nimeltä Charlotte täällä Jumalan luomassa, suuressa Amerikassa.
On siis edelleen kovin kummallista, että kaikki ihmiset kaupoissa, ravintoloissa ja kahviloissa (puhumattakaan paljon pelotellusta DMV:Stä) ovat todella ystävällisiä ja tekevät tikusta asiaa, jos vain yhtään olet vastaanottavaisella tuulella. Olen puhunut ventovieraille (ihan normaaleja asioita ei siis vain kiitos kiitos hyvää kuuluu -fraaseja) enemmän täällä kuin ensimmäisen 43 elinvuoteni aikana Suomenmaassa.
Mutta onhan se niin, että jollakin on tila täytettävä esimerkiksi ruokakaupassa, jossa kassahenkilö siis nostelee tavarat kärrystä hintalukijan läpi, pakkaa ne ja latoo takaisin ostoskärryyn, jotta elämäsi olisi helpompaa. Ja tarvittaessa varmaan tuo ne myös autoon asti, sillä joka kerta tämä palveluihminen myös kysyy tarvitsetko apua. Itse siinä sitten vain kökötellään ja esitetään toivomuksia siitä, miten ja millaisiin kasseihin soisi ostoksensa pakattavan. Ja jutellaan muuten mukavia. Juu, minulla on omat kassit mukana ja niihin tavarat siis ajautuvat. Viikonloppuisin (ja vissiin muinakin ruuhkina) kassahenkilön apuna on pakkaaja ja joka päivä muutama henkilö ohjaamassa ostoskärryliikennettä, jottei kenkään tarvitse liian kauan jonottaa. Olen siis kerran joutunut seisomaan jonossa jotain 50 sekuntia...
Että näitä ihmisiä riittää! Jos keskipäivällä menee uptowniin (=keskustaan), niin ihan tosissaan saa katsella kaistanvaihtoja sillä isommallakin tiellä, jolla pahimmillaan neljää kaistaa (+liittyvät kaistat) yhteen suuntaan ajetaan. Kaikissa liikennevaloissa on autoja jonossa ja niitä siltaliittymähäkkyröitä minä tosissaan vielä jännitän, sillä kurvissa ladataan seitsemääkymppiä (meikäläisittäin) kahta kaistaa ja sitten ulommaiset kaistat tipahtaa käytöstä ja olisikin oltava vasemmanpuoleisella kaistalla, josta seuraava käännös millelie kolminumeroiselle tielle meni jo. Ja kun me likan kanssa mennään, niin meidän autossa on 50% enemmän ihmisiä kuin niissä muissa.
Mutta olen minä jo kotonurkilla tavallaan oppinut suunnistamaan. Eli osaan mennä ilman navigaattoria kolmeen eri Harris Teeteriin ja punttisalille, mutta siis vaan tavallaan. Sitten kun yritän päästä jonkin kaupan eli liikekeskittymän pihaan, niin menee useinkin vielä sormi suuhun. Kahdesta eri syystä: 1. Saatanpa hyvinkin nähdä kaupan/liikkeen, johon haluan mennä, mutta monet tiet on jaettu semmoisella liikenteenjakajalla, jonka yli ei siis ponkaista (vaikka autoni sen kyllä tekisikin) ja juu, se u-käännös on sitten laillinen. Jos vaan muistaisi, milloin piti väistää (sitä varten on opaste) ja milloin sai mennä punaisia päin (oikealle käännyttäessä, jos ei ole erikseen sitä kieltävää merkkiä) ja koskapa silmät ovat liikenteessä ja siinä liikkeessä, johon epätoivoisesti pyrkii, niin kuka niitä liikennemerkkejä enää kerkiää katsella! Ja sitten kun sen korttelin siinä pariin kertaan kiertänyt ja - hurraa - on sillä kaistalla, josta kyseiseen liikekeskukseen käännytään, niin tämä haluttu liike on kadonnut! Eli ollaan tultu syyhyn B: vaikka tiedän, että liike on liikekeskuksessa, niin sitä ei sieltä heti löydy. Kun tämä paikallinen citymarketti onkin oikeasti jono citymarketteja ja se haluamasi liike on siellä viimeisellä parkkialueella eli sinne on ajettava kahdeksantosita STOP-merkin ja kahdentoista semmoisen vauhtia hiljentävän pompun yli.
Näin siis lähikaupoissa, isommissa keksuksissa (Mall) vaarana on (jos sinne itsensä löytää) vain se, että auto katoaa parkkipaikalle. Ja keskustan parkkitaloista kerron joskus toiste. Sillä nyt on siirryttävä kotiäidille olennaisempiin asioihin: siivoamiseen.
Sillä tässä talossa on puulattia vierasolohuoneessa, keittiössä ja aamiaisalueella, kokolattiamatot makuuhuoneissa ja olohuoneessa ja lisäksi vielä jonkinlainen laattasysteemi kylppäreissä. Puulattiaa varten tarttis olla Andyä, jota ei täältä (tähän mennessä) löytynyt, eikä mitään lattialle levitettävää myrkkyä, jota ei sitten saa (miehen valitsemalla moppitsydeemillä) puhtaaksi eli laikuttomaksi. Onneksi pitkähkön harkinnan jälkeen pakkasin vanhan konepestävän lankamoppimi mukaan. (Siellä sekin seisoo tullimiesten ihmeteltävänä.)
Kokolattiamatot ovat oikeastaan aika autuaallisen ihania jalkapohjan alla (meistä kukaan ei ole astmaatikko tahi allergikko), mutta tuota paikallisten imuriksi kutsumaa laitetta ei kyllä erkkikään käytä! Järkyttävän painava kapistus, joka ehkä sen maton tamppaa jotakuinkin, mutta sillä ei yllä ensimmäiseenkään hämähäkinverkkoon. Eli erilainen varsivehje sitten siihen hommaan. Ja nuo kylppärin lattiat ovat sitten hemmetin kylmät! Olen palellut täällä enemmän kuin Suomen talvessa, sillä ilmastointi - vaikka onkin hengelpelastaja - laittaa viiksikarvat huuruun ja verkkarit ja villatakki on kaivettava telkkua katsellessa esiin (koska ne viltitkin on siellä tullissa). Ja ne kylppärin lattiat kyllä pesee nopsasti, mutta miten hemmetissä peset kylpyammeet, jotka ilmastointi- ja hiusteknisistä syistä pölyttyvät varsin sukkelaan? Se suihku on sellainen mötikkä siellä katonrajassa ja lavuaari on metrin päässä, Ainoa letkullinen (suomeksi käsisuihku) vesipiste on keittiön hana ja se yltää semmosen 30 senttiä (ja on varsin kätevä). Voi kai siivoamisen hoitaa alasti eli suihkun alla kastuen, mutta meidän kylppärissä kylpyammeessa ei ole sitä suihkuakaan. Vain hana, jossa (raivostuttavasti) erikseen lämmin ja kuuma kytkin.
Pihaletkustako siis pitäisi vetää vesi siivoustoimia varten? Jos ämpärillä mielit sen tehdä, niin ämpäri on täytettävä keittiössä, sillä vessan hanan alle se ei mahdu! Ja suihkun alla puolet valuu ylitse. Intiimipesuja varten olenkin jo jemmannut litran vesipullon, jonka sitten täytän lämpimällä vedellä ja otan mukaan siihen vessanpönttöhuoneeseen; tiedä vielä vaikka pulloni kanssa suihkukoppiinkin itseni tälläisin... Mutta siis ideana se, että meillä on "kylpyhuoneisto", johon kuuluu vaatehuone (joudun valitettavasti jakamaan sen mieheni kanssa), vessahuone ja tilava pesu/pukeutumishuone, jossa on kaksi erillistä lavuaaria, kylpyamme ja suihkukoppi, on loistava. Kun vain sellaisen käsisuihkun saisin, niin kaikki olisi loistavasti!
Mutta se minua harmittaa, että en saa tähän mukaan autenttista ääntä: kaskaat "kaskattaa" hervottomasti, päässä sirisee koko ajan ja lähirupakon sorsalauma on taas tullut käymään. Takapihalla illan hämärtyessä (kello puoli 9) lämpöasteita on 77 ( 25 C) ja fiilis on kuin viidakossa; ei noita autojen ja ilmastointikoneiden ääniä meinaa kuulla kaikelta sirkutukselta, säksätykseltä ja kaakatukselta. Ei millään tarkenis lähteä sisälle ja suihkuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti