torstai 10. heinäkuuta 2014

Yrittänyttä ei laiteta

Tämän päivän saldo: kasvohoidossa, lounaalla ja töissä. Juurikin tuossa kaivelin tämän 100 neliöisen vastaanoton avaimen laukustani ja poikkesin PaneraBreadissa hakemassa viiden taalan sopan, kun on niin pitkä työpäivä. Tohtori näes jo lopetti tältä päivältä, mutta työläiset vaan jatkaa.

Sillä alkaa näyttää siltä, että työläiseksi tässä täytyy ruveta! En ole töitä hakenut, mutta kun kotoa soitetaan, niin kai se on sitten ruvettava?! Tilanne on sellainen, että tämän yhden kiropraktikon vastaanoton lisäksi, olen ajatellut ottaa asiakkaita vastaan myös jossain muualla. Ainakin näin alkuvaiheessa, kun valmista asiakaskuntaa ei ole. Täällä olen siis independent contractorina eli vuokraan (hirvittävän halvalla) huoneen, mutta kaiken muun hoidan itse. Kiropraktikko sitten suosittelee minua asiakkailleen ja vastavuoroisesti minä (toivottavasti) tuon asiakkaita myös hänelle päin. Ja jos on aikaa, hoidamme toisiamme, opin käyttämään laseria (luvalla en tokikaan, mutta opin kuitenkin), infrapunaa, 'pyssyä', ymmärtämään hermoja, ruokavaliohoitoa, cytokine-terapiaa jne. Minusta oikein oiva diili, vaikka siis esitteeni on edelleen vaiheessa, maksan ajanvaraussysteemistä itse, kiikutan lakanani kotiin pestäväksi, imuroin koko kämpän joka toinen viikko, vien roskat ja vastaan puhelimeen (hih, minä, siis HÄNENkin puhelimeensa kökköenklannilla).

Rahaliikenteeni on sitten täysin, vain ja kokonaan omalla vastuullani. Hinnoittelen itse, otan rahat vastaan ihan itse (en tykkää siitä vaiheesta, sihteeri olis kiva), maksan oman maksupäätteeni ja olen aivan kokonaan vastuussa siitä, onko minulla asiakkaita vai ei. Sijainti on eittämättä hyvä ja tämä on se paikka, johon haluaisin asiakaskunnan tipahtavan tältä istumalta, jotta voisin nostaa hintoja ja alkaa maksaa isompaa vuokraa, järjestää koulutustilaisuuksia ja muuta kevyempää pikkujumppaa.

Mutta ihan niin se ei tapahdu, sillä tästä maasta löytyy kiropraktikko joka korttelista ja hieroja joka toisesta. On siis pakko iskeä kultajyvään, erikoistua, tehdä groupon-diilejä (en koskaan!) tai otettava sivutyö jostain kaikkien ammattilaisten inhoamista ketjuhieromoista (joissa talo saa 80-120/ tunti, mutta itse hieroja saa 18/tunti ja vain tehdyista töistä), jos aikoo menestyä. Voisi myös vuokrata valmiin asiakaskunnan tai mennä hommiin arvostettuun hoitolaan ja maksaa 35% jokaisesta tienatusta taalastaan nyhtäjälle. Tai sitten voisi tehdä töitä kotona itsekseen ja täytellä sanaristikoita.

Tai sitten täydentää LinkedIn -profiilinsa ja saada soitto, jossa pyydetään töihin. Haastattelussa osoittautui, että se, että en taivu tekemään ruåttalaista hierontaa kuin äärimmäisen painostuksen edessä, ei olekaan synti ja häpeä, vaan tärkeintä on hyvät kädet. Ja sellaisethan minulla todistetusti on eli läpäisin kvalifikaatioseulan tekemällä herra-Kirolle vähän jäsenkorjausta. Rouva-Kiron kanssa sitten puhuimme taitovajeista ja mahdollisesta palkasta, joka ei todellakaan päätä huimaa, mutta onhan toki kyse vain ALKUpalkasta ja siitä, että on oikea tyyppi, innokas oppimaan, eikä pelkää uusia tilanteita. Haloo, siis minä! Palkkaa maksettaisiin sitten kaikesta AJASTA, jonka työmaalla viettää oli asiakkaita tahi ei. Kahden viikkopäivän diilistä tässä olisi kyse, eli ei haittaa millään lailla 'päätyötäni' täällä missä parhaiten viihdyn.

Ja palkkaan kuuluu: kaikki! Minun täytyy vain rahdata nämä taidokkaat käteni työpaikalle aamulla määrättyyn aikaan ja palkka alkaa jolkottaa. Ja työnantaja hoitaa verot, maksut, markkinoinnin, pyykkäyksen, ostaa välineet jne. Minulla olisi siis ensimmäistä kertaa työpaikka hierojana. Ja tässä maassa. Mitä tässä vielä epäröin?!

Jotta osaanko olla tarpeeksi huono. Alan kovasti sympatiseerata lääkäreitä, jotka joutuvat siivoamaan. Ammattiylpeys vai alkuvaiheen pakollinen puurtaminen? Tasainen valtionvirka vai innovatiivinen oma projekti. Vai usko siihen, että hitaasti hyvä tulee ja parhaansa tekeminen palkitaan vielä joskus. Ota oppia kaikesta ja kaikilta. Tartu hetkeen ja maailma on mahdollisuuksia täynnä. Mikä näistä poluista on se oikea? Saako poukkoilla polkujen välillä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti