Rauhaisaa joulua kaikki rakkaat!

Täällä sitä ollaan jo toista joulua maailmalla eikä loppua näy. Hurjaa, miten aika kuluu  ja elämä muotoutuu kuin muotoutuukin omiin uomiinsa.

Kulunut vuosi on ollut melkomoinen ja jää ikuisesti mieleen. Parasta on se, että elämä on vakiintunut ja omat rutiinit löytyneet suhteellisen helposti. Tai no, mikä sitten on helposti ja mikä ei, mutta mukavalta tuntuu, kun on oma katto pään päällä ja kaikki ovat terveinä.

Joulu on kiistämättä melkoisen nostalgista aikaa, mutta sitähän se olisi kotomaassakin. Jouluradio tuo tuulahduksen sitä oikeaa joulutunnelmaa, joka ehkä muuten jäisi säiden puolesta kokematta. Joululeivonnaisia ja pipareita olen leiponut ehkä enemmänkin kuin Suomessa. Olen nimittäin alkanut kovasti tykästyä moniin typeriin amerikkailaisuuksiin, joita en ollenkaan aiemmin käsittänyt.

Eilen kello 11 nimittäin paukaisin piparinvaihtotilaisuuteen, joka oli samalla, tottakai, lounastapaaminen naisten porukan kanssa. Jokainen vei jotakin ja kello 1 iltapäivällä olin juonut jo puolitoista lasillista kuohuvaa ja kerännyt mukaani kahtatoista sorttia pipareita. Mikä parasta, samalla paikallinen pelastusarmeija (tai jokin muu vastaava) oli saanut neljä isoa rasiallista tekemiämme pipareita köyhille perheille. Kun en sitten viitsinyt osallistua Ronald McDonald (juuri siksi) -housen aamiaisentekokeikalle tai adoptoida jouluksi perhettä (rahallinen panostus olisi riittänyt, omaan kotiin sitä ei olisi tarvinnut majoittaa). Joulukorttejakaan en lähettänyt, ajattelin laittaa muutaman kympin hyväntekeväisyyteen siitäkin hyvästä (lasketaanko lapsukaisen autorahasto? Jaa niin, sitä ei voi vähentää verotuksessa)... vaikka siis mieluiten osallistun tempauksiin, joissa tehdään jotain eikä vain kerätä rahaa.

Laatikot on tehty (paitsi perunainen, joka on insinöörin vastuualuetta) ja silli hankittu (Ikea), huomenna poikkean vielä hakemassa mätiä venäläisestä kaupasta. Kaiken muun saakin sitten Teeteristä. Tänään poikettiin glögillä ystäväperheen luona maistelemassa kymmentä sorttia leivonnaisia; sekä southern styleläisiä että norjalaisia. Toiset ystävät ovat lahjoittaneet lisää piparkakkuja (mitenkähän montaa sorttia meillä oikein on... yli 20 löytyy) ja jopa lakritsia on kiikutettu kotiovelle. Kolme jouluista luncheonia ja yksi suomalainen joulupöytä on nautittuna. Thanksgivingistä lähtien elämä on ollut pelkkää syömistä (ja juomista; mutta siis aina vain se lasi tai puolitoista) ja seurustelua. Hyvä kun on ehtinyt joulusiivoa tehdä, onneksi meillä ei kukaan asu kaapissa, joten ihan semmoinen normaali lattianpesu saa riittää.

Kuusi koristeltiin jo viime viikolla suomen opetuksen pikkujouluja(kin) silmällä pitäen eli vajaa viikko etuajassa oltiin siinä. Samalla opetettiin tyttöjä leipomaan joulutorttuja (juuri niitä hakaristejä), sillä Teeteristä löytyi luumuhilloakin! Piparitalo jäi tänä vuonna tekemättä, mutta 13 sarjaa (!) jouluvaloja asennettiin pihalle asiaankuuluvasti Thanksgivingin jälkeisenä viikonloppua. Kuusi on koristeltu `suomalaisesti`, tosin mies toi kauppareissusta lisää härpäkettä ja itse täydensin pallokokoelmaa muutamalla pinkillä (ne on sitten Sonjan) kimallepallolla, koska kuusi näytti niin ´riisutulta´. Eipä olisi uskonut vielä jokin aika sitten... Vannon ja vakuutan, että sitten kun saan itse koristaa kuusen, niin siinä on vain kynttilät ja olkikoristeita ja omenoita, mutta toistaiseksi kuusi on tyttären vastuualuetta.   Paikalliset kuuset ovat sellaisia runsaista ja oksia on todella tiheämmässä kuin suomalaisissa varianteissa; joku vuosi voisi ajella vuoristoon hakemaan kuusensa kuusifarmilta, jossei sitten sorru Lowesin tai Pike Nurseryn tuhtiin muovikuusivalikoimaan. Ehkä jonain vuonna laitan kolme kuusta: yksi kimalletta, toinen olkea ja kolmas sitten vaikka pinkki... näyttää nämä paikalliset tavat aika kivasti näemmä tarttuvan. (Puhumattakaan jouluvalohärpäkkeistä..) Juu, ja takan edustalla on tietenkin joulusukat ja muu vastaava.

Polttelen myös aika paljon oikeita (niitä feikkituikkuja on jokapaikka pullollaan) kynttilöitä ja sellaiset laitan myös ulkolyhtyihin, mitä en kyllä missään muualla näe. Kaikkialla on enemmänkin vilkkuvaa, moniväristä, puhallettavaa ja eri muotoisia (porot on kovasti suosittuja, kakkosena jouluseimiviritelmät, joita voi siis ostaa kaupoista) jouluvaloja. Kynttilät täällä ovat niitä vahvasti tuoksuvia ja ´tavallisia´ saa välillä hakemalla hakea. Erilaisia hajustetuotteita myydään ihan hirveästi: kynttilöiden lisäksi tuoksulyhtyjä, pistorasiaan plugattavia, raikasteita, hajusteita, spraypulloja ja sitten kaikki pyykinpesuun liittyvät. Juu ja tietenkin roskapussit, terveyssiteet tai nenäliinatkin voi hajustettuina ostaa. Niihin en ole tarkemmin tutustunut, sillä meillä pyykkikin pestään täysin hajuttomilla tuotteilla, mutta tuoksukynttilän laitoin vessaan. Ei sitä ole kyllä koskaan sytytetty, sillä tuoksu riittää ilmankin.

Jos olisi Suomessa, niin tänään olisin (joko ajatuksissa tai sitten ihan reaalisti) varmaankin vienyt kynttilöitä haudalle. Täällä kävelin joogaan ja mietin, miten kummallinen joulutunnelma täällä onkaan. Kaupat mainostivat tuotteita 40-80 % alennuksia, sillä VIIME HETKEN jouluostokset tehtiin jo lauantaina (oikeesti siis!). Lämpötila oli semmoinen 22 astetta ja pilvistä (kunnon sade rävähtui sitten illan pimetessä) ja mietin, mistä se joulu syntyy. Tulin siihen tulokseen, että jouluna saa vain olla ja nautiskella.

Nautiskeluun nyt sattuu vain tänä vuonna kuulumaan se, että voi istua terassilla kahvilla ja käpytellä t-paidassa kävelylle. Eikä ole kiire mihinkään eikä tarvitse ostaa yhtään jouluhärpäkettä. Jätin siis ison osan paketeista paperoimatta, eikä meiltä löytynyt edes pakettinarua. Joulukortit eivät ole pakollisia, eikä joka pakettiin tarvitse kiinnittää jotain helminauhaa, kuvaa tai koristetta. En ole ostanut joulupusseja eikä täällä tyrkytetä halvalla miljoonaa Pandan suklaarasiaa (enemmänkin leivonnaisia, sillä amerikkalaiset ei osaa tehdä kunnon suklaata). Olen kyllä kuluttanut oman osani tähän krääsään, mutta tärkeämpää on kuitenkin se, että meillä saa vaan olla (ja syödä).

Itselläni on noin kaksikymmentä kirjaa luettavana, mies lataa omansa Kindleen. Lapsukainen ilmoitti juuri, että peli loppui, joten ehkäpä käpyttelevät huomenissa isänsä kanssa Best Buyhin ostamaan uuden ajanvietteen. ´Amerikan perheemme´ tulee aattoiltana syömään ja avaamaan paketteja kanssamme ja joulupäivänä mennään ruotsalais-argentiilaisen ystäväperheen luokse. Joka päivä voi kipaista joogaan, mies ravaa golffaamassa ja likka valvoo yöt. Ei ole pakko ehtiä poiketa siellä ja täällä tai toimittaa joulukukkia kenellekään.

Tämä kaikki ei kuitenkaan poista sitä tunnetta, joka kaihertaa sydänalassa. Sitä, jonka mukaan ei ole siellä missä pitäisi olla, vaikka kuitenkin on. Olette juuri siellä missä pitääkin. Olette kaikki ajatuksissamme ja sydämissämme!