Pienehkö frustraatioangsti

Joo, mä oon jo aika hyväksi tässä 'hengitä ja anna mennä' -politiikassa oppinut, mutta jotkut päivät on aurinkoisempia kuin toiset. Tänään muuten pihalla paistaa, vaikka aamulla auto olikin jäässä. Tai no, huurteessa tai missälie jää ja huurtumisen välimuotohörsselissä.

Mutta odotan siis jo kovasti joululomaa, sillä koulunkäynti on niin yksinkertaisen, puuduttavan, tylsän, mitäänsaamattomuuden välipäiväjuhlaa, että oksat tippuu muovikuusestakin. Annanpa esimerkin: kello soitti 5.45, jotta ehdin kouluun kello kahdeksaksi. Kahdeksalta ope antaa 20 minuuttia kertausaikaa ja kirjottaa tulevan testin luunosien nimeämistehtävän vastaukset taululle. Tokikin eri järjestyksessä, mutta no... Ehkäpä en sanokaan muuta. Testi alkaa 8.35 ja olen vastannut monivalintatehtäviin 8.50. Viimeinen saa testin valmiiksi 9.20, jolloin alkaa 20 minuutin tauko.


Tauko loppuu 9.55 (koska ope syö opiskelijan tuoman mäkkidonaldon aamiaismoskan) jolloin ope kertoilee jostain hoitolasta, joka on tehnyt jotain jossain seuraavat 15 minuuttia. Päivän aineiston oppimiseen on siis jäljellä 50 minuuttia, joten ope laittaa opetusvideon (ne ovat muuten erinomaisia videoita) päälle ja höpisee samanaikaisesti esittäen samat asiat luokassa seisovasta luurangosta. En saa selvää kummastakaan.


Videon jälkeen saamme muovata pikkuluurankoihin kyseessäolevat lihakset ja samanaikaisesti luokassa pyörii toinen video, ope keskeyttää kahdesti kertoakseen jotain ja koulun johtaja kiertää jakamassa kaikille pullollisen kynsinauhaöljyä.


Tulinko maininneeksi, että opellamme on adhd ja ruokatunnin hän käyttää videoiden näyttämiseen aiheesta, jolla ei ole mitään tekemistä alamme kanssa. Muistinko muuten mainita, että täällä ei ole minkäänlaista opettajanhuonetta tai taukotilaa, vaan kaikki tapahtuu samassa huoneessa.


Olenko koskaan maininnut, että tämä on alueemme arvostetuin, joskaan ei kallein, koulu.


Olenko koskaan maininnut, että mieheni maksaa muutaman kuukauden palkan tästä loistavasta mahdollisuudesta oppia "uusia asioita".


Olenko koskaan maininnut, että joinain päivinä tämä vi****** niin vietävästi.


Mutta minähän hymyilen kauniisti ja pidän pääni kiinni. Älkää siis, pliis, kertoko tästä vuodatuksesta kenellekään.