Joulu tuli ja meni ihan rauhallisesti ja eilen sitten jo pääsin taas höpöttämään pikaiseen (reilu 3 tuntia) naistenkokoukseen.
Pääsin kuin pääsinkin kylpyyn jouluna eli täytin ISON ammeeni kuumalla vedellä ja lilluin Kodin Kuvalehdet märkinä (ne muuten alkaa kohta loppua :-() suloisessa Frantsilan tuoksuisessa vedessä. Ja laatatkin ovat paikoillaan, samoin suihku, jossa on siis myös käsisuihku! Valitettavasti käsisuihku ei ylety pöntölle asti, mutta kaikkea ei voi vaatia. Eikä siellä siis toki ole vielä suihkukopin seiniäkään ja lattiasta puuttuu puolet, mutta kylpemistä se ei haittaa. Ja on se ihanaa (kun sitä ässällä alkavaa vaihtoehtoa ei kerran ole) humahtaa ammeeseen, jonne uppoaa polvineen päivineen. Vähän kyllä pelkään hukkumista syvään veteen...
Seuraava etappi olikin sitten kylpeä poreissa. Se nimittäin vaatii sähköä toimiakseen, eikä kyseistä liitäntää ollut valmiina eli sähkömiestähän siihen tarvittiin. Sellainen luvattiin toimittaa Tapaninpäivänä kello 9-11 eli se siitä joulurauhasta. Ei vaineskaan, ei haitannut yhtään Netflixin katselua. Täällä päässä maailmaa joulu on siis yksipäiväinen juhla, isommat juhlallisuudet käytiin läpi jo Thanksgivinginä. Lievä haaste asiassa oli se, että sähköjen vetäminen vaati könyämistä myös ullakolla ja tyttären huoneessa, koska autotallistahan se kaapeli sinne ylös vedettiin. Joo, 9-11 ja meidän neitihän herää kello 12.
Mutta sitten tuli yllätys: ensimmäistä kertaa joku oli ajoissa ja sähkömiehen edeltäjä soitti ovikelloa jo 8.03! Onnekseni olin sentään jo kääriytynyt aamutakkiin, ettei äijän tarvinnut ensin herättää vaimoa ja sitten tytärtä, vaikka sama kai tuo, jos siellä peiton alla kääntää kylkeä, kun kolme miestä kulkee eestaas. Jaa, että miksi kolme? Ihan oleellinen kysymys, johon en oikein osaa vastata. Neljäs kuitenkin edelleenkin puuttuu, sillä laattamiehen pitäisi tulla laittamaan kolme puuttuvaa laattaa ikkunalautaan (ne siis suunnittelijatyttönen toimitti omin kätösin aattoiltapäivänä) huomenna. Tai ainakin joku tulee. Uuden vuoden aattona kello 8-11; täytyy laittaa kello soittamaan 7.30.
Juu, ja poreet oli muuten ihanaiset, enää puuttuu siis lasiseinä ja -ovi, jotta pääsisi suihkuunkin omalle puolelle. Ja sitten pohdittava sitä tosiasiaa, että jotenkinhan se systeemi pitää myös pestä. Soodalla ja etikalla sitten mennään, mitään kemikaaleja en enää enempää kylpyveteeni tunge. Nimimerkki joulusyöminkien jälkeinen alavartaloihottuma ja kestämätön kutina. Vuorotellen tungen kortisonia ja hiivavoidetta. Eli aika paljon yli tämän luomumimmin kestorajan mennään, kun oli pakko kaivaa (suomalainen) kortisonivoide esiin. Huoh. Ensi jouluna en syö suklaata(kaan).
Sitten jatketaan terveysaiheilla. Ei, ei mitään uutta auringon alla, peruslääkäri (250 taalaa) ei mitenkään kehottanut leikkauttamaan arpeani, jossa kasvaa uusi rasvapatti. Kunnei se häiritse muita kuin kanssahierojia, jotka eivät saa siihen koskea. Toki voisin mennä erikoislääkärille (dermatologille tai kirurgille) hankkimaan toisen mielipiteen ja mittauttamaan ja punnituttamaan itseni. Se varmaan maksaisi puolet enemmän, mutta ehkäpä siellä verenpainekin sitten nousisi yli normaalien lukemien. Myös terveystestausta verikokeineen suositeltiin (ei tyrkytetty), mutta en taida viitsiä. Menen sitten, jos jonain päivänä Metso meinaa lopettaa vakuutuksemme. Kaikki hyöty on otettava ja ensi vuoden budjetissa onkin loppujen amalgamien (niitä on vielä melkein 3) vaihtaminen. Tänä vuonna silloitettiin koko rahan edestä.
Mutta mitä tekee jäsenkorjaaja, joka niksauttaa polvensa portaissa? Sen terveen polven. Ojan isäntä hoiti alkusammutuksen, mutta peroneukset huutaa hoosiannaa ja klinussahan tuo on. Voisitko Lotte mitenkään tulla käymään? Kun ei oikein itse yllä ei pysty. Jossen saa sitä oikenemaan, niin täytynee opettaa taas miestä... on tämä niin vaikeeta, kun nämä täällä ei osaa!
Mutta rahastamisen osaavat ja juurikin siis maksoin parisataa taalaa siitä, että ehkä viiden päivän kuluessa saan luvan mennä testaamaan taitoni testikeskukseen. Nämä osavaltion systeemit vaan eivät millään lailla ilmoita, menikö maksu ja oliko jossain jokin puuttuva bugi. Viiden päivän päästä sitten ihmetellään ja tehdään anomus testiajasta. Joka sitten joko hyväksytään tai hylätään. Ja sitten voikin hurauttaa sinne testikeskukseen, kävellä metallinpaljastimen läpi ilman mitään materiaaleja, kelloja, kännyköitä, lakkeja, huiveja tekemään sen monivalintatestin.
Jotta sitten puuttuu neljä (4) todistusta siveellisyydestäni paikallisilta luvanhaltijoilta, jotka ovat tunteneet minut 3 vuotta (suljetussa kirjekuoressa, joka on sinetöity kirjoittajan allekirjoituksella). Koulun suositukset, sormenjäljet (poliisiasemalla voi varata ajan tätä varten; ihania byrokraattisia kokemuksia siis tiedossa) määrätylle paperille, notaarin vahvistama kuka minä olen, toinen vahvistus että olen se, joka olen aiemminkin ollut (nimenvaihdot on siis yhtä tuskaa) ja kymmensivuinen hakulomake OIKEIN täytettynä on sitten vielä edessa. Ja rahaa lautakunnalle, jotta voivat tutkia taustani ja nuhteettomuuteni (pitäisiköhän niille vinkata, että kysykää maahanmuuttoviranomaisilta, jotka on tämänkin asian jo tutkineet). Ja tietenkin todistus tämän maan kansalaisuudesta eli tässä nimenomaisessa tapauksessa passi ja viisumi kolmena kappaleena sekä todennäköisesti alle kolme viikkoa vanha omin kätösin haettu virkatodistus Suomesta. Mutta sitä ennen on tietenkin lusittava koulu loppuun 80% läsnäololla ja 70% suorituksilla, joten ei murehdita näitä ihan vielä.
Mielenkiintoinen kevät siis tulossa, hermot tulee kiristymään vielä, mutta mä kestän sen kyllä. Mutta en ole ihan varma kestänkö sen, että armas tyttöseni täyttää 17 ja saa ajokortin. Autokuume jo enteilee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti