Hip hei ja vielä jokusen viikon saatte kärvistellä näitä lähtötunnelmia ennenkuin maastoutuminen Amerikan ihmemaahan alkaa todenteolla. Lähtöpäivä on selvillä ja viisumi lankeaa käyttöön 3.7., jotta voipi ottaa kaiken irti itsenäisyyspäivästä ja nukkua pöhnässä kaikkien juhlallisuuksien yli.
Täällä päässä tilanne on tällä haavaa sellainen, että vietin viime viikonlopun rakkaiden ystävieni kanssa Kööpenhaminassa ja takaisin päin tullessa huomasin, että taisinpa tulla viimeistä kertaa kotiin. Siis ainakin pitkään aikaan. Tarkoitan tietenkin kotosuomeen. Eikä kyllä kuullosta kummoiseltakaan mikään kotiamerikkaan, joten sitä ei voi alkaa käyttää. Jos siis joskus kyseisen maan kodikseen tuntee tahi uskaltaa tunnustaa. Koditon siis oon mä vain... ainakin sanan jossain merkityksessä, kun kerran koti on myyty.
Mutta ei sentään irtaimistoineen, sillä roudaus vain kiihtyy ja tervemenoa kaikki kirpputori Salsaan (Nekalassa), siellä on kaikkea kivaa halvalla pöydässä 133. Aikataulussa siis ollaan ja inventaario etenee mukavasti. Tylsin homma näyttää olevan tuo kirjanpitopuoli eli yrityksen paperit ovat edelleen selaamatta, mutta kaipa ne täytyy mukaan ottaa, jos vaikka verottaja vielä joskus jotain kyselee. Ja kohtahan sitä on aikaa lukea niitä pölyttyneitä ammattiopuksiakin, joiden anti ei liene kirjahyllystä ilman lukutoimenpiteitä päähän siirtynyt.
Vaan onneksi jo kaikkiaan 10 laatikollista kirjoja on tyylikkäästi poistunut tästä vielä jokusen viikon hallinnassamme olevasta kämpästä. Jottei kuitenkaan pölyttyminen hälvenisi, niin varmuuden vuoksi ostin eilen kaksi kassillista uusia. Siis pokkareita ja koulukirjoja, sillä tottahan me likan kanssa yhteiskuntatietoa pänttäämme ja kansat tutuiksi luemme; minusta nuo nykyajan lukiokirjat (hyppäsimme siis sutjakkaasti ysin ylitse) ovat varsin mielenkiintoisia. Ne siis lähtevät kontissa kohti (uutta) kotia.
Pesetin myös kaikki käytössä olleet räsymatot eli nekin ovat lähdössä kohti kokolattiamattokotia, kuinkas muuten. Myös untuvatäkit on tuuletettu valmiiksi matkaamaan kohti saattaa-joskus-käväistä-pakkanenkin-kotia. Polkupyörä on valmisteltu, sitä voi sitten katsella meillä-ei-ole-pyöräteitä-kotona. Jonkinlainen kasa CD-levyjä lähtee mukaan meillä-ei-ole-tarvittavaa-soitinta-kotiin.
Mutta jäähän sitä Suomeenkin kaikenlaista: likalle on jäämässä 5 laatikollista astioita odottamaan kotiinpaluuta. Ja tuo jo varsin rakkaaksi käynyt alahammas haudataan tänne auvoiseen kotomaahan. Jos se siis saadaan huomenna leikattua irti. Mutta siitä kerron myöhemmin, mikäli selviän hengissä tuosta operaatiosta.
Joten kaipa minä sittenkin olen sentimentaalinen hölmö. Suren tänne jäävää hammasta...
Ihmisen koti (vol1)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti