Ja ei, multa ei ole aiheet loppuneet, eikä ole käynyt niin onnellisesti, että kontti olisi saapuut ajankuluksemme, en vaan ole saanut käyttööni konetta, jolla näitä juttuja naputella. Tuon Padin kanssa ei kovin pitkään jaksa tekstata, vaikka muuten se onkin aika kiva kaveri!
Näyttää se aika vaan kuluvan vaikkei mitään kauheen järjellistä aikaan saisikaan; onpahan tullut hankittua Elämyksiä, Kokemuksia ja Sattumuksia. Elämyksestä käy vaikka se, että astuu ulos Macy'sltä ja pään läpi vilahtaa tuntemus, jota voisi likipitäen kuvailla sanoilla: Mä siis oikeesti asun täällä enkä ole lomalla. Ja sama tapahtuu, kun tulee tulee ulos Targetista, mutta se on vaan pienellä e:llä, koska Targetissa nyt tulee poikettua tavan takaan. Macy'sille menin varta vasten ostamaan SÄNGYNPEITETTÄ, jonka bongasin aamun mainospostista, sillä sen sai ainakin 65% alennuksella. Eli käytännössä miltei ilmaiseksi, kun lisää sen, että samalla tyttärelle ostettiin 13-osainen sängynpeitesetti, johon sitten kotona huomattiin kuuluvan myös verhot. Sillä eivät ne rätit siellä kaupassa kulkeneet verhojen nimellä, vaan pakettiin oli koodattu kaikenmaailman ihmesanoja.
Mutta siis halvennuksella nekin ja nyt on siis sängyille peitteitä, jos vaikka vilu tulee tai joku sattuisi poikkeamaan, niin voisi sitten esitellä. Nimittäin niitä tyynyjä siinä sängyn päällä, joita ei myöskään tyynyiksi kutsuta, vaan niille on hienommat nimet, joita ei jaksa opetella. Olennaista tässä ostotoimenpiteessä oli kuitenkin se, että samassa paketissa sai semmoisen kankaan, joka peittää jenkkisängyn alaosan, joka ei ole kovin kaunis katsella. Ja tulipahan siis myös väriä makuuhuoneeseen!
Kokemuksia on myös karttunut samaan tahtiin kuin uusia sanoja tai lyhenteitä, joista varsinkin lyhenteet ovat kovasti vaikeita päähän iskostetavia. Viime aikoina olen enemmän kuin tarpeeksi nettitutkiskellut ja virtuaalitaistellut sellaisen oppilaitoksen kuin CPCC (vai olikse CCPC vai CPCP...) eli Central Piedmont Community Collegen kanssa. Tiedoksi vaan, että se nettisivujen informatiivisuus on todellakin tärkeä asia! Tämä oppilaitos nimittäin tarjoaa ammatillista koulutusta, yliopistokoulutusta ja kansalaisopistomaista koulutusta sekä huviksi että hyödyksi. Ja lisäksi CPCC:ssä voi osallistua projektien kautta uudelleenkoulutukseen atk-puolella tai saada ammatinvalinnanohjausta, jos haluaa vaihtaa ammattia tai osallistua täydennyskoulutukseen työn ohesa tai hankkia sertifikaatteja... kuullostanee tutulta entisten kollegoideni mielessä, mutta kannattaa ottaa huomioon, että nettisivut ohjaavat kaiken liikenteen, tarjoavat omat tunnukset ja intranetin VAIN niille varsinaisille yliopisto-opiskelijoille.
Meidän huvin vuoksi opiskelevien täytyy osata klikata sieltä erään sivun eräästä kulmasta oikealle sivulle, jonne ei ole linkkiä mistään muualta kuin kyseisen sivun kyseisestä kulmasta. Ja sitten aukeaa taivas eli kurssia jos jonkinlaista, jos on kiinnostunut teknisistä asioista, markkinoinnista tai terveydenhuoltoalasta. Tai jostain muusta. Ja jossei pelkää sitä tosiasiaa, että oppilaitoksen kampuksia on siellä täällä pitkin Piedmontia (tosin itse olen tallentanut koneelleni vain Charlotessa tapahtuvat asiat) eli auto on tähänkin hommaan oltava. Tai siis siihen opiskeluun!
Mutta ennenkuin innostuu liikaa, niin kannatta selvittää mitä opiskelu maksaa. Senhän olen jo oppinut, että mikään ei maksa sitä, mitä hintalapussa lukee ja tämä pätee myös opiskeluun! Ensinnäkin asiaan vaikuttaa se, oletko paikallinen vai muualta. Ja kumpi minä sitten olen? Se riippuu siitä, mistä se roikkuu eli kurssista tai kampuksesta tai puhelimeen vastaajasta. Ja loppuviimeksi näistä kaikista. Mutta se on selvää, että kurssimaksun lisäksi jokaiseen kurssiin lisätään kampusmaksu (12 taalaa) jokaisesta kurssista, jolle osallistuu. Loogista siihen asti, kun selvisi, että se menee tietenkin myös nettikurssista!
Mutta etsivä löytää, eikä kai oppimisen aloittamisen tule liian helppoa ollakaan. Sen vaan sanon, että tämän kaiken selvittäminen ei-omalla kielellä (joitain osia kyllä selvitettiin espanjaksi) on vienyt päivän ja toisenkin, sekä vaatinut muutaman puhelinsoiton. Mikä on oma taiteenlajinsa!
Minulta meni siis reilut 4 viikkoa, ennenkuin olin henkisesti valmis tarttumaan puhelimeen ja kyselemään asioita. Siis puhelimitse. Mikä on maan tapa, sillä kaikkialla ja joka paikassa on präntättynä puhellinnumero, johon voi soittaa ihan missä asiassa tahansa. Puhelimeen vastaa aina (paitsi lääkärille soittaessa) automaatti, joka luettelee kahdeksantoista eri numeroa, joista voi valita sen oikean, jotta pääsee eteenpäin. Mikä tällaisen kielipuolen kyseessäollessa tarkoittaa sitä, että soitan joka paikkaan noin neljä kertaa ennenkuin ymmärrän, mitä nuo valinnat tarkoittavat sanoa. Koska automaatti ei suinkaan sano "Jos haluat palvelua, valitse YKSI" vaan ne sanovat: "Mahdollista kasvokkaista palvelua halutessanne voitte kokeilla valita numeron kolmekymmentäkahdeksan" tai jotain sinne päin, sillä loppujen lopuksi saan kiinni yhden sanan ja sillä mennään. Mutta jos ja kun langan päähän saa elävän ihmisen, niin asia yleensä hoituu ja kaikki ovat kovasti kohteliaita.
Ja jos huomenna saan itseni läpi PCPP:n (siis CPCC:n) automaatista ihmiselle ja jos voin maksaa opiskeluni sekillä(!) tai käteisellä ja jos ryhmä ei ole täynnä ja jos joskus löydän Merancasin (vai mikä lie olikaan) kampukselle (43 minuuttia meiltä), niin hintaan 65 taalaa + kampusmaksu paitsi, jos sosiaaliturvatunnuksettomilta peritään lisämaksu, niin syyskuussa osallistun kurssille, jonka nimi on:
Holistic welless - maximizing health i today's world! Kahdeksan torstai-iltaa.
Eikä menny kuin kaksi päivää selvittää tämä asia. Eli kielikylpyä tiedossa. Elämä on täynnä loistavia Sattumuksia!
P.S. Personal Traineriksi voisi opiskella samassa oppilaitosessa kolmessa kuukaudessa hintaan 470,- (+varmaan jotai lisäkuluja), mutta hierojaksi oppimista en ole edelleenselvittänyt; hintahaitari 5000-15000 ja aikahaarukka 10 kuukautta - 2½ vuotta ja sitten saisi Pohjois-Karoliinan luvan toimia hierontaterapeuttina, muttei vielä vakuutusta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti