5 askelta kohti (hitaampaa) elämää

Hidasta elämää -blogissa oli lueteltuna 5 askelta kohti hitaampaa elämää. Tässä oma tulkintani, omasta elämästäni, kohti elämää.

1. Luovu ja päästä irti
Luopumisen tuskaa ja toisaalta taas ihanuutta tässä on harrasteltu jo jokin tovi. Irtipäästäminen onkin ihan toinen juttu. Varsinkin jos tavoitteena on päästää irti vanhoista tavoista, huonoista ajattelumalleista ja niskakivuista! Kaikkein vaikein luovuttava näistä kaikistä on siis juuri ja nimenomaan niskakipu, sillä luulenpa että juuri sen alle nuo kaikki muut ovat pesiytyneet.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että maailman murheet, jotka olkapäillä sitkeimmin roikkuvat, liittyvätkin - yllätys yllätys - työhön. Siis siihen oikeaan työhöntyöhön, jota on vaivaiset 19½ päivää jäljellä. Tarkistakaamme siis tilanne: niskasärky, jumitus ja ylipainavat aivot singotaan avaruuteen viimeistään 13.5.

2. Ole kiitollinen
No olenhan minä! Tässä tämän päivän kiitollisuuden aiheet: perhe, koti (myytävä ja hankittava), työkokemus, niskasärky, ihanat ihmiset, minä, kalevalaisittain ajattelevat, nytku, sitku ja tämä tila.

Kun on pakko ottaa askel eteenpäin, vaikkapa sitten tuolle edessä siintävälle riippusillalle, joka vaappuu ja hoippuu tuulessa ja tuiverruksessa. Melkein jopa tornadossa. Mutta jos niikseen menee, niin humanisti ryhtyy vaikka siltainsinööriksi. Enpä ole riippusilloilla sitten lapsuuden kiikkunutkaan; johan se on aika.

3. Kuuntele, mitä muille ja itselle kuuluu
Toisen kuuntelemiseen tarvitaan tavallisesti varsin pieni hetki, mihin tässä muka on kiire?

Vaikeampaa on kuunnella itseään, varsinkin jos kuuntelemisen lisäksi pyrkii ymmärtämään. Itsensä ymmärtäminen on haastavaa, sillä ainakin minä osaan tumpata todelliset tuntemukset jonnekin sivuun ja keksiä tilalle suklaanhimon, kahvihampaan, hiilihydraattihelvetin tai piirakkataikinan. Niskasärky sentään osaa muistuttaa todellisuudesta: jotain on kerrassaan lahjakkasti päin persettä!

4. Harrasta elämää
Hmm... tätä pitikin vähän miettiä. Voiko elämää harrastaa? Voiko sitä suorittaa? Voisiko vain elää. Onko eläminen sitä, ettei suunnittele liikoja, vaan ottaa päivän ja hetken kerrallaan? Voiko opettaja elää suunnittelematta ja organisoimatta? Hetkinen: mähän en kohta enää ole opettaja. Wau! Mä voin alkaa elää. Harrastaa elämää. Harrastella. "Eläillä."

5. Ryhdy auton kuljettajaksi
Ihanaa! Minähän ryhdyn sekä autonkuljettajaksi että auton kuljettaksi. On se hyvä, kun on tällaisia konkreettisia tavoitteita. Tämä on paljon helpompi toteuttaa kuin edellinen. Jospa alkaisin suorastaan harrastaa auton kuljettamista. Vaikka tiedä sitten onko se mahdollista, jos alla on Fordin sijaan Dodge?

:)