Mitäpäs tässä, ei sen ihmeempiä. Ensimmäinen matalapaine tällä mantereella on ohitettu ja ensi viikolle kalenterissa on kaikenlaista tekemistä. On nimittäin puistotreffit ja kouluun tutustuminen sekä lauantai-illaksi vielä tarjolla improvisaatioilta uptownissa. Saas nähdä kerkeekö kaikkea toteuttaakaan, kun on vähän hiljaisempaan elämään tottunut. Ja siihen siis kertaalleen totaalisen turhautunut.
Verkostoituminen on päivän sana ja sitä olenkin kuluneella viikolla alkanut toden teolla harrastaa. Ja netin kautta tietenkin, kuinkas sitä muuten heinäsuovasta neuloja seuloisi? Onneksi menneessä elämässä jo tutustuin kaikenmaailman verkkovälineisiin ja -alustoihin, sillä ilman uskallusta luoda tunnuksia sinne ja tänne värjöttelisin edelleenkin henkisessä matalapaineessani. Kaikki kunnia Meet up -merkkiselle alustalle, jonka kautta löytyy 160 Charlotessa toimivaa ryhmää. Verkkoalusta nimittäin toimii kontaktointi- ja sopimisvälineenä kasvokkaisille tapaamisille.
Tälä haavaa iskostin itseni kuuteen ryhmään, joista ensimmäisen kanssa on siis puistotreffit keskiviikkona. Ryhmä on kiinnostunut tasapainottamaan elämää, holistisesta terveysnäkemyksestä, työn ja perheen (no, joo) tasapainottamisesta jne. Kuulostaa mukavalta ja kutakuinkin järkevämmältä kuin esimerkiksi "Paranna itsesi ja maailmasi meditoimalla" - ryhmä tai "parantava rukous"- ryhmä. Lisäksi olen laittanut jalkani holistinen näkemys -ryhmän sekä Integrative practitioners ja complementary health-ryhmän oven väliin. Kaksi jälkimmäistä ovat hoitoalalla toimivien ammattilaisten yhteistyöryhmiä; esittelyissä näkyy olevan hierojia, hierontaterapeutteja, fyssareita, sairaanhoitajia, lääkäreitä, kiropraktikkoja ja muita ns. vaihtoehtoisempia ammattinimikkeitä.
Että en sitten ihan pilipalista aloittanut ja matalalla profiililla tässä mennään, mutta yritän osallistua järjestettäviin luento- ja keskustelutilaisuuksiin. Sillä olen kuin olenkin asettanut ammatillisen tavoitteen tälle "en todellakaan mene vielä töihin tai edes vapaaehtoishommiin paitsi jos kyse on teatterista" -syksylle: Oppia kertomaan jäsenkorjauksesta englanniksi! Tähän liittyy myös se CPCC:n (Central Piedmont Community College) luentosarja torstai-iltaisin "Holistic Wellness, how to survive in todays world".
Hui hai ja eteenpäin mennään, mutta ei tässä vielä kaikki. Balantyneläisille (etelä-Charlotten kaupunginosa) on myös selainen tule ja tapaa ihmisiä -ryhmä, jonka kautta mm. se ensi lauantain improteatteri ja seuraavalla viikolla olisi tutustuminen Thai1 -ravintolaan ja sitä seuraavalla Butterfly Pavilion... Olisi myös oletko uusi Charlottessa, sinkkuja siellä täällä ja sen ja ton ikäisiä, eronneita, karanneita, tytöt tahtoo pitää hauskaa ja erinomaisen sivistäviä markkinointi, myy itseäsi ja opi pitämään puhe tahi joogaa/unelmoi/mietiskele puistossa -ryhmiä. Mutta koska velvollisuuteni on myös kuljettaa lapsi kouluun/kotiin ja ehtiä katsoa kaikki 177 osaa Greyn anatomiaa ennen joulua sekä nauttia punttisalista jossain välissä puhumattakaan blogin kirjoittamisesta, niin kaikkeen ei vaan ole aikaa!
Mutta sen olen (jo) oppinut, että ihminen tarvii toisia ihmisiä, kontakteja ja tuttavuuksia, joita kaikista ennakko-oletuksista poiketen ei tule kotiovelle tarjoutumaan! En siis tunne yhtään naapuria (sorry, tunnen Jaken), eikä kaupan kassan kanssa jutustelu pitemmän päälle riitä. Onneksi on harrastukset (taijin kautta olen saanut jo yhden ystävän ja monta tuttavaa), netti ja jonkinlainen määrä rohkeutta ottaa askeleita eteenpäin. Siihen, että ihmiset tervehtivät, jutustelevat ja kyselevät kaikenlaista, tottuu aika nopeasti, eikä kertaakaan ole vielä ollut sitä "älä puhu minulle" päivää.
Monen muun laisia päiviä on ollut :"Miten helkutissa nää ei pysty tekemään kunnon imuria", "eikö kanapakettia tosiaankaan voi viedä kotiin ilman muovipussia muovipussissa", "voisko pesuainetta olla saatavilla kahta litraa pienemmässä astiassa", "miten jalkakäytävä voi loppua kesken kaiken ja jatkuu kilometrin päässä " ja "tungenko mää nää kuihtuneet kukatkin alas tosta viemäristä".
Ja toisaalta taas: "Olisipa Suomessakin näin hyvä palvelu", "osta kilo kanaa 4llä taalalla", "opeta lapsia kärsivällisesti mm. ravintolakulttuurin", "lataa ilmaisia äänikirjoja kirjastosta" tai vaikkapa "nauti elämästä puistossa ilman juopposakkia" -päivät ovat oikein mukavia. Puhumattakaan siitä, että Charlotte on kaunis, vihreä kaupunki ja ilmaston hyvät puolet alkavat pianaikaan konkretisoitua: lämpimät ja suurinpiirtein itikattomat illat!
Tämä on nyt sitä laatuaikaa itselle, juuri sitä, jota pahimmassa hässäkässä on kaivannut ja tulee varmasti joskus vielä kaipaamaan. Hitaita, aurinkoisia aamuja takapihalla kahvin, aamiaisen ja Charlotte Observerin (tai no, facebookin ja Aamulehden) kanssa kaipaan takuulla intohimoisesti jo ensi viikolla, kun neitonen on oltava kuljetettuna koulun ovelle kello 7.15!
Mutta täytyy myöntää, että korjaajan peukaloita on alkanut hivenen kutittaa, mikä on tietenkin hyvä merkki. Onneksi ei ole sitä plinttiä täällä, joten vielä täytyy malttaa himmailla jonkin aikaa ja keskittyä verkostoitumiseen ja siihen shoppailuun! Lapsi tarvitsee koulussa vaatteet, kyniä, vihkoja jne. eikä ne huonekalutkaan siellä kontissa kovasti lämmitä. Jospa mä soitan sinne tulliin, että lähettäkää samantien takaisin Suomeen, mulla on jo uusi sohva ostettuna. Se tulee perjantaina ja siitäkin on merkintä kalenterissa!
Hei, ihan kivalle kuulostaa lieveilmiöineen, kaikkineen. Maailmaa syleilevät meditaatioryhmät kuulosti kyllä kovin amerikkalaiselle! Minuu kiinnostais politiikka, miten siellä uutisoidaan mormonin varapresidenttiyttä ja tulevia vaaleja ylipäänsä?
VastaaPoistaRakkain terkuin Krisse (ja sinua ikävöivä selkä)
Kiitos kaunis kommentista!
VastaaPoistaVaalit on tulossa joo, mutta Charlotte kuhisee demokraattien konventiosta eli jättisuuresta kokouksesta, joka pidetään täällä syyskuun ekalla viikolla. Obamat tulevat paikalle ja lehdet ovat sitä mieltä, että silloin tehdään historia.
En ole kovin tarkkaan vaalijuttuja seurannut, mutta sitä ihmettelen kovasti, että todellakin edelleen abortti, tai siis sen vastustaminen on niin tärkeää. Tämä on samalla viittaus Romneyn varapresidenttiehdokkaaseen... Eräs senaattori nimittäin oli ihan tv:ssä ollut julkisesti sitä mieltä, että nainen tulee erittäin harvoin raskaaksi raiskauksen jälkeen. Eli siis naisen elimistö toimii niin, että raskaaksi ei tule väkivaltaisen raiskauksen jälkeen. Tästä on tutkimustuloksia niinkin läheltä kuin vuodelta 1972.
Olennaista, tai keskustelua herättävää, tässä on se, että nyt tietenkin naisasianaiset vaahtoavat (tottakai, niin pitääkin) ja kolumnistit kirjoittavat kovasti siitä, onko väkivaltaista raiskausta (versus ei-väkivaltainen raiskaus) olemassakaan... eikö raiskaus ole aina raiskaus. Ja miksi tästä on noussut kohunpoikanen? No siksi, että väkivaltainen raiskaus on yksi peruste saada osavaltion kustantama abortti (ainakin joissain osavaltioissa, en ihan tarkkaan tiedä), mutta raiskaus ei... siis rahahan tässäkin puhuu.
Sekä se kaksinaismoralismi, että täällä e-pillerit ovat tosi kalliita ja oletusarvona on se, että teini-tytöt tietenkin pidättäytyvät seksistä, jos eivät käytä pillereitä. Niin tietenkin! Ja abortti... hmm.. perusasioissa siis pysytään!