Uskallan mennä eteenpäin?

Lainasin Hidasta elämää sivuilta!


“Minä uskallan
löytää sen, mikä minussa
on valmista muuttumaan.
Joskus se on ahdistavaa
koska totunnaiset ajatusmallini
kamppailevat vastaan.
Hetken verran tuomitsen itseni,
mutta sitten löydän jälleen luottamuksen
ja kuuntelen sisäistä opettajaani.
Minä luovun aiempien kokemusteni suomasta helppoudesta.
En halua alati itseäni toistamalla
muuttua harmaaksi ja elottomaksi.
Vanhoissa, kuolleissa ajatuksissa riippuminen
kovertaa minut ontoksi.
Minä uskaltaudun uusille teille
ja toivon, että sen pinnan alla,
jonka minä kuorin,
kasvaa jo uusi, herkkä iho.”

Ulrich Schaffer : Uskallan… kohdata elämän kasvoista kasvoihin (Lasten keskus, 1988)



My English

Well, it sure is not improving, if I don't use it!

I'm amazed of how well my daughter understands English and can accomplish her tasks and homeworks. Especially in English (honours). I don't know how is it today, but at my school we didn't analyse so many texts and learned more words from latin/greek roots. They just have to write an essee or report or whatsoever almost every day. And we had some "fun" time trying to find out prepositions and adverb phrases... I try to help, but in English I just have to say, that I THINK it could be so, but just can't tell.

And she has to memorize also some Spanish. That's completely up to her, but I do help by questioning vocabulary, because I just might learn something myself.. I mean the English versions of the words she is learning in Spanish. The one thing I truly can help her (and I truly enjoy it), is in Psychology! It feels good to realize, that I still remember many things and can even translate some concepts in Finnish. What I do NOT understand, is the instuctions and assignments! It's strange how they can be said in so complicated way... (This remains me of something I used to do... oh, that was something called work.)

But how do I do with my English? Better, if you're thinking about understanding and reacting everyday questions. I don't look like a fool in restaurant any more (at least not ALL the time) and I do follow TV-series quite well (subtitles would ever BOTHER me at this point). The needed level of concertration is a bit lower as it used to be, so I can talk to somenone and listen to my audible book at the same time (for few minutes I mean) without losing it anymore. But I can still easily shut my ears of the football game and I'm definitely getting lost when two (American) people talk to each others.

Another way of getting lost, is to read the Charlotte Observer. Sometimes I'm so pissed of that I don't actually read anything, but just scan the pages. Well, I do read how's duchess Kate and her naked pictures doing, but the heavy stuff is hard to understand (Sonja had to analyse 3 news in the point of wiev in writers' bias and I KIND of helped her with that the other day)! I did understand today that - again - one 17 year old teen was shot in Charlotte and about the bomb thread in Finnair plane in the other day.

I don't want to read the news about some papyrys that convinces us that Jesus had a wife, but I'm (still) trying to follow a bit about the presidential campaign. Right now it's all about Romneys 47% of voters who are voting Obama. On Romneys point of view these people are the one's who don't pay taxes and that's why he (Romney) is paying no attention to them. Well, Niinistö had his share of marginalization raport, but it just could happen, that the United States will have a president who is concerned only about half of the people. As you can imagine, today's headline for Obama is: President works for everyone.

Well, there's something going on in foreign politics in Afganistan and Palestine, but this week Romney is being stupid on there too: he claimed in video comment that Palestinians don't want peace. Truly? So it looks like this week I'm all about Obama! But that's only because he was here in Charlotte and his wife made a strong speech. Think about that: if Jenni Haukio makes a great speech, would that make her husband a great president?

It looks like that I have to start concentrating my English studies in making speeches. There is many courses for that and it just might get my husband to be a better employee, get a raise and become more powerful. Or at least keep his job in last days company of headlines; thank god Pohjola is kicking it's employees off, so Metso is back in peace and order. Let's hope this world gets it's peace and order too!

Kuningattaren kaupungin viehkeys

Charlotten keskusta eli uptown on kaunis ja viihtyisä. Sieltä löytyy suihkulähteitä, puistoja, kahviloita (mm. Amelie's), ruoka- (Dean deLuca) ja kokoontumispaikkoja sekä mainioita museoita (kuvapäiväkirjassa monta kuvaa Levinen museosta). Kesti jonkin aikaa ennen kuin tajusin, mitä sieltä totaalisesti puuttuu: marketit, tavaratalot ja putiikit! Kunhan vain oppisi sietämään noita jättikiekuravaltateitä, niin sinne voisi hurruutella useamminkin vain lojuskelemaan ja päivittelemään (itsekseen) (jakku)pukuihmisten erinomaisen surkeaa ryhtiä ja äärimmäisen vinoja lantiokoreja. Naiset korkokengissään ovat varsinaisia selviytymistaistelijoita!

Pianaikaan alkavat myös vuoden parhaat ulkoilukelit ja ulkoilla voi omassa naapurustossa (täällä siis on suhteellisen kivasti jalkakäytäviäkin) tai sitten lähteä greenwaylle. Lähimmälle on matkaa muutaman maili ja "polut" ovat asfaltoituja ja väliin on rakennettu lankkusiltaa (leveyttä pari metriä), sillä Charlotte on rakennettu suolle. En ole vielä käynyt lenkkipoluilla sateen jälkeen, jolloin pääsisi näkemään tulvivaa kaupunkia eli liejua.

Jos viitsii ajaa hivenen pidemmälle, niin vaihtoehtoja tuntuu löytyvän joka mutkan takaa (täällä siis panostetaan liikkumiseen ja lenkkeilyyn kovasti). Meidän suosikkimme on Colonel Francis Beatty Park, jossa voi kävellä ihan metsässä. Eli maastopyöräilijöille ja kävelijöille rakennetulla polulla, joka luikertelee monta mailia suhteellisen pienellä alueella. Ja maan tavan mukaan puistosta löytyy mm. piknik-paikkoja, kalastusmahdollisuus, jalkapallo-, koripallo- ja baseball-kenttiä ja tietenkin WC:t. Ja jos ihan maalle (ja järveen) haluaa, niin sitten kannattaa hurauttaa Waxhaw'hin Union Countyn puolelle Cane Creek Parkiin.

Mutta sitten se, mikä minut yllätti ja yllättää yhä edelleen, on kaikinpuoleinen vihreys! Vihreyttä ei löydy vain puistoista tai erikseen istutetuista osioista (niitäkin on runsaasti), vaan koko (etelä-)Charlotte on vihreä. Kaikkea ei siis ole sullottu puolen kilometrin asemakaavaan, vaan nämä alussa kovasti sekoittaneet 2-3 mailin "korttelit" mahduttavat sisäänsä puistoja, ryteikköä, puustoa ja pensaikkoa. Yllättävästi myös keskeltä asuinaluetta löytyy metsikkö (jonne on rakennettu kävelytie) ja Blakeneyn ostoskeskuksesta pohjoiseenpäin lähdettäessä löytää itsensä yhtäkkiä mutkaiselta kinttupolulta, jonka varrella on hevoshaka. Ja sitten taas puolen mailin päästä vastaan tulee Ballantynesin kauppakeskukset. (Siellä on muuten juuri se asuinalue, jonne haluaisin; helpoin kulku Ardrey Kelliin ja Torringtoniin=Jaken työpaikka ja "maalla", mutta ihan keskustassa.)

Pieniä järviä (osa vain lammikkoja) löytyy myös melko lailla ja niitäkin arvostetaan. Sen näkee siitä, että niissä kaikissa on suihkulähde! Vesi on ruskeaa, eli ei houkuta uimaan, mutta se johtunee maapohjasta. Kun olimme bileissä Lake Wylien rannalla(?), niin sinne kyllä kaikki pulahtivat uimaan. Oli myös hauska katsella, kun porukat ankkuroivat moottoripaattinsa keskelle järveä, ottivat oluttökin ja istahtivat hiekkasärkälle jonossa. Tämä siis mukava vaihtoehto niille, jotka sielläpäin asuvat: ei tarvitse klooriammeessa pulikoida. (Siellä näimme myös miten paikallinen surffasi(!) moottoriveneen peräaallossa; melkein teki mieli mennä itsekin, kun tiesin, että veden syvyys oli kainaloihini!) Lake Normania (joka on jättimäinen tekoallas) en ole vielä livenä nähnyt.

Sitten täältä löytyy vielä muutama golfkenttä. En siis todellakaan harrasta kyseistä lajia, mutta siihen ei voi olla törmäämättä, jos kotoaan lähtee. Kolmen mailin sisältä löytyy 3 kenttää, kymmenen mailin säteeltä 7 ja jos ihan kovasti laajennetaan, niin alle 17 mailin säteellä sijaitsee 10 golfklubia. Tervetuloa liikkumaan Charlotteen!

Kaikista yllämainituista jutuista (paitsi golfkentistä) on kuvia kuvapäiväkirjassa. Blogger ja miniläppärini eivät oikein innostu kuvien lataamisesta blogiteksteihin; varsinkin kun suurin osa kuvista on otettu iPhonella suoraan Snaplogiin. Snaplog lataa seuraavan sivun vähän hitaahkosti, mutta kärsivällisyys palkitaan: kuva kertoo aina enemmän kuin tuhat sanaa!

Syysterveiset kalevalaiselta jäsenkorjaajalta!

Syksy on tullut Charlotteenkin, hain äsken vähän pitkähihaista, kun tuntui tuulevan tässä takapihan varjossa. Suomesta tuotu Sonjan vanha kylpymittari näyttää enää 27 astetta varjossa ja yhtenä aamuna lämpötila oli tipahtanut alle 15een. UV-indeksi näyttää edelleen very high (ei kuitenkaan extremely) ja pimeä tulee aikaisemmin kuin kesällä. Puoli yhdeksältä illalla on jo aikalailla näkemätöntä ja aurinko nousee vasta, kun lapsonen on tipautettu kouluun eli pimeässä sinnekin sitten lähdetään. Ihan kotoista meininkiä siis.

Mutta koska hämärä laskeutuu pikkuhiljaa tuossa puoli 8 lähtien, niin on ollut vaikeaa keskittyä taiji-reeneissä harjoituksiin, jotka tehdään pihalla katsellen metikköön, jossa tulikärpäset alkavat kerääntyä. Takapihalla en ole niitä nähnyt kuin yhden tai kaksi, mutta Weddingtonin vapaa-aikakeskuksen takapihalla niitä on lysti katsella!

Muutoin tämän mamman mielialamittari näyttää olevan varsin sidoksissa yöuneen määrään/laatuun, joten kunhan tämä rytmi tästä vakiintuu, niin alkaa tuntua ihan kivalta. Ainakin ajoittain. Pientä puuhastelua tuntuu löytyvän, jopa niin, että ne pari muuttolaatikkoa seisovat edelleen tuolla salin nurkassa odottamassa aikaa parempaa. Kuten ounastelinkin, niin ne parhaat yhteydet löytyvät ryhmistä, joissa on jokin yhteinen tekijä. Kuten vaikka hoitaminen.

Uusien tuttavuuksien kanssa se ensimmäinen tapaaminen on aina semmoista kyräilyä, kun ei tiedä onko toinen kana vai hevonen, mutta toisella kerralla kaikki sujuu jo luonnikkaammin. Viime aikoina olen solminut kontakteja mm. ranskalaisen reiki-hoitajan kanssa eli ensimmäinen vaihtohoito on tiedossa. Osallistuin myös pienimuotoiseen jooga-keskustelutilaisuuteen, jonka päätteeksi puhuttiin - mistäpäs muusta kuin kalevalaisesta jäsenkorjauksesta. (Nämä kontaktit löysin MeetUpin kautta!)

Tällä viikolla  minulla oli treffit "luomu-lääkärin" vastaanotolla. Täällä on sellainen systeemi, että aina ekan noin vartin kontaktin saa ilmaiseksi ja sen jälkeen vasta voi päättää haluaako osallistua/maksaa tms. Ja jos sitten haluaa, niin valittavana on jäsenyys/sarja/jatkumo, joka kestää vähintään 6 kk. Tuon neljäksikymmeneksi minuutiksi venähtäneen vartin aikana keskusteltiin aika paljon - yllätys yllätys - kalevalaisesta jäsenkorjauksesta, tasapainotekijöistä (minä rangassa ja hän kaikessa muussa: ravinnossa, liikunnassa, elämässä, työssä..). Täällä ollaan holistisen näkemyksen ytimessä, kunhan löytää oikeat ihmiset ja oikeat paikat. Pääosa lääkäreistä ja kiropraktikoista on moderneja länsimaisia pillerimaakareita (kaikki kunnia heille), mutta etsivä löytää.

Sain mm. erään energeettisen kiropraktikon yhteystiedot eli jossain vaiheessa sitä mennään kokeilemaan (yläselkä ja niska kyllä vähän tarttis hoitoa). Sain myös vahvistusta sille, että jos haluan tässä maassa tehdä hoitoja, niin koulutetun hierojan (Massage Therapist) tutkinto olisi paras ja luontevin väylä. Joko yrittää rinnastaa tai opiskella täällä. Tämä vaatii vielä vähän selvitystyötä, mutta Charlottesta kyllä löytyy kouluja; täytyy jossain vaiheessa selvittää henkilökohtaistamisen mahdollisuuksia. (Nämä tiedot ja lääkärikontakti löytyi ihan vaan netistä.)

Tällä viikolla tuli todennettua myös se ennakko-oletus, että muutama vuosi sitten P-Karoliinaan vyöryneet franchising-hieromalaitokset (mm. Massage Envy, Massage Heights) ovat juuri sellaisia revi hierojasta kaikki tämän yrityksen kassaan -laitoksia, joita en aio enempää kannattaa! Nämä ketjut siis vaativat jäsenyyden hintaan 40,-/kk ja tähän hintaa kuuluu yksi hoito. Lisäksi saa ostaa vaikka mitä jäsenhinnoilla, ei-jäsenten tunnin hoito maksaa 80,- Ja muistakaahan, että näihin hintoihin lisätään tippi, jotta hierojakin saa jotain peruspalkkansa tueksi! (Nämä tiedot oletuksia, ystäviltä ja empiirisen kokemuksen perusteella.)

Olen myös tavannut täällä asuvia suomalaisia ja heissäkin - tottakai - kalevalainen jäsenkorjaus herätti kiinnostusta. Erään tuttavan tuttavan kanssa tässä jo suunniteltiin naisten hierontailtaa, eli eihän tämä koira karvoistaan mihinkään pääse. Ei noita asiakkaita nyt ihan jonoksi asti (vielä) ole, mutta mieltä lämmittää, kun on mitä odottaa. Jos vaikka siis saisi plintin pestyksi. Tai tyttären suoremmksi. (Nämä kontaktit ovat lähtöisin mieheni kautta.)

 Kalevalainen jäsenkorjaaja on laskeutunut Charlotteen, Pohjois-Karoliinaan!

Talo täyttyy enkä mä mahdu

Katsotaan tuleeko tästä tekstaamisesta mitään, kun otetaan tässä aurinkoa sateessa gekko-ystävämme kanssa... olen siis päättänyt jakaa pationi noiden otusten kanssa, vaikkakaan rauhaisasta yhteiselosta ei tässä vielä ihan voi puhua. Minä nimittäin säpsähdän joka kerta, kun ystävämme ilmaantuvat. Vaikka ihan itse olenkin ystäviä elämääni kuuluttanut, niin sopeutuminen vie aina aikaa.

Koulu(unkuljetus)elo on pikkuhiljaa tasaantumassa, eikä tuolla salin nurkassa enää loju kuin kolme purkamatonta pahvilaatikkoa. Siis sellaisia, jotka on tavoitteena purkaa esille tahi kaappiin laitettavaksi. Valokuvat, sukuhopeat, pari kirjalaatikkoa (mistä niitä oikein tulee) ja joitain papereita tungetaan vintille säilöön samoin kuin pakkauspaperia, kuplamuovia ja vino pino pahvilaatikoita. Oletusarvona siis, että jos/kun tänne jäädään, niin hankitaan jossain vaiheessa oma talo. Toisaalta ajatus kauhistuttaa ja toisaalta tietenkin innostaisi saada vielä enemmän tilaa. Sillä minulla on tällä haavaa vaikeuksia mahtua sisään.

Työhuone on siis kasattu kirjoituspöydästä, tietokoneesta, printteristä (uusi oli hankittava, sillä vanhaa ei saatu pelittämään) ja muutamasta hyllystä, joihin on tungettu kaikki tähdellinen. Tavoitteena on jättää vielä sen verran tilaa, että sinne saa juuri ja juuri tungettua ilmapatjan, jos vaikka joku yökyläläinen ovesta tupsahtaisi. Ja huone on koululaisen ahkerassa käytössä, sillä läksyjä tulee rutkasta, osa niistä on wikissä ja joka päivä jotain printattavaa! Lapsosen omaan huoneeseen saatiin juuri ja juuri tungettua sänky (queen size, koska pienempään neito ei mahdu), kirjoituspöytä, hylly ja lipasto.

Olen joustava yksilö, joten kitararivi vahvistimineen seisoo tällä haavaa olohuoneessamme, minne se sopii aivan passelisti, niin kauan kuin on hiljaa... isommat zembalot täytyy kyllä siirtyä pitämään autotallin puolelle, joka on toistaiseksi vuorattu pahvilaatikoilla niin, ettei kumpikaan auto mahdu sisään.

Salin (eli vierasolohuoneemme) pääelementti on vanha sänkyni  jossa lueskelen sitten, kun saan sen pysymään paremmin kasassa ja hankittua sopivan lampun. Siihen asti se toimikoon erinomaisena varapatjatelineenä, sillä tästä sängystä en luovu. Vanha ruokapöytämme on vissiin kutistunut kontissa, sillä se näyttää kovasti pieneltä... onneksi vitriinit (joista toinen meni hajalle kuljetuksen aikana!) ovat sille seurana. Huoneessa ovat myös nojatuolit ja isomummon kumpikin lipasto, mutta silti siihen jää vielä tilaa taiji-harjoituksille. Ehkä salin eteläpääty pitäisi sittenkin muuttaa TYÖHUONEEKSI, mutta kun en tahtoisi niitä miljoonaa tietokonepiuhaa siihen paraatipaikalle näkyville. Ja olisihan siinä rauhatonta tehdä niitä läksyjäkin (tai lauleskella), kun ovea ei saa kiinni. 

Meidän makuuhuone onkin sitten vielä sekamelska, sillä siitä näyttää tulevan myös sitten kun minulla on aikaa lukea anatomiaa -kirjojen (loppu)säilytyspaikka ja kirjanpito-, asiakaskortisto- sekä Frantsilan luomutuotteiden varasto. Olen vielä hangoitellut TV:n (siis kolmannen!) hankkimista vastaan, mutta jalkapallokausi vissiin käynnistyi, joten jos joskus haluan jotain katsoa, niin ehkä se tarvitaan. Tai ainakin tarvitaan se lipasto sen TV:n alle, jotta noita papereita saisi piiloon. Myös autotalli huutaa varastohyllyjä, jonne voisi sitten vaikka joulukoristeet roudata räsymattojen tieltä.

Eli mitä puuttuu? HOITOHUONE! Sitä ei oikein tohdi salin nurkkaan viritellä, sillä jonkinasteinen intimiteettisuoja olisi kiva asiakkaallekin suoda. Omaan makuuhuoneeneeni en tohdi työtilaa viritellä, se kun on vessareitin varrella, eikä nukkumahuoneessa saa töitä tehdä. Työhuoneessa se kai on vissiin aloteltava ja uhrattava pari räsymattoa suojaamaan tuota kokolattiamattoa öljyroiskeilta... Toisaalta niitä on ihan kiva säilyttää rullalla tuossa salin seinustalla ihan vaan kotoisista ulkonäkösyistä.

Mulla on siis käytössä kokonainen talo (isokin vielä), mutta silti puuttuu oma soppi. Mun paikka ja tila ja kolo täällä. No, toisaalta se plinttikin on sellofaaniin käärittynä autotallissa ja öljyt levis kontissa eli kattellaan nyt vielä. Pitäis kynnetkin taas leikata ja lukea tuota anatomiaa. Kyllä mä tiedän, mitä haluan tehdä, mutta en taida tehdä sitä ihan vielä. Täytyy vielä vähän sopeutua, hidastua ja miettiä sitä sopen paikkaa. Rauhoittua vähän.

Sillä eihän täyteen päähän saa uutta soppea mahdutettua; jotain tarttis vissiin häätää pois. Aattelin, että kiire ja hosu joutais mennä.

Huomioita

Mä edelleen säpsähdän joka kerta kun joku laittaa auton oven lukkoon ja siitä tulee samanlainen ääni kuin töötti-nappulasta.

Mä en jaksa noita mammoja, jotka parkkeeraa koulun eteen puhumaan kännykkään ja kakaraa ei näy eikä kuulu. Joku muu voisi haluta poistua sieltä pihasta puolen tunnin sisällä!

Miten syyskuussa voi keppuloida sortseilla iltakahdeksalta ja hikoilla?

Vilkku on autossa ihan turha laite ja stoppaukseksi riittää hivenenlainen hiljentäminen jossain sen valkoisen viivan tietämillä, eiks niin?

Starbucksin frappuccino-juoma (high school girlille) löytyy Harris Teeterissä ei juoma-, eikä kahvi- vaan hillohyllyn vierestä!

Tota tsiisuksen piiputinta ei saa autossa pois päältä, mutta mä oon oppinu laittaan ens turvavyön ja sitten vasta käynnistämään auton!

Naapurin mummelin lintujenruokintapiste tuottaa paskajätettä myös meidän puolelle.

Suomalaisen tuntee siitä, että sillä on silmälasit. Paitsi sitten kun se on käyny leikkauttamassa silmänsä, niin sillä on tietenkin aurinkolasit!

Tytär osaa jäsentää lauseita enklanniksi ja analysoi sujuvasti Martin Luther Kingin puhetta.

Me ollaan täällä etelävaltiossa. Täällä asuu afrikkalais-amerikkalaisiakin ihmisiä. Täällä ei saa pitää etelävaltioiden lippua esillä.

Mä asun ny täällä.