Maanantaina on se suuri päivä, jolloin isoin osa charlottelaisia lapsukaisia ja nuoria aloittaa jälleen koulun. Tämä tarkoittaa melkomoisia ruuhkia ja koulubussien kavalkadia eli kotiäideille aikatauluja ja bussien eteen/taakse pysähtymisiä sekä vilkkuvia varoitusvaloja. Nämä varoitusvalot on kohdattava ennen jokaista koulua, sillä nopeusrajoitus tippuu alakoulujen kohdalla 25een ja yläkoulujen lähettyvillä 35 mailiin tunnissa. Tämä lienee syytä ottaa huomioon, sillä matkalla punttisalille ohitan kolme koulua ja itseasiassa menee mihin vaan, niin vähintään kahden mailin säteellä on jokin koulu.
Onneksi tuo nopeusrajoitus tippuu vain koulun alkamis- ja loppumisajankohtana, joka siis kaikila oppilailla on aina sama kellonlyömä. Alkamisaika high schooleissa on siis kello 7.15 joka päivä. Ardrey Kellin (Sonja koulu) koulupäivien pituus on jotain 7 tuntia ja päivään kuuluu aina samassa järjestyksessä 4-5 oppituntia, jotka kestävät 90 minuuttia. Jossain välissä on 25 minuutin ruokatauko (ruoka maksetaan itse joko käteisellä tai nettisysteemin kautta ladataan lapselle rahaa tai sitten voi ottaa eväät mukaan; tai ehkä vähän kumpaakin, sillä päivät ovat pitkiä) ja samanmittainen lv-tunti/mediacenter tms. -pätkä. Muuten tuntien välissä on 5 minuuttia aikaa hakeutua seuraavaan luokkaan, jonne voi olla matkaa puoli kilsaa...
Eli koulusysteemi toimii juuri kuten elokuvissa olemme nähneet. Sitä en ole tiennyt, että oppilaiden tulee ostaa koulun agenda=kalenteri, johon sitten merkitään mm. läksyt ja vessassakäynnit! Välitunnilla ei siis vessaan kerkiä, sitä on anottava opettajalta tunnilta ja lupa on oltava mukana. Käytävillä ei saa poukkoilla ilman lupalappua. Saas nähdä ehditäänkö ajoissa kouluun vai joutuuko neito monestikin sinne myöhästyneiden koppiin; luokkaan ei ole myöhässä menemistä. Agendassa on myös nettilinkkejä, skannaustageja, oppimisvinkkejä, pukeutumisohjeet jne. Mm. Hihattomat paidat ja lyhyet hameet/sortsit on kielletty ja muutenkin on tarkkaan lueteltu ohjeita. Koulupukua ei kuitenkaan ole.
Meille kotiäideille koulun alku tarkoittaa myös sitä, että kampaamoihin, kauneushoitoloihin, elokuviin ja muihin nuorison suosimiin paikkoihin pääsee suoraan aikoja varaamatta sisään kello 9-14. Ja sitten taas sitä, että koulun pihaan jonotetaan aamuin illoin kaikkien muiden ysiluokkalaisten äitien kanssa (kympistä eteenpäin lapset pääsääntöisesti kulkevat omalla autolla; siis mikäli ovat onnistuneet saamaan parkkipaikan koulun pihalta). Tai no, olisihan vaihtoehtona myös se koulubussi, joka Sonjankin noutaisi ihan tuosta nurkalta. Aikataulun mukainen aika olisi 6.30 ja pysäkillä olisi oltava odottamassa viisitoista minuuttia ennen... Eli: äidillä on aikaa tipauttaa lapsonen kouluun matkalla punttisalille. Ja hakea sitten noin kahden maissa, paitsi niinä päivinä, kun lapsi osallistuu johonkin kerhoon. Joita siis on monenlaisia. Tavoitteena tällä haavaa ovat: ambassador (muualtamuuttaneiden kerho), friends club, tanssikerho ja draamakerho. Kunhan aikataulut selviävät, niin nähdään mikä onnistuu.
Koulumaksua menee kymppi-pari, agenda maksoi 10,- ja koulun jalkapallo(?)joukkueen kannatuspaita 20,- Ruoka kustannetaan itse (hinnat kohtuullisia, ruuan laadusta en osaa sanoa), samoin kynät, vihot, kansiot, välilehdet ja muut tarvikkeet sekä taskulaskin. Kirjat sen sijaan saa pääsääntöisesti koulusta. Sanakirjaa onkin tänään tavattu, kun on selvitetty mitä kaikki binderit ja dividerit loppuviimeksi tarkoittavat; eilisissä avoimissa ovissa osa opettajista jo listasi tarvikkeet, joita kussakin oppiaineessa tarvitaan. Ostoksille on siis lähdettävä, jotta oikeanlainen kansio on maanantaina valmiina.
Vihdoinkin siis koulu alkaa! Koulunalkamisalennusmyynnit nimittäin alkoivat jo 6 viikkoa sitten ja kuun vaihteessa Karoliinassa vietettiin koulutarvikkeiden verotonta kaupusteluviikonloppua! Alennusmyynnit ovat vaan niin runsaita, että ei niitä osaa ottaa todestakaan. Vain yhden päivän ale (+ennakkopäivä+jälkipäivä) näyttää osassa kauppoja olevan joka lauantai. Koulunalkamisaleja sävyttää myös se, että lehdissä on ilmoituksia (samoin vapaaehtoistyökoordinaattorien nettisivuilla), joissa pyydetään omien ostosten lisäksi ostamaan tuotteita vähävaraisille lapsille. Tai sitten voisi ilmoittautua kasaamaan näitä ostoslistan mukaisia tarvikepaketteja pitkin Walmartin käytäviä ja olemaan siten avuksi yhteisölle. Tänä syksynä minulle kuitenkin riittää, että varustan oman lapsukaiseni koulun käytäville harhailemaan eli vapaaehtoistyö saa vielä odottaa.
Mielenkiintoinen kouluvuosi on alkamassa, oikeastaan äitikin tahtoisi kouluun oppimaan uutta kieltä, laulamaan kuorossa ja kertaamaan psykologiaa, sillä sen verran mukavilta opettajat vaikuttivat ja innostusta on ilmassa selvästi enemmän kuin suomalaisessa tutustumisillassa. Kukaan ei esittänyt powerPointshowta, mutta jokainen opettaja kätteli oppilaansa ja jutusteli mukavia - myös vanhemmille. Jännäähän tämä on, mutta uskon, että noin 700 ysiluokkalaisen joukosta löytyy mukavia kavereita ja ehkäpä jokunen sydänystäväkin.
Kouluun. Sinnehän minäkin halajan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti