Rehvastelin tuossa facessa, että ei tullut jet lagia. Valehtelin.
Tulevassa kodossa käymisen jälkeen iski lentokrapula, miljoonamorkkis ja kaukokankkunen. Opin taannoin semmoisen akupisteen, jolla hangoverin saa poistettua, mutta se ei ny todellakaan auta tähän tilaan. Enkä aio sitä akupistettä teille kertoa, joten turha udella.
Ja tuli se jetlaakikin sitten eli kolmena yönä hipparoin villasukissa kello 12-03 ja lueskelin naistenlehtiä, tuolloin vielä ilman kankkusia ja muita loisia, jotka sittemmin iskivät kaikki yhtä aikaa. Minulla kun on sellainen mieli, että sen pitää paukuttaa kroppaa muutama päivä täydellä voimalla ennenkuin idioottipääni tajuaa hellittää. No, kuume nousi, vatsa sekosi ja verenpaine sai taikapapuja taivaaseen. Mikäs siinä sitten: haukotusta, murjotusta ja kiukutusta. Mutta kaikki hyvästä syystä!
Pystyn myös tuntemaan kaikki klassiset stressaantumisen merkit itsessäni juuri nyt: en malta laittaa konetta kiinni ja vetää peittoa korviin, vatsaa korventaa, sydän hakkaa normaalia nopeammin ja työasiat pyörii mielessä. Odotan, että joku tulee tekee päätöksiä puolestani, ettei niitä tarvitsisi tehdä itse. Olen selannut tänään varmaan 2 tuntia kalenteriani; kirjoittanut, poistanut ja selannut vielä kerran. Laskenut päiviä ja aprikoinut. Ollut järkevä - ja stressaantunut järkevyydestäni.
Olen antanut itseni ja kaiken energiani - jälleen kerran - aivan väärään käyttöön. Olen aina ollut huono elämään tässä hetkessä ja välitilassa huomaan hurahtaneeni täysillä sitku-elämään! Sitku pääsen pois, sitku ei enää tarvitse välittää tästä asiasta tai tuosta pomosta, sitku saan tehdä niin ja näin. Nytku olen oppinut näkemään, että suurella osalla asioista ei todellakaan ole väliä, nytku kaikesta ei ihan oikeesti kannata ottaa pulttia ja kenenkään muun ajatuksia en voi vaihtaa. Nytku voisin vain elää tätä päivää ja jättää muitten murheet toisten murjottavaksi. Nytku osaisin joustaa ja iloita hetkestä.
Mutta onneksi kalenterini kanssa löysin taas Harakanpesän ja muistin rauhan. Ilokseni kalenterissa on pääosin mukavia merkintöjä turvesaunoista, risteilyistä ja naistenmatkoista. Nytku osaan arvostaa niitä hyviä asioita, niin ei tule antaneeksi periksi.
Ja rippikoululainen taitaa oikeat sanat jetlagoivan äidin lohduksi: onhan sinulla äitiseni sentään siunattu lapsi. Kirjaimellisesti!
PS: kaikki matkakuvat ovat siunatun lapsen kamerassa ja tunnusten takana. Joku päivä siis niitäkin...
PS2: Charlotessa tänään ja huomenna +24 meikäläistä. *huoh*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti