Siksi siis tänään oli niin kaunis ilma! Ja samaa on tiedossa myös ensi viikon keskiviikkona ja sitä seuraavana tiistaina, joten bikinit esiin vaan.
Olen siis päässyt hammahuoltotoimenpiteissäni uuteen vaiheeseen: sillan rakentamiseen. Sitähän tämä ihmisen elo on - vai pitäisikö sanoa tulisi olla, sillan rakentamista. Hommahan menee niin, että ensin saadaan paniikkikohtaus 1, joka ilmenee kahden päivän todennäköisesti henkisistä lähtökohdista kumpuavana hammassärkynä. Asialla ei tietentään ole mitään tekemistä sen tosiasian kanssa, että lähden lennolle Kööpenhaminaan torstaina ja minähän en tokikaan pelkää lentämistä. Mutta ennen jokaista lentomatkaa saan jonkinasteisen hammaskohtauksen, johon liittyy särkylääkkeitä, antibiotteja ja muuta mukavaa paniikkia.
Mutta siis koska en edelleenkään pelkää lentämistä, saati sitten uuteen maahan muuttamista, niin hampaanjuuri on tässä viime aikoina ihan muuten vaan tulehtunut ja katkennut ja se vaatii kirugisen toimenpiteen seuraavaista syistä: 1. Hammaslääkärini on hoitanut paniikkejani (joita esiintyy jokavuosittaisista kahdesta hammaslääkäritarkastuskäynnistä keskimäärin joka neljännellätoista kerralla; loput käynneistä menee normaaleilla inhoan-tätä-mutta-kestän-sen-kuin-synnyttänyt-nainen) jo 20 vuotta ja tietää, että yhtään hankalammassa toimenpiteessä minut pitää joko tainnuttaa tai vakuuttaa jollain muulla tavalla, että hammaslääkärini on maailman pätevin ihminen, eikä mikään voi mennä pieleen. Ja 2. En selviä maastamuutosta ilman kirurgiaa.
Sillä pettämättömän logiikkani mukaan homma menee näin: jos kärsin turvallisessa kotimaan ympäristössä (kaiken mahdollisen avun ollessa saatavilla) riittävästi, niin tuleva mantereen ylitys menee kivutta ja kärsimyksettä. Normaalilla lomamatkalla riittää, että haen erinomaisesti keksimääni hammasvaivaan sen antibioottireseptin tai mieluummin kaksi (toinen penisiliiniä, jolle olen allerginen ja toinen jotain muuta), mutta tällä kertaa on siis otettava järeämmät aseet käyttöön!
Paniikkikohtaus 2 on siis tulossa ensi viikolla, kunhan olen kotiutunut turvallisesti Kööpenhaminasta... mietin tässä, että pitäisikö ihan jokin pöpö itseensä istuttaa vai amputoida puoli poskea, jotta vaikutus kestäisi sitten tuonne 3.7. asti.
Sillä onhan tulevassa kotimaassa sen itsenäisyyspäivänä oltava jo liputtamassa sinivalkoisin lipuin - sillanrakentajia kun kerran ollaan!
P.S. Luojan kiitos, en ole muuttamassa mihinkään hinku-Intiaan, sillä silloin minulle tehtäisiin jo kovaa vauhtia täysproteeseja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti