torstai 27. maaliskuuta 2014

Elämänmenoa

Hyvä mää!
 Kurkuntaimet kasvaa ikkunalla, samoin sipulit. Halla (!) saattoi viedä salaatinalut takapihalta, mutta sitten voin paiskata sinne uusia; kerkee tehdä ainakin 3-4 satokertaa kesässä, joten hätäkös tässä. Ensi viikonloppuna haen lisää mustikkaa ja vadelmaa. Hyvä mää!

En ole kaivanut navia esille sitten viime vuoden; tai no ehkä kerran kummiskin, kun menin Mt Hollyyn ekaa kertaa. Hyvä mää!

En osallistunut koulussa tapahtuneeseen megajäristykseen, kun kaikilla meni hermo (ihan syystä kyllä) vaan otin ihan rauhallisesti ja laskin tyynesti jäljellä olevat koulupäivät (btw: 8). Hyvä mää!

Sain tehtyä curriculumin ja sen 'kansilehden', joka liitteeksi aina tarvitaan ja samalla uudistin LinkedInin (tosin voisihan sinne nuo opetushommatkin täydentää). En ole kovin moneen paikkaan viitsinyt papereita lähettää, sillä hierojille on avoimia paikkoja kylliksi ja minähän aion tehdä töitä kotona ja kiropraktikkoni kanssa. Asia on suullisesti sovittu ja kivalta näyttää. Hyvä mää!

Meillä on superkiva, pieni monikulttuurinen ryhmittymä, jossa keskustellaan asioista. Sitten on se iso ryhmä, jossa syödään ja kikatellaan ja kotipesäni on edelleen meidän oma naistenryhmä, jossa olen vain yksi jäsenistä. Täällä ei tarvi olla ulkkis, jossei itse halua. Mä oon hieroja. Hyvä mää!

Opetamme edelleen suomea tytöille ja löysimme juuri kivan nettipelin (Ekapeli), joka jaksaa taas innostaa. Oppimisen tuloksia alkaa pikkuhiljaa näkyä! Sonja mennee myös babysittaamaan kesällä. Olen mukana Suomi-klubissa, mutta sain pidettyä itseni erossa virallisista tehtävistä. Mutta on mukava käydä papusopalla ja solkottaa kotimaista aina silloin tällöin. Hyvä mää!

Joogapaikka on tuossa viiden minuutin päässä ja kyllä sinnekin (sovittelemalla) ehtii, kunhan muistaa laittaa kalenteriin muistutuksen. Ehtii myös tyttöjen lounaille ja tulee hivenen tehtyä töitä ja pian on edessä kevätretki viinitilalle, World Parade ja muutama teatteriesitys (ööö... siis 4 lähiviikkoina). Hyvä mää!

Lopputenttikausi on täällä ja tulinpahan nyt sitten sössineeksi periaatteeni, etten saa yli 85 testeistä. Kinesiologian finalista napsahti 100, mutta eikös se vaan osoita, että osaan asiani eli sen, miten lihakset toimii keskenään. Mun mielestä muulla ei oikein olekaan väliä. Hyvä mää!


Tää on itseasiassa aika tylsää, pitäisköhän muuttaa jonnekin, jottei tylsisty?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti