Välitilan matematiikkaa

Ihmisen tulisi elää elämäänsä kuin välitilassa: päivä kerrallaan, lievästi himmaillen ja nykyhetkeä tarkastellen. Välitilassa tämä tapahtuu luonnostaan siksi, että noin 15% aivokapasiteetista on varattu murehtimiselle, valmistautumiselle ja valppaana olemiselle. Toiset 15% menee siihen, että järkeistää omaisuuttaan tai suunnittelee sen järkeistämistä. Noin 10% kuluu toisen puolesta murehtimiseen; tässä tapauksessa tyttären, joka näyttää selviytyvän tästä vaiheesta paljon loogisemmin kuin äitinsä: jos halittaa, niin halii ja jos ei, niin sitten ei. 5% aviokapasiteetista menee siihen, että mies on toisella puolella maailmaa, mutta tämä ei ole kovinkaan uutta. Mutta siis 45% energiasta menee "hukkaan".

Sen sijaan uutta on se, arviolta kymmenesosa energiasta valuu tyhjiin, kun kaikkeen ryhtymistä joutuu perustelemaan itselleen. Miksi kannattaa hankkia uusia asiakkaita, kun kohta niistä on kuitenkin luovuttava? Miksi opetella uusi tekninen systeemi, kun sitä ei tule koskaan käyttämään? Miksi vaihtaa kukkiin mullat, kun ei niitä pysty maailman laidalle kuljettamaan? No ei kannattakaan, eli tästähän tavallaan säästyy energiaa. Ei myöskään kannata juosta kaupoissa erikoistarjouksien perässä, sillä tavaraa ei nyt todellakaan enempää tarvitse. Kokouskutsut, exclusive-mainokset ja vuosikertamyyjäterroristit voi huitaista laakista sivuun (yksikään lehtimyyjä ei muuten lupaan toimittaa markkinoimaansa lahjalehteä tusinoine yllätyslahjoineen Pohjois-Carolinaan!) ja keskittyä sopimaan kavereiden kanssa illanviettoa, naisporukan teatteri-iltaa tai minilomaa kylpylässä. Mukavien asioiden suunnittelusta ja turhan syrjään siirtämisestä saa siis lisäenergiaa arvioilta 20% ja tästä miinustetaan tuo 10% perusteluenergia. Tämä tekee siis yhdistettynä 35% miinusmerkkistä energiaa.

Ja sitten: Ei tarvitse miettiä kannattaako vielä aloittaa hiihtokausi, sillä sukset on myyty. Voi sanoa kampaajalle, etten nyt todellakaan varaa uutta aikaa sitä sen kummemmin perustelematta. Täytyy polttaa takkaa ahkerasti, sillä puita ei voi ensi talvea varten säästää. Voi heittää talvivaatteet roskiin, kun ne pitäisi pestä (tietenkin vain ne, joita ei kehtaa keräyslaatikkoon sujauttaa) ja kaikenmaailman perunasalaattikulhot lentää armotta roskikseen eikä kaappeja täyttämään. Tämä kaikki säästää omaa energiaa sellaiset 10 % eli kuluva hukkaenergia ja säästyvä hukkaenergia lähestyvät toisiaan ja tässä vaiheessa ollaan kuluvan energian puolella enää 25%!

Kun tähän sitten lisätään työelämässä kulutettava energia, joka viime vuosina on ollut 45-75% kaikesta käyttämästäni energiasta, mutta välivaiheessa on tietoisesti tiputettu noin 40-50% kokonaisenergiasta ja sivutyön tuottama energia, joka normaalitilassa on 40-60% plusmerkkistä energiaa, vaikkakin välitilassa valitettavasti tipahtanut 30-40%:iin, niin lopputulemana on keskimäärin 45% energiankulutus päivittäin.

Kun tähän sitten ynnää kaiken energian, mitä saa, kun hilluu kavereiden kanssa teatterissa, suunnittelee mukavia illanviettoja ja tapaa ystäviä, niin tuo päivittäinen energiakulutus miltei puolittuu eli loppujen lopuksi töissä käyminen ei välitilassa juurikaan kuluta energiaa. Eli ei haittaa, vaikka etukäteismurhe ystävien jäämisestä toiselle puolelle maailmaan viekin arvioilta 20% energiasta, sillä silti ollaan vielä plussanpuolella ja käytetty energiankulutus on vain 5% aiemmasta! Kylläpä välitilassa on mukavaa.

Älköön siis kukaan tulko minulle sanomaan etten osaa laskea. Ja sitäpaitsi tällainen humanistimatematiikka peittoaa insinöörimatematiikan mennen tullen ja mikä parasta: tällä samalla tekstillä ja yhtäläisellä logiikalla pystyn huonona päivänä perustelemaan myös sen, miksi välitila on ihan perseestä. Siihen ei insinööri pysty!