Häpeällinen äiti heitti pois myös ainoa lapsosensa omin käsin tekemiä joulukoristeita; jopa sen irvistävän tontun vuodelta 2000. Häpeäkseni haluan myös lahjoittaa pois isoäidin rakkaudella minulle keräämään astiaston, jota en ole ikinä käyttänyt, koska en siitä yltiöromanttisen kuvioinnin vuoksi pidä.
Miksi ihmeessä täytyy roudata maailman toiselle puolelle kauniisti nimikoidut hopeiset ruokailuvälineet, jotka saimme häälahjaksi. Niitä kun ei voi pestä koneessa ja niitä todellakin on vain 6. Plus sitten ne viittä eri sarjaa olevat erikokoiset lusikat kaiverruksilla: Katariina, K.J., Jarkko, K&J, 5.1.1995. Tai kolmekymmentäkahdeksan tummunutta pikkulusikkaa äidin jäämistöstä? Hopeinen kermakko ja sokerikko? Eripariset kynttilänjalat? 5 hääkuvaansa (omien lisäksi)? 300 CD-levyä? Valoverhot vuodelta nakki? 24 itsevirkattua tilkkua tulevaan sängynpeitteeseen? Lahjaksi saadut koriste-esineet? Talvilämpöiset makuupussit? Ylioppilaslakit?

Lapsi aikoo pakata mukaan KAIKEN omasta huoneesta (paitsi pöytälampun ja suoristimen, jotka menee Oonalle), mutta minä en huoli mukaan MITÄÄN kellarivarastosta, vaikka onkin synti viedä roskikseen hyvää tavaraa. Kierrätys, Mikko.fi, facebookin osto-vaihto-myyntipalstat, Kontti, kaverit, naapurit ja tuttavat - kaikki tullaan käymään läpi...
On se häpeä, jos viinakaappiin kertyineitä pulloja täytyy tyhjentää viemäriin, mutta onko se, että jättää vadelmapuskat perkaamatta, kun ei kerran pääse satoakaan nauttimaan?
Vaan onko syntiä se, ettei kerro koko muutosta dementoituneelle isoäidilleen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti