Heräsin tässä eräänä aamuna seitsemältä nenä tukossa ja kurkku käheänä, sanalla sanoen kiukkuisena. Ystävät ja toverit koto-Suomessa aloittelevat pikkihiljaa syksyn töitä ja minä en sitten pääse tässä kuntoprojektissani alkua pitemmälle. Mokomakin flunssa!
Olen viettänyt työvelvollisuuksista vapaata aikaa toukokuun puolivälistä alkaen ja näyttää siltä, että olisi aika a) ostaa uusi kalenteri tai b) heittää se vanhakin roskiin. Tekee hyvää lukea päivityksiä uusista työpaikoista, uuden lukuvuoden suunnittelusta ja loman jälkeisestä uudesta innosta ja olla innostumatta itse! Helppoa se ei ole, mutta tarpeellista ja vapauttavaa. Tämä on nyt sitä laatuaikaa ihan itselle.
Laatuaika on sitä, että kyseenalaistaa olemisensa ja tekemisensä. On vaan kotona ja seurailee teinin elämää niin, että teini hermostuu usean kerran päivässä (Eiks sulla oo elämää? -No ei just nyt oo). Tutkii keittokirjaa, muttei jaksa innostua, kun ei löydä mitään tuttua(!) reseptiä. Keittää jääteetä jääkaappiin valmiiksi, sillä veden litkimiseen kyllästyy ja sitten iskeekin jo nestehukka.
Kun on aikaa, voi ihmetellä sadepilven kehittymistä, vaikka se ei sitten lopulta kehitykään. Saa ihmetellä ötiäisiä, jotka kulkee takaperin patiolla. On lupa olla lähtemättä mihinkään, vaikka on luvannut itselleen lähteä joka päivä johonkin, sillä lähtemättä jättäminen on laiskuutta. Voi pohdiskella lähtemättä jättämisen semantiikkaa jaksamatta sitä loppujen lopuksi selvittää edes itselleen.
On myös lupa istua lukemassaa kirjoja (skandinaavisia dekkareita kirjastosta). On aikaa venytellä kerrankin rauhassa äänikirjaa kuunnellen (audible on ihana, mutta näitäkin sais paikallisesta kirjastosta, kun vaan ehtis selvittää miten). Aikaa hermoilla turhanpäiväisistä asioista (kuten esimerkiksi niistä saapumattomista tavaroista) ja valmius lähteä salille, jos siltä tuntuu. Istua kahvilassa itsensä seurassa ja juoda kolmaskin kupillinen kahvia siinä palellessa.
Laatuaika on sitä, että ei oikein kuulu mihinkään, eikä saa otetta mistään. Kun ei ole arkea. Ja se on just sitä laatua! Käykö saavutukseksi se, että nitistää tekemättömyydestä kilkuttelevaa omaatuntoaan edes pikkuisen pienemmälle volyymille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti