Miten elää tahdisteista eli samanaikaista elämää? Pitäisikö siis olla monta rinnakkaispersoonaa, jotka eläisivät kukin omaa elämäänsä yhtäaikaa - vrt. työminä/hoitominä/kotiminä/vaimominä/äitiminä/ystäväminä/kaveriminä. No: onnistuu. Näitä kaikkea on tullut sälättyä paremmalla tai huonommalla menestyksellä jo jonkin aikaa. Vai pitäisikö sittenkin synkata se yksi minäminä toimimaan minulle parhaalla mahdollisella tavalla?
Olisiko mahdollista, että tässä 35-kriisin jälkeisenä auvoisena aikana ennen viidenkympin villitystä sopisin yhteen itseni kanssa? Siis niinkuin puhe ja ääni tai teot ja tunteet toimisivat yhteen ja sopisivat keskenään. Minä olisin minä tässä ja nyt suunnittelematta uraa tai miettimättä seuraavaa vuotta. Ettei tarvitsisi kalenterista katsoa milloin ehtii istahtaa lapsen kanssa samalle sohvalle ja turhautua, kun lapsosen kalenteri ei (taaskaan) natsaa äidin kalenteriin. Milloin se oikein oppii synkronoimaan? [Valitettavasti olen jo opettanut lapseni ennakoimaan eli paljon tuhoa olen jo tehnyt.]
Toinen suomennos synkkaamiselle on napsahtaa, mikä tullee englannin click -verbistä. Siis teillä voisi klikata - You guys might click. Ihana suomennos: Teillä voisi napsahtaa.
Sillä niin se on, että elämässä täytyy välillä napsahtaa, jotta pääsee eteenpäin. Kynä meni poikki, että napsahti. Elämä heitti häränpyllyä, naps vaan. Anna napsahtaa! Katkaise ja ala kursia kokoon. Saattaa nimittäin olla, että saat kursituksi uuden synkronisemman minän, kun vain hetken odottelet oikeaa suuntaa hötkyilemättä. Mutta tee se itseäsi varten: etsi oma tahdistimesi ja säädä itsesi toimimaan määrätahtiin itsesi - ja sen jälkeen - läheistesi kanssa.
Voimia kaikille, jotka puuhaavat eroa, miettivät muutosta tai tekevät muita suuria päätöksiä elämässä: hyvä tahdistin tuo kosolti lisäaikaa ja energiaa!
KUVA:
<a href="http://po.st/nl1Tsw%22%3EI Shoulda gone south by JLProductions2 : Weather Underground</a>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti