Välipäivistä välitilaan

Päähäni jäi pyörimään tämä välipäivät -tematiikka. Joulun ja uuden vuoden välissä on muutama ns. välipäivä, joiden aikana minulla on vakaa taipumus, suorastaan jo perinne, olla kuumeessa, flunssassa, kurkkukivussa tai muuten vain surkeassa kunnossa. Niin tän--- viime vuonnakin. Ja kyseinen ärsyttävä, kuluttava ja lamauttava kunto - tai tarkemmin sanottuna kunnottomuus - senkun jatkuu!

Onneksi sain joululahjaksi boxillisen Sinkkuelämää (yhteensä siis 19 levyllistä Carrie Bradshawta) ja niiden parissa ensimmäiset 4 elämänilotonta, päänsärkyistä ja kurkkukipuista päivää soljuivat mukavasti, mutta todentotta kuudennen levyn kohdalla alkoi tympiä ja nyt ysissä mittani täyttyä! Joku on vissiin suunnitellut homman niin, että puoli tuntia viikossa pitää ihmisen skarppina ja intona odottamaan seuraavaa huippukohtaa silkkilakanoitten välissä, mutta kolme tuntia päivässä on aivan liikaa. Carrie on itseasiassa erittäin itsekeskeinen idiootti, joka tuhlaa elämänsä kenkiin ja polttaa tupakkaa! Ja vastaa siis vanhanaikaiseen pöytäpuhelimeen, eikä halua käyttää e-mailia, sillä voicemail on viissiin seksikkäämpää. Ah tuo luvattu aidsiton, sukupuolitauditon, tummaihoton, impotenssiton ja aivoton New York (lukuun ottamatta niitä erikseen kirjoitettuja jaksoja, joissa juuri nuo kyseiset oikeitten ihmisten asiat otetaan käsittelyyn) trendikkäinen homoineen.

Mikähän olisi trendi tänä päivänä? Välipäiviin vanha kunnon Sex in the City on omiaan, mutta mitäs nyt: uusi vuosi on alkanut.

Olen siis siirtynyt välitilaan. Olen pusertuneena asioitten, tilanteiden ja toimintojen väliin. Olen väliintipahtaja. Välivaiheessa. Kahden vaiheilla. Menossa ja tulossa yhtäaikaa. Mutta siis flunssassa lukkiutuneena sohvan ja läppärin väliin (tv on kiinni... hetkellisesti).

Mitä tästä eteenpäin?

1. Odotan flunssan loppumista ja pelkään sen jatkumista. Töihin ei huvittaisi mennä, mutta jotain tekemistä ihmisellä pitäisi olla.
2. Odotan auringonnousua ja pelkään maailmanloppua. Kaamos on vienyt mehut ja arki ehkä pelastaisi, mutta millaista on arki välitilassa? Onko se pelkkää kaamosta?

3. Odotan välitilan jatkumista ja pelkään sen loppumista. Teen kaikkea kuin viimeistä päivää ja varaan aikaa näille väliintipahduksille. Käyn lenkillä jossain välissä ja muistan, että tämä kaikki on niin väliaikaista. Keksikää minulle mukavia välipaloja ja viekää välillä jonnekin! Älkää vetäkö välistä, sillä tuleva välimatka on pelottava ja väliin jää niin paljon: eletty elämä, Atlantti ja 7118 kilometriä eli 4423 mailia (Tampere-Pirkkalasta Charlotten Douglasille).

Onko tällä kaikella jotain väliä? Suomeen valitaan uusi presidentti keväällä ja suureen maailmaan syksyllä. Kumpi mahtaa tehdä suuremman vaikutuksen? Pysynkö järjissäni Halosen seuraajan ja Obaman/seuraajan välisen ajan. Ja mitä sen jälkeen: suuri ja vielä suurempi tuntematon.

Mihin väliin olen itseni oikein laittanut? Ei sillä liene niin suurta väliä niin kauan kuin on ystäviä ja tukijoita. Ja nyt siis kaipaan lukijoita.

"Matka" on alkanut; viisumianomukset on sisässä ja uusi passi plakkarissa. Kohteena Charlotte, Pohjois-Carolina, Macklenburgin piirikunta. Mutta mitä tahansa voi tapahtua uuden vuoden ja heinäkuun välissä.

Välitilassa.