Kudelmia

Helena Anhavan runoja:

Ei hän kanna kaunaa

vaan pettymystä.

Kun vanhaa pettymystä

tölväistään

se kertautuu.

Äkkiä kuulet kipeään kohtaan
hyvin kipeään.
Onko se lapsus
vai ensimmäinen vetoomus
jolla sinut testataan.


Sumun lempeät ääriviiviivat.
Ja kova valo.
Syvällä tieto ja varmuus.

Sumussa, valossa

ruumiisi kaupunkisi maailmasi.
Nämä kulissit.

Se on käsitetty väärin

ei kaikkea tarvitse horottaa ulos.
Avoimuus:
avoin sisäänpäin

suhteessa itseen.

Liikut väljässä tilassa
kaikissa vuodenajoissa
lapsi sinussa
opettaa vanhaa.
Vihdoin olet kaltaisesi.

(muutettu)