Etukäteisamerikkalaistuminen

Huhhahhei; lienee jo tullut kaikille selväksi, että kärsivällisyys ei ole hyveeni, eikä malttaminenkaan tahdo aina luonnistua. Kuulkaa siis, kuinka dollarinkuvat silmissä kiiluen suoriuduin viikonlopun kauppareissusta.

Heräsin jo kahdeksalta, sillä kunnon aviovaimo tietenkin herää ajoissa, paistaa bagelit ja keittää kahvit miehelleen valmiiksi, jotta perheenpää voi herättyään hetken rentoutua oven eteen heitetyn Observerin kanssa. Tosin tässä vaiheessa aviomies on vielä eri mantereella, bageleita ei valitettavasti ollut ja aamulehden ja -kahvinkin nautin ihan itsekseni.

Sillä kello yksitoista oli varattuna optikon näöntarkastus paikallisessa i:llä alkavassa "saat aurinkolasit kaupanpäälle jos ostat silmälasit" -kaupassa. Ei siksi, että tarvitsisin uudet lasit, vaan siksi, että tarvitsen AURINKOlasit, joita ensi kesästä lähtien todennäköisesti käytän sen 10 kuukautta vuodesta. Sen verran amerikkalaisuutta minusta löytyy jo vanhastaan, että tarjoukseen tarrautuen saatan vihreäsävyiset sangat (oranssien ja ruskeiden rinnalle) kaupan päälle hyväksyä.

Sillä silmälasien hankkiminen ei ole Ameriikan ihmemaassa halpaa, paitsi interneetistä, mutta eihän se olisi amerikkalaista, jos interneetistä ostaisi.  Siis aurinkolasit vahvuuksilla ja ei: en ole kiinnostunut kaksiteholaseista, vaikka uudet mitkälie-lasit ihan itsekseen mukautuvat eikä tule rajoja; en ole kiinnostunut päätelaseista: minä olen kuulkaas kohta kotirouva, enkä työssäni tarvitse ollenkaan tietokonetta; en halua uusia lukulasejakaan: vanhojakin käytän kovin säästeliäästi; en ole kiinnostunut myöskään itsekseen tummentuvista laseista, sillä auton lasin läpi ne eivät tummene riittävästi, sillä minä näes muutan AMERIIKKAAN ja kuljen autolla joka paikkaan. Enkä tokikaan moiti asiakaspalvelua, mutta tahdon vielä jälkikäteen rivienväleistä huomauttaa, että en ole riittävän VANHA, saati riittävän RIKAS käyttääkseni kaksitehoja tai itsekseentummenevia silmälaseja!

Lopputulemana sain kuin sainkin uudet aurinkolasit vanhoilla vahvuuksilla sekä uudet vihreäsävyiset lasit kaikilla mahdollisilla pinnotteilla ja ohennuksilla eli kyllä nyt kelpaa vaihdella laseja päivät pääksytysten ja upottaa jokaiseen käsilaukkuun vähintään yhdet aurinko/silmälasit. Kyllähän tämä minulta käy eli tästä innostuneena "tuhlasin" ruokakaupassa valitsemalla aina kun vain oli mahdollista luomu- tai reilun kaupan tuotteen!

Sitten kurvasin naapuriostoskeskuskompleksin pihaan - tai olisin kurvannut, mikäli siellä olisi ollut yhtään vapaata parkkipaikkaa! Vanha Kata olisi tässä tilanteessa aivan tyynesti häipynyt paikalta ja jättänyt naapuriostoskeskuksesta havittelemansa hyödykkeen hankkimatta, mutta semiamerikkalaistunut Kata etsi tyynesti parkkipaikkaa, vältti noin 3 peruutuskolaria ja lopulta sai survottua (automaattivaihteisen) autonsa johonkin väliin. Sitten lompsin tyynesti puolen pirkkalalaisen lapsiperheeen lävitse erääseen nuorten suosimaan vaatekauppaan lunastamaan tyttären edellisenä päivänä valitseman nahkatakin kotiin vietäväksi.

Eikä tässä vielä kaikki: koska ylihygieenikkona en pystynyt lahjoittamaan ylimääräisiä ropojani kyseisen ostosparatiisin ainokaiseen kahvilaan telineestä löytyvien likaisien kahvikuppien vuoksi, niin suuntasin Iittalan Outlettiin, jotta ylimääräiset setelini löytäisivät tiensä jonnekin parempaan tarkoitukseen eli maailmanlaajuiseen kuluttamishysterian ylläpitämiseen. Ilokseni löysin - lapsia ilostuttavan, ilmiselvästi ihmisen nielleen sammakkomaskotin lisäksi - Teema-sarjan syviä lautasia tarjoushintaan. Ostin kaikkiaan 8 kappaletta, sain leimakortin ja mielessäni harmittelin, ettei yhtään kuponkia ollut tarttunut matkaan.

Ylen tyytyväisenä ajoin kotiin ja päätin mielessäni, että yksikään amerikkalainen ei tule minun kodissani nauttimaan ruokaa tai juomaa muusta kuin Iitalan Teema-sarjan astiasta tai käyttämään muuta kuin Hackmannin Savonia tai Carelia aterinta! Tai no: verenhimoiset leikatkoon pihvinsä Pentikin pihviveitsillä, mutta jos mies ostaa väliaikatarvikkeita Ikeasta, niin ne kyllä piilotan pahvilaatikkoon odottamaan tyttären ensikämppää.

Shoppaaminenhan on oikein mukavaa ajanvietettä!

P.S. Tämä(kään) teksti ei kerro oikeista amerikkalaisista, vaan meidän typeristä mielikuvistamme liittyen kyseiseen kansakuntaan; pyydän siis anteeksi kaikilta amerikkalaisilta.