Paitsi että tänään totesin takkapuiden loppuneen takapihalta eli niitä täytyi kantaa lisää puuvarastostamme, joka sijaitsee autotallin takaosassa; siis auton takana. Ja autotallin edessä on parkkeerattuna toinen auto.
Puiden hakeminen ei siis tässä nimenomaisessa tapauksessa tarkoita vain puiden hakemista, vaan:
Aluksi on ennakoitava. Sillä Suomen helmikuun suloisessa ilmastossa autoa on hyvä lämmittää vähintään 2 tuntia ennen käynnistystä, sillä tämä toimenpide säästää autoa ja johdonpäästä käynnistäminen kuluttaa vähemmän bensaa kuin kylmäkäynnistys. Mikä tarkoittaa sitä, että on sytytettävä takkaan tuli, jotta tarkenee kipaista tunkemaan sen kylmästä vääntyneen lämmitysjohdon siihen kolmipäiseen pistokkeeseen, joka tässä autossa on sijoitettu etuspoileriin (vai oliko tämä sittenkin se boileri) poikittain. Onneksi ymmärsin myös laittaa kahvin tippumaan, joten saatoin nauttia pari tuntia takkatulen loisteesta, kahvista ja näyttökansioista odottaessani auton lämpiämistä. (Ja vähän myös facebookista.)
Seuraavaksi varauduin kolmella vaatekerroksella ja lähdin käynnistämään autoa. Foortti lähti tietenkin käyntiin kuin unelma, mutta huomioikaa tämä: samalla irrotin tähän autoon vedetyn jatkojohtohässäkän, pujottelin hakemaan ajastimen sieltä toisen auton valmiudesta. Sitten kiikutin jatkojohdon oven eteen, jotta tämän auton lämmityssysteemi olisi seuraavaa päivää varten valmiina, sillä tätä autoa tarvitsee eräs toinen henkilö epämääräisenä kellonaikana. Sitten menin tunkemaan sen toisen auton lämmitysjohtoa kiinni lämmitystolppaan, jonka ajastin näytti puuta heinää, joten epäinsinöörinä kesti hetken saada ajastin oikeaan aikaan niin, auton lämppäri alkaisi heti lämmittää tätä toista autoa. Ja tämä auto kokonsa vuoksi ajettava sinne etureunaan, jossa vastassa puusäleikkö ja noin 5 cm tila yrittää tunkea kolmipäistä pistoketta tässä autossa pitkittäissuunnassa sijoitettuun vastinkappaleeseen. Johon se ei osu! Ei sitten millään. Mutta aikani pähkäiltyäni ymmärsin toki miksi: näissä autoissa on siis tietenkin eri lämmityssysteemit ja erilaiset pistokkeet, joten tämän kyseisen pistokkeen ei olisi kuulunutkaan sopia tähän nimenomaiseen autoon. Onneksi toinen johto oli valmiina autossa.
Tämä prosessi alkoi tietenkin lapion etsimisellä, sillä jotta auton saa turvallisesti tallista, on hyvä hakata tallinoven alle kinostunut lumi-jää-moskakumpare hivenen matalammaksi, jottei tulisi nirhaisseeksi peiliä ulosajaessa (sisäänajaessa se ei tietenkään ollut ihan niin tarkkaa, sillä sivupeilihän joustaa, kun sitä etusuunnasta tönäisee). Auto kuitenkin hyrähti käyntiin suloisesti (no Foortti tämäkin), joskin persukseni oli tässä vaiheessa taas aivan jäässä kaupassa hikoilemisen ja liian lyhyen lämmitysajan johdosta. Ja tätäkin autoa oli tietenkin ajettava jonkin aikaa, jotta se lämpiäisi kunnolla ja lähtisi sitten taas seuraavanakin päivänä käyntiin. Huristelin siis Pirkkalan maalaismaisemissa nauttien kauniista auringonpaisteesta ihan vain siksi, että auto olisi tyytyväinen; ja tässä tapauksessa tietenkin myös paikallinen Teboilin omistaja.
Kun tulin takaisin, (löysin jonkun naapurin auton avaimen pihasta, soitin neljää ovikelloa ja löysin avaimelle omistajan) minulla oli vapaa pääsy puuvarastoon! Mikäs sen mukavampaa kuin kuljettaa takaoven taaksi neljä pulkallista puita ja sytyttää tuli takkaan. Kunhan on siis ensin ajanut auton takaisin talliin, säätänyt ajastimen uuteen lämmitysaikaan, etsinyt kännykkänsä lumihangesta,unohtanut laittaa sen lämmitysjohdon kiinni, taistellut tallinoven avaamisen kanssa, saanut sen töpselin kiinni ja vielä toisenkin auton lämmitysvalmiuteen.
Tässä sitä sitten istutaan. Persekin sulaa ihan kohta!
Ja oi miten mukavaa tämäkin juttu on lukea vuoden kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti