Maija

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa teille ystävästäni; kutsuttakoon häntä vaikka Maijaksi. Maija on tavallinen suomalainen, sanoisinko keski-ikäinen, yhden teini-ikäisen tyttären äiti. Maija on aina halunnut pärjätä elämässään, saada vakaan ammatin ja rakentaa omakotitalon, jossei nyt järven rannalle, niin jonnekin rauhalliseen paikkaan. Maijan unelma on työntäyteinen, rehellinen elämä; sellainen jota suomalaiset tavallisesti katsovasti ihailevasti. Lapset maailmalle ja sitten voi rauhassa vaikkapa virkata sängynpeitettä, katsoa mukavia sarjoja televisiosta ja käydä teatterissa tai konserteissa silloin tällöin. Haaveilla lapsenlapsista, joita voisi hoitaa ilomielin ja uhrautua jälleen kerran.

Maijan sydämeen on juurtunut ajatus siitä, että elämässä pitää puurtaa ja ponnistella, jotta on jonkin arvoinen. Löytää oma uomansa, uskoa parisuhteeseen ja elää, no: tavallisesti. Tavallisesti eli rauhallisesti, turvallisesti ja hivenen sukanvarteen säästäen.

Maijaa ahdistaa ajatus jostain uudesta ja tuntemattomasta, eikä hän ole koskaan haaveillut muutosta ulkomaille. Nyt Maija on kuitenkin suuren elämänmuutoksen edessä, sillä hän on muuttamassa maailmalle, USAhan.

Eniten Maijaa pelottaa, että elämässä tapahtuu jotain pahaa, ja jos se tapahtuu kaukana läheisistä ihmisistä, niin Maija ei tiedä yhtään miten voisi selviytyä. Hän on nimittäin sellainen kaikkea ennakoiva tyyppi, sillä mahdollisimman hyvin ennakoimalla Maija tuntee hallitsevansa tilanteita. Tilanteiden aukoton hallitseminen tuo turvaa ja jokainen meistä kai pohjimmiltaan haluaa tuntea olonsa turvalliseksi.

Maija on myös sydämeltään vihreä ja hän haluaisi säästää luontoa aina kun mahdollista. Amerikkalainen elämäntapa, jossa joka paikkaan ajetaan autolla ja ruokaa lykätään nenään eteen sellaisia määriä, että kolmasosan pystyy syömään, ahdistaa Maijaa. Hän myös tahtoisi päästä luontoon - luontopolulle ja aarniometsään - mahdollisimman helposti ja tuntea itsensä hyödylliseksi: auttaa toisia.

Maija on mielestään ponnistellut elämässään melko lailla päästäkseen nykyiseen asemaan; eikä suinkaan rahan, vaan arvostuksen takia. Vaikka joskus kieltämättä Maijaa pohdituttaa ajatus siitä, että mikä loppujen lopuksi on olennaista ja miten arvostusta mitataan. Kuka Maijaa arvostaa? Joskus Maija myös löytää itsensä pohtimasta sitä, onko hän elämässään onnellinen; mistä hänen onnensa loppujen lopuksi koostuu?

Maija on välillä vähemmän ja välillä enemmän ahdistunut tyyppi, joka ei oikein löydä tietä ulos oman elämänsä labyrintista. Maija tavallaan viihtyy labyrintissään.