No niinhän tässä taas kävi. Itku pitkästä ilosta ja niin edespäin. Pää viilettää jossain Atlantin yllä, joten kroppa pisti tenkkapoon ja kehitti kuumeen. Tai lämmön, mutta yhtäkaikki taudin, joka estää suunnitellut hoitotyöt.
Se siitä suunnitelmasta, että tavaroiden järkkäily, pakkailu ja puljaaminen oli merkattu kalenteriin tapahtuvaksi hivenen myöhemmin. Hampaanpoistokin siirtyi reilulla viikolla eteenpäin, joten sille varattu lepotila niinikään täytyy siirtää. Lapsukainen onkin aiottuna muutto- ja parina edeltävänä päivänä tanssileirillä, joten teinin tavarataivas on sortimentittava jo aikaisemmin.
Pitkä kolme viikkoa ennen tavaroiden lähtöä onkin yhtäkkiä ikäänkuin lyhentynyt muutamaksi hassuksi päiväksi ja tämä tietenkin aiheuttaa sen, että työhön on ryhdyttävä nyt, eikä viidestoista (Sonjan)päivä. Tai no; ne jotka minut tuntevat, kuvittelevat, että olen aloittanut puuhan jo hyvissä ajoin ja ovat: täysin oikeassa! Minusta ei saa viime tipan ihmistä, joten voin aivan tyynesti pakkaamista edeltävään päivään suunnitella hoitoja ja hammaslääkäreitä. Anteeksi vain niille, jotka siinä vaiheessa vielä kodissamme joutuvat käymään.
Lämpöily estää siis työn (lue: kroppa armahti sielua, joka ei pysty pysähtymään eikä keskittymään), muttei tokikaan ylenpalttista puuhastelua. Eli sitä, että tänään vitriinikaappiin siirtyivät olohuoneen komistukseksi mukaan lähtevät siivousvälineet. Koska pesuhuoneeseen siirtyivät tänne jäävät. Koska pesuhuoneen kaapit siis jäävät ja vitriinit lähtevät. Myös keittiökaappien sisältö on jo jaoteltu lähteviin ja jääviin; hankalaa on se, että jääviin tavaroihin/kaappeihin tulee muuttomiehille merkiksi maalarinteippi, jota ei oikein voi vielä paikalleen teipata. Koska jäävät ovat siis niitä käyttötavaroita, joita jokapäivä tarvitsee tai sitten niitä, joista on päästävä eroon juuri ennen muuttoa. On kauheaa, kun voisi myydä kahvinkeittimen, mutta ei siis voi! Koska kahvia täytyy saada.
Myyminen ja ostaminen ovatkin sitten oma lukunsa. Kirpputorille lähtevä tavara on levittäytynyt ulkovarastosta portaiden alle odottamaan hinnoittelua. Siis sitä puuhaa, jota en suinsurminkaan voi sietää! Paljon mukavampaa on röhnöttää sohvalla lataamassa kuvia facebookin osto/myyntipalstoille ja neuvotella hinnoista virtuaalisesti. Tinkaaminen on helppoa, kun sen voi tehdä sormilla naputellen ja samalla McGyveria tai Huippumalleja katsellen. Listat siitä, kuka ja mistä ja koska noutaa tai minne vien vaan leijuvat lattioille, kun Kata käy kauppaa. Oikeesti toimii ja kiitos vaan kaikille ostaneille tahi ostamaan pakotetuille!
Ja jos jollain on nyt mielessä kahvinkeittimen, vedenkeittimen, auton, jalkalampun, työvalon, kattolampun, blenderin, silitysraudan, auton lämppärin, dvd-soittimen, trimmerin tai mikroaaltouunin osto, niin täältä saisi halvalla. Osan saa heti, mutta kahvinkeittimen vasta kesäkuun viimeinen päivä.
Eikä se luopuminen sittenkään aivan pelkästään auvoista ole, olen nimittäin saanut päähäni, että Ameriikassa ei tehdä kunnon astioita, joten niitä on kovasti mukaan otettava (kuinkahan kauan pärjään miljoonalla Teema-astialla, mutta ilman muovikippoja?). Ja kaikki täkit ja lakanat tahtoisin kovasti jo matkaan lähettää: kas kun siellä on varmaan niin kylmä, ettei pärjää ilman untuvatäkkejä! Päivän haasteeksi voi lukea myös dilemman "montako paria kenkiä menee matkalaukkuun" ja kirjat ei sitten lopu millään. Saanko tehdä rovion takapihalle, eikös se ole isänmaallista?
Tuliaisostoksissa ei muuten olekaan (vielä) yhtään kiukkuista fågelia, olen pysytellyt muumi ja Pentik-linjalla. Suomen lippuja jo on, mutta pari tarraa autonlasiin täytyy ehdottomasti vielä hankkia. Ja pulikatkin ovat ostamatta...
Ei se auta muu kuin jatkaa hommia ja siirrellä omaisuuttaan paikasta toiseen, sillä ei tässä oikein muuhun osaa keskittyä (ei ainakaan tämän jutun juoneen, joten jääköön hiomatta). Syksymmällä on sitten aikaa siihenkin. Paitsi jos on liian kiire. Ja jos nyt tulisi tarjouma, että lähtö onkin ylihuomenna, niin olisin valmis kuin lukkari sotaan! Pääsis tästäkin välitilasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti