Yritän tässä kovasti sopeutua siihen, että kotini siirtyy toiselle puolelle maailmaa. Asiaan voi tietenkin yrittää valmistautua ja valmentautua monella tavalla ennakkoon.
Esimerkiksi vakuuttamalla itselleen, että koti on siellä, missä rakkaat ovat. Ja kaikkein rakkaimmat voin tietenkin laskea kahdella nyrkillä, joten jos koti roudataan sinne, missä toinen nyrkki sijaitsee, niin kaikkihan on hyvin. Varsinkin kun toinenkin nyrkki lähtee samaa matkaa ja jatkanee japaniankielistä laulunluritustaan siellä (tästä lauseesta saan vielä noottia!).
Mutta totuus on sellainen, että vaikka tavarat roudaisi Pohjois-Carolinaan, niin kotiin tulisi Suomeen. Kuka sitä nyt kotoaan lähtisi? Vaikka kotionsa on moni kuollu. Eli nouseepa eteeni kumma kysymys: Mihin menee, kun menee Charlotten kotiin? Kämppään (no ei, ne ajat ovat takana), talolle (äh, tanssitalolle vai), kotsaan (joo, muinaissana 80-luvulta), kotia (ex-satakuntalaisittain), himaan (luuletsa olevasi nykyaikainen), himppaan (ja kengät painuu linttaan)...
Kotiutuminen toiselle mantereelle saattaa siis olla haasteellista (juu, en aio puhua kotoutumisesta, sillä pidetään työasiat irti tästä, mä muutan KOTIrouvaksi). Vai pitäisikö sittenkin tituleerautua KOTOrouvaksi? Jos kotirouva tekee töitä kodissa, niin kotorouva voisi toimia vaikkapa kodossa. Enkä nyt puhuu japanilaisesta kielisoittimesta, vaan paikasta, jossa voisi olla kotoisa ja tarvittaessa ottaa kotoisesti. Ja täten siis ameriikan-kotoa lähdetään todellakin kotoa ja tästä johdettuna sinne voisi palata kotoon, joten kotiin -ilmaisu jäisi käytettäväksi Suomeen palaamiseen. Mikäli tänne siis joskus palaa? Kotiin.
Eli nyt sitten vaan jännittämään sitä, millainen Charlotten koto tulee olemaan ja erityisesti sitä, miten kotorouva tulevan roolinsa ottaa. Siis apua: miten kotoutuu? Tästä tuli sittenkin työjuttu - mutta minkäs sille voi, jos kotorouvaksi kerran ryhtyy!
Ja työjutuilla jatkaakseni, voitte kai kuvitella, että tänä vuonna Maahanmuuttajan polku Suomeen -tutkintotehtävien arvioiminen on herättänyt jotensakin erilaisia ajatuksia kuin aiempina vuosia. Minä saan lähteä; minun ei tarvitse paeta diktaattoria; minä saan muuttaa yhdessä perheeni kanssa; saan mennä taloon, jossa ehkäpä on sänky odottamassa. Mutta mistä saisin asioimistulkin, joka auttaisi minua virastoissa ja mistä löydän sopivan kielikurssin?
Kuka arvioi minun maastamuuttajan polkuni? Sillä maahanmuuttajaksi en aio ryhtyä, expatiksi tai immigrantiksi saa kutsua. Ja tässä vaiheessa tuntuu siltä, että ei se ole routa, joka tämän porsaan kotiin ajaisi, mutta saunanpuute sen kyllä tekee - rutinaa tiedossa siis keskimäärin kerran viikossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti