Ruokabloggaus

Huoh. Mulla on pää kipeä. Tai oikeammin siis niskaa jäytää ihan jumalattomasti ja koko selkäranka on tukossa. Ja arvatkaapa miksi? Kerron nyt salaisuuden, jonka selvittämiseen itselläni on mennyt se 25 vuotta. Minulle ei lainkaan sovi a) punaviini ja b) gluteeni. Ja eilen sitten nappailin hivenen kumpaakin, joten siinäpähän kärsit sitten.

Täällä on siis helppo syödä huonoa ruokaa, mutta yhtä helppo löytää kunnollista sapuskaa, jos vähän panostaa. Tähän gluteeniasiaan on ollut pikkuhiljaa pakko panostaa, kun mikään lääke ei tätä jumistusta ja koko selkärangan tulehdustilaa poista. Ja nuo vehnäjauhoherkut sitten muhivat kropassa kolme-neljä päivää, joten sen verran tätä krapulaa (join siis 2 lasia glögiä) sitten parannellaan. Ei kiva.

Tilanne on sikäli hankala, että tänäiltana on seuraavat pikkujoulut ja lisää kiellettyjä herkkuja on tarjolla. Kaikki kokoontumiset tässä maassa nimittäin kerääntyvät ruuan ympärille ja nyyttikesti-periaatteella. Ja ruoka on valtavan hyvää. Aina. Ja kaikkialla. Ja kaikessa on vähintäänkin jonkinverran vehnäjauhoja, joka on amerikkalaisen ruokavalion perusta. Itse en ole vielä kyennyt itseäni keliaakioksi julistamaan (enkä sitä millään muotoa ole, olen vain herkkä kyseiselle aineelle), joten kohteliaisuus(ja olen yksinkertaisesti perso ruualle)syistä sitten napsin kaikkea, jonka sisällöstä en tiedä. Valitsen toki vähiten venhäisen vaihtoehdon, mutta se ei näytä riittävän.

Ja asia ottaa sitten oikeasti ja kovasti päähän!

Mutta ehkäpä vielä seuraavan 25 vuoden aikana onnistun tässäkin asiassa. Olen nimittäin jo sujuvasti muuttanut muutamia tapojani tässä maassa. En olen puoleentoista vuoteen ollut humalassa kuin ehkä kerran, vaikka varmaankin juon useammin viiniä kuin koskaan ennen. En käytä maitoa kuin siinä sturbuksin lattessa, vaikka syön miltei joka aamu pähkinä-tuoremarja-mysli -sekoitusta. Tarvitsen siihen toki mantelimaitoa, joka on muuten hyvää (se kyllä täytyis viitsiä tehdä itse). En kaipaa jogurttia (vaikka olen YRITTÄNYT saada lapseni syömään sitä viimeiset kymmenen vuotta), mutta jäätelöä meillä kuluu, eikä mitään soijasörsseliä.

Hummus (tortillachipsien kanssa) on noussut ruokavaliossamme aika monta porrasta ja Teeterin sushi (toki ravintoloista saisi vielä parempaa) on jokaviikkoinen vieras perheessämme. Äyriäisiäkin joskus syön, mutten juuri itse laita ja kalankin kanssa on vähän niin ja näin. Tuoreus huolestuttaa täälläkin, mutta kalasoppaa on helppo tehdä. Samoin makkarasoppaa, lihasoppaa jne, sillä slowkookeriin on helppo tunkea kaikki ja jättää muhimaan. Makkaravalikoimassa muuten löytyy, vaikka sinistä lenkkiä en olekaan löytänyt. Tänään tein soppaa (kun luomulaatikko toi kotiin siihen erinomaiset juurekset) paikallisista kalkkuna-aamiaismakkaroista. Hivenen siskonmakkarakeiton tapaista, oikein hyvää.

Paikalliseen aamiaissyöminkipuuhasteluun emme kuitenkaan ole taipuneet. Aamiaispaikkoja täällä on runsaasti ja sellaiseksi kutsutaan paikkaa, jossa tarjoillaan kahvia kaiken kanssa. Valikoimassa on (iltapäivään saakka eli ovat siis myös lounaspaikkoja) monenlaisia vehnäsvariaatioita: pannareita, egg-pannareita, biscuitteja (meikäläisittäin makeahkoja sämpylöitä), sämpylöitä (sanoisinpa, että meikäläisittäin lähestyvät täytettyjä pasteijoita) ja monenlaisia piirakoita sekä suolaisilla että makeilla täytteillä. Ja sitten bageleita kaikin mahdollisin täyttein ja jälkkäriksi donitseja, pullia, piirakoita, cookieseja (niitä joiden halkaisija on suomalaisen pizzan luokkaa) jne. Onneksi myös munakasvaihtoehdot ovat runsaanlaiset ja nykyään monessa paikassa vaikkapa ranskalaiset voi vaihtaa hedelmälautaseen. Eli jokapaikasta löytyy kyllä syötävää, kunhan malttaa pitää herkkupyllynsä aisoissa. Muutaman kerran olen näissä paikoissa käynyt lounaalla ja nauttinut kyllä. Usein tortillavaihtoehdoissa on myös gluteeniton vaihtoehto, jos viitsii kysellä ja olla tarkkana.

Kahviloissa (olenko jo maininnut sturbucksin) on tietenkin myös jonkinlainen valikoima vehnätuotteita (tuolla kantaketjussa myös gluteenittomia vaihtoehtoja, vaikkakaan en niitä käytä) ja joissain saa myös jogurttia joko myslillä tai marjoilla tai molemmilla. Jogurttipurkkeja ei kahviloissa ole myynnissä. Sitten on tietenkin miljoona jäätelö- ja toinen mokoma frozen-yogurt paikkoja, jotka on ihania kesäkuumalla. Niistä ei sitten saa kahvia, mutta onneksi aina voi valita paikan, jossa eräs nimeltämainitsematon kahviketju on vieressä! Sitten on tietenkin donitsikahvilat (joissa ei ole gluteenittomia tuotteita) Dunkin Donuts ja paikallinen Krispie Creams.

Pizzerioissa, melkein kaikissa, on nykyään saatavilla myös gluteenittomia pizzoja, jotka paistetaan foliovuuassa eli valikoima on runsas. Jos sitten haluat gluteenittoman pakastepizzan, niin on mentävä erikoiskauppaan, sillä Teeter ei niitä suosi. Whole Foods Marketista, Trader Joesta tai Earth Faresta niitä sitten löytyy reippaanlaisesti ja vielä enemmän Healthy Home Marketista, jossa on maailman suurimmat gluteenittomat valikoimat. Eli mitä vaan löytyy, mutta niistä lisäaineista, joita ruokaan tungetaan (tahi geenimanipuloiduista osasista) ei tarvitse mainita sanaakaan. Ns. ravintosisältö (grammoina, kaloreita ja ties minä) täytyy olla pakkauksissa präntättynä. Jos sitä GMO-soijaa tahtoo välttää, niin saa kyllä lukea paketteja todella tarkkaan tai paremminkin pitäytyä vain muutamassa tuotesarjassa. Siihen en ole itse taipunut. Subwayllä tai muissa sämpyläpaikoissa en ole koskaan käynyt, joten en tiedä mikä niissä on tilanne. (On muuten sen sata muutakin ketjua, jossa en ole koskaan poikennut.)

Sillä ravintoloissa en kysele mistä ruoka tulee, mutta hintatasohan sen aika selvästi kertoo. Eteläinen ´kaikki paistetaan rasvassa´-kulttuuri ei ole sieltä terveellisemmästä päästä, mutta itse uskon, että kohtuudella kaikki menee. Paitsi, että kaikki paistettu on myös leivitettyä eli jos sen gluteenin haluaisi kokonaan jättää pois, niin nämäkin sitten. No, ei kovin iso uhraus. Edullisin, terveellinen lounasruokaluvaihtoehto on Earth Faren tai Whole Food Marketin salaatti- ja keittobaari, joissa valikoima on todella runsas ja kaikki ainesosat on kirjoitettu näkyville! Myös Teetereissä on hyvät valikoimat, mutta tuskinpa yhtä luomua.

Terveellisintä, lisäaineettominta ja maukkainta ruokaa saa siis tekemällä itse joko Farmers Marketin lähituotteista tai vaikkapa Absolute Organicsin toimittamista kasviksista, varsinkin jos sitten hakee lihan ja maitotuotteet erikoismyymälöistä. Erinomaista lihaa saa vaikkapa Meat Housesta (joka myy myös Juusto-nimistä juustoa) tai muista vastaavista pikkukaupoista ja etelä-Karoliinan puolella on Reid, jossa siis kaikki myytävä on paikallista tuotantoa (mm. ne maailman kauneimmat kananmunat).

Loppuyhteenvetona siis voisi sanoa, että tässä maassa voi valita, haluaako ruokansa helposti, halvalla, terveellisesti vai jonkun muun laittamana. Viimeisimpään kategoriaan voi lukea sitten myös TV-dinnerit, joita kaupoissa on vain nelinkertainen määrä oikean ruuan hyllymetreihin suhteutettuna. Ja tv-dinnerinä voi tietenkin ostaa myös aamiaisen tai lounaan (myös lasten koululounaspaketit, joissa siis suolakeksejä, luustokimpale, kinkkuklimppi, sipsejä ja sokerina pohjalla: rusinoita sekä mehu) tai ihan minkä vaan. Joidenkin mielestä aamiainen on pelkkä bageli tuorejuustolla, toinen taas vaatii makkarat, pekonit, sämpylän, juuston, leikkeleen ja pannarin kermavaahdolla ennenkuin aamun kaloritarve on tyydytetty.

Kaikki on siis mahdollista ja rutiini rulettaa tässäkin asiassa; meillä haetaan Teeteristä perusasiat, viikonlopuksi paikallista ja parempaa, kerran viikossa noutokiinalaista ja kerran ulos syömään keskihintaisesti. Noita ulkona syötyjä lounaita ei lasketa, mutta kouluun teen eväät sekä itselle että tyttärelle, koska se on kätevämpää.

Puhdas ruoka, parempi mieli, mutta arjessa helppous ja gluteenipanna. Mutta silti kaikkea on ihan liikaa, kuten vaikkapa eilisen illanvieton jämät: kakku, sämpylät, keksit, levitteet ja suklaat tuolla huutelee kovasti. Josko lähtis sturbuksiin kahville?