Olen suomalainen!

Siis jo toinen itsenäisyyspäivä tällä mantereella (enkä laske paikallisia juhlallisuuksia itsenäisyyteni juhlinnaksi).
Mielentila on helpompi, itsenäisempi ja tukevampi, muttei siis vielä helppo tai liian itsenäinen saati tukeva. Kun ei enää tee mieli pohtia, missä olen menossa, niin silloin kai yleensä tietää missä on menossa?

Eli on rakentanut rutiineista uuden suojamuurin ympärilleen. Siirtynyt elämään muka-tavallista elämää. Ei olekaan enää se viimeksi muuttanut (blääh, oli kiva olla se tyhmin) tai tietämättömin (navigaattorituska on vielä mielessä, muttei enää käytäntö) ja kaipaa alkuaikojen totaalisia tylsistymisiä (kun ei ollut kerrassaan mitään tekemistä).

Nyt arki juoksee ja elämä on helppoa. Ja helppous tuo mukanaan laiskistumisen, emmääviitti -asenteen ja saamattomuuden. Ja sen, että pitäis olla enemmän, ymmärtää enemmän ja tehdä enemmän. Olla joku muu, koska ei oikein tiedä kuka on.

Thanksgiving oli vuosi sitten ihan ufo-juhla, mutta tänä vuonna odotin sitä enemmän kuin Itsenäisyyspäivää. Siis syystä että, silloin oli lomaa koulusta. Itsenäisyyspäivänä tein iloisesti hommia, vaikkakin kaivoin liput, kynttilät ja rekvisiitan esille ja vilkuilin netistä Tampereen Tanssiaisten fiiliksiä ja pukuloistoa. Lievä haikeus laskeutuu toki mieleen aina, kun kuuntelee Jouluradiota, mutta sitä ei ole pakko kuunnella. Kauhukseni totesin, että tällä hetkellä en haluaisikaan olla Suomessa.

Mutta olen henkeen ja vereen suomalainen!

Olen suomalainen, joka katselee jouluvaloja talojen edustoilla ja tuhahtelee tavallisille kahden tai kolmen sarjan virityksille. Siis niille, joita piti liian kalliina hankittaviksi asuessaan Suomessa. Olen suomalainen, joka vaatii ystävällistä kohtelua jokaisena päivänä jokaisessa kaupassa ja jossei sitä saa, niin äänestää jaloillaan. Olen suomalainen, joka vastaa tyynesti monivalintatehtäviin niiden vaatimalla taktiikalla ja pärjää.

Olen myös suomalainen, joka valitsee asuinpaikan sillä perusteella, että pääsee kävellen tärkeimpiin asiointipaikkoihinsa. Olen suomalainen, joka kattaa pöydän Teemalla ja asettelee takan päälle Mariskoolinsa. Olen suomalainen, joka ei taivu kirjoittamaan vieraalla kielellä, koska se (siis kieli; ei vain taito) on niin kökkö.

Tämä suomalainen yrittää tavoittaa pienen murusen Obamacaresta, joka näyttää olevan päin persettä ja herättää kovasti tuntemuksia. Siis myös ihmisissä, jotka eivät muissa asioissa ole osoittaneet kiinnostusta maailman (lue: oman maan) politiikkaan. Ihmettelen myös kovasti meuhkaamista oikeasta juhlakauden toivotustavasta, sillä Merry Christmas kuulemma loukkaa niitä, jotka eivät vielä joulua. Ja täällä joulua viettävät vain kristityt, Thanksgiving ja Hanukkahhan yhdistyivät tänä vuonna.

Tämä suomalainen on alkanut nähdä eroja (teennäisten) ihmisryhmien välillä. Pohjoisesta muuttaneet ovat tosiaankiin aika erilaisia kuin eteläiset (southern, etelävaltioiset tekisi mieleni sanoa, mutta se lienee erinomaisen epäkorrektia). Melkein kaikki tämän suomalaisen ystävät ja tuttavat ovat hyvästi koulutettuja ja ajattelevia ihmisiä eli meitä yhdistää samanlainen arvopohja ja samat nuoruuden tv-sarjat. Paitsi, että sitten minä olen suomalainen siihen päälle ja muut ovat jonkun muun maalaisia. Se -maalaisuus muuntuu tilanteen mukaan ja osalla amerikkalaisuuden vahvan pintakerroksen alla on oma osavaltiolaisuus, joka tuo mukanaan mm. murteen. Joita tämä suomalainen ei vielä ymmärrä. Puheen siis (pääosin) ymmärtää, muttei vihvahteita.

Sitten on vielä maalaisuus versus kaupunkilaisuus dilemma, joka sekoittuu tuohon pohjois/eteläiseen. Asumme alueella (Ballantyne), joka tunnetaan varakkaana, uutena asuinalueena (talomme oli perifeerisellä peltoalueella vielä vuonna 1997 ja takapihan ostoskeskuksemme oli viljelysmaata noin 6 vuotta sitten); täällä asuu siis snobeja. Ja asuuhan niitä(kin), mutta suurimmaksi osaksi tavallisia lapsiperheitä, jotka haluavat, että mukelot pärjäävät maailmassa. Se viljelysalue alkaa nykyisin jotakuinkin 5 mailin päästä ja siellä se maaseutu sitten siintää.

Mutta suomalainen maalaistyttö tykkää kovasti käydä rivitanssaamassa tuolla maalaisten(kin) kansoittamassa saluunassa, eikä hätkähdä, kun näkee (valokuvassa) nyljetyn peuran. Tämä maalaistyttö kokee, että paikalliset maalaiset ovat kaupunkilaisia epäkohteliaampia ja sisäänpäinkääntyneempiä, mutta erinomaisen mukavia ja omansalaisia, kun heidät oppii tuntemaan.

Suomalainen (maalainen) sai juuri nauttia yhden kylän erinomaisesta vuosittaisesta ponnistelusta, jossa tarjoiltiin Viktoriaanisesti teetä. Siis posliinikupeista asiaankuuluvin suupaloin loistavasti koristelluissa teehuoneissa. Siis juuri sellaisista amerikkalaisen törkeästi tilpehööretyistä joulukrääsäkoristeluista, joita ei voinut pari vuotta sitten suin surminkaan sietää. Tämä suomalainen maalaistyttö tykkäsi niistä koristeista siellä, koska ne toivat tilaisuuteen oikeanlaisen tunnelman. Ei sitä feikkiä walmartin krääsätunnelmaa, vaan aidon ilon siitä, että ponnistelemalla tässä (sinänsä naurettavassa) hyväntekeväisyystyössä voi tuoda kanssaihmisilleen iloa ja nautintoa. (Laitan kuvat tuonne kuvablogiin!)

Tämä suomalainen on sitten tänä vuonna leiponut vissiin 70 joulutorttua ja laittanut jo kolme lanttulaatikkoa. Pari viikkoa sitten pidettiin Suomi-klubin karjalanpiirakkatalkoot, koska eivät täällä osanneet niitä leipasta ilman meikäläisen (erittäin karjalaisetonta) apua. Kolmisen kiloa rosollia on tälle päivälle tilattuna. Joku on puuhaamassa Suomi-koulua (en siis minä!), jonne toki lupasin avustamaan, jos viikottaisen suomen opetuksen lisäksi joudan.

Ja sitten vielä se tosiasia, että Suomessa on kehitetty maailman paras hoitomuoto, jolle kalpenee jokaikinen tylsä maailmanvalloittanut korvike. Ja se on se, jota ilman on niin vaikea olla: sauna.

Ja kalevalainen jäsenkorjaus tulee sitten hyvänä kakkosena!