Mutta aloitetaan alusta: Pohjois-Carolinan ohjekirja kuljettajille on tärkeä opus ja siitä saa paljon tietoa. Täällä saa siis ajaa autoa jo 15-vuotiaana, mutta juoda alkoholia vasta 21-vuotiaana. Ajokorttiin präntätään osoite, eli jokaisen muuton (tai vaikkapa nimenmuutoksen) jälkeen on 60 päivää aikaa hakea uusi ajantasainen kortti. Sama varoaika olisi ollut käytössä muuton jälkeen eli eurooppalaisella kortilla saa ajaa 60 päivää (kun on pysyvä osoite NC:ssä, turistina saanee pidempäänkin), mutta siis vain vuokra-autoa, ei omistamaansa! Siksi siis tämä korttihässäkkä näin alkuun. Alle 21-vuotiaat saavatkin sitten uusia korttiaan puolen vuoden välein, joten paikallinen DMV (Division onf Motor Vehicles) tulee kyllä hyvinkin tutuksi.
Oppaan mukaan siis mennään eli: saattaa olla etten pysty ajamaan autoa hyvin silloin, kun olen huolestunut, jännittynyt, kiihtynyt, peloissani tai masentunut. Tästä näkökulmasta ei siis ehkä kannattaisi mennä ajokokeeseen lainkaan.
Jenkkilässä määrätään myös, ettei saa ajaa liian hitaasti, vaan muun liikenteen mukana. Ja jos aiot ohittaa, niin töräytäpä torvea, jolloin ohitettavan on lain mukaan helpotettava ohittamistasi! Ja oppaassa neuvotaan myös erilaiset käsimerkit, joita tulee käyttää vilkun asemasta esimerkiksi kovasti aurinkoisella ilmalla, koska silloinhan vilkkua on vaikea havaita! Käsi siis ulos ikkunasta suorana, jos käännyt vasemmalle ja koukussa, jos mielit kääntyä vasemmalle.
Ja 15 jalkaa lähemmäksi palopostia tai paloasemaa ei sitten tule autoa pysäköidä! Se on tietenkin ihan selvä se, mutta kuka kertoisi paljonko tuo 15 jalkaa sitten oikeesti on. Ja huomioi myös, että vauhdin kasvaessa tulee katse suunnata edemmäs kuin hiljaisemmassa vauhdissa. Ja jos rengas räjähtää, niin nostapa jalka kaasulta.
Näillä opeilla mentiin ja läpi meni! Kaikkiin liikenteeseen tai liikennemerkkeihin liittyviin kysymyksiin oli helppo vastata ja onneksi illalla kävin vielä testikokeilemassa, jotta muistin esim. että 38% highway kuolemiin liittyy alkomaholi. Kyllä sydän pamppaili, kun kolmas virhe paukahti, mutta siis 20/25 riittää ja ajotesti olikin sitten se helppo osuus.
Ilostuttavaa oli se, että 45 minuutin odotusaika sujahti ihan siivillä, kun vieressä istuva papparainen alkoi jututtaa minua Suomesta. Kuten, että olenko arctic circlen pohjois- vai eteläpuolelta; onko meillä poroja; syödäänkö meillä jotain muuta kuin poroja; voiko järvessä uida kesällä; metsästävätkö ihmiset? Toinen tyyppi sitten kuuli, että olen Suomesta, joten hänen kanssaan kinasteltiin siitä, onko korea suomen sukulaiskieli. Kyseinen jätkä oli muuten palannut Kiinasta takaisin ja yllätyin siitä, että Pekingistä Charlotteen lentää 12 tunnissa! Näin hän väitti.
Päivän varsinainen haaste oli sitten kotiin löytäminen! Mies nimittäin saattoi minut perille (ja näytti kaikki mahdolliset passit, viisumit, vuokrasopimukset ja autonvuokrasopimukset), mutta joutui sitten hakemaan autojen rekisterikilpiä. Tottakai minulla on gps, mutta näin toisena päivänä en sitten kumminkaan tohtinut ihan sokeana vielä luottaa siihen. Mutta kotiin se toi, tosin sellaista kautta, missä mies ei ole vielä ikikuunaan käynyt. Vähänkö olen ylpeä itsestäni!
Onneksi maksu per kortti on 8 taalaa eli vararikkoon tästä ei joudu. Mitä nyt vähän takapuoli puutuu jonottaessa. Ja jonain päivänä saan sitten toimimaan uuden iPhoneni, kunhan mies ensin saa lunastettua se Verifonesta. Ekalla visiitillä kun ei ollut social card + sen kopiota ja/tai passia matkassa, eikä verifiointia siten voinut tehdä. Ja tuota sosiaalturvatunnusta ei siis kaikille suoda, miehen armoillahan tässä mennään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti