torstai 19. syyskuuta 2013

Lyhyt päivitys taloasiaan

Se on siis edelleen totta! Meillä on talo. Oma. Siellä se nököttää ihan yksin pilkkopimeässä odottamassa, että könyän sisään kello 7.20 jälleen huomenaamulla.

Olen viettänyt siellä jo kaksi päivää siivoamassa ja maalaamassa ja tavannut ohimennen pari naapuria. Ovikello on soinut kerran, kun yksi turvafirma kauppasi tuotteitaan; se toinen tyytyi jättämään mainoksen postilaatikkoon. Siihen on muuten tullut jo ainakin neljä nimellämme varustettua kirjettä. Kaksi ystävääni on käynyt tsekkaamassa paikan ja kolme miljoonaa hämähäkkiä on joutunut muuttamaan majan maille. Orava ja naapurin katti saavat puolestani edelleen lojuksia takapihalla, mutta se fågeli, joka paskoi suomenlipun, saisi kyllä käkkiä jollain muulla oksalla kuin lipputelineessäni!

Lowes ja Home Depot ovat tulleet tutuksi ja poikkesinpa Walmartissakin maalaustarvikkeita hakemassa; sitä suojapaperia tahi -muovia saa ihan kohtuullsesti käyttää, kun alla on kokolattiamatto, josta en tahdo tällä haavaa eroon (palelevat varpaat vie voiton). Behr-merkkistä maalia riittää (tosin likan mielestä oli epätasainen) kerros, joten sillä mennään ja maalarinteippi on siis sinistä. Yök. Eka huone hoidettu, pari vielä jäljellä ja sitten mietitään, mitä seuraavaksi. Siis maalauspuolella, joka on allekirjoittaneen vastuualue tässä projektissa.

Seinä täytyisi pianollen rakentaa (mua ei ees kysytty) ja pari kylpyhuonetta uusia ennen kuin pääsee muuttamaan. Ikkunanpesijät tulee ens viikolla (juu, ei niitä hämähäkinverkkosysteemejä saa sieltä verkon ja lasin välistä eurooppalaisin menetelmin), mutta lattiamattopesufirma ei ole antanut kuulua itsestään. Kun saisi lattiat pestyksi, niin voisi alkaa roudata tavaraakin joutessaan pikkuhiljaa. Kunhan se autotalli on pesty, maalattu ja levytetty (man caven huoltajan hommaa), niin mua ei pitele enää mikään.

Patio/dekki olisi kans kiva, mutta jossain vaiheessa täytyy laskeskella rahoja, vaikka jo keittiössä luovutinkin; tyydyn itse restauroimaan kaapinovet (tämän tulisi naurattaa kaikkia, jotka tietävät millainen remontti-ihme olen), kunhan saan uudet työtasot. Handyman tuossa jo ehdotti, että, Ikeasta saisi kyllä halpojakin köökkejä. Ehdotus sai yhtä tyrmäävän vastaanoton kuin panelointikrumeluurin jatkaminen koko olohuoneeseen; liian amerikkalainen vs. liian ruåtsalainen. Kai täällä nyt jollain jonkinlaista makuakin on?!

Koska olen pari päivää riekkunut reittiä emännänapu-lattiamatto ( polvet on ruvella, ranteet kolhuilla, pohkeet maalissa ja yläselkä huutaa hoosiannaa), sen kaksitoista joutilasta tuntia, niin kellistä pääni tyynyyn juurikin nyt. Niitä kuvia eli se sisustusbloggaus-osio löytyy tuolta kuvapäiväkirjasta. Nyt päässä surisee, mutta se on vaan se Into, joka siellä rivitanssaa pää kolmantena foottina.

P.S. Paljonko itse ostaisit maalia seinään, jonka kokoa et tiedä? Quartterin, gallonan vai jellonan. Kuka nyt ymmärtää mitään  neliöjalkoina, kas kunnei kolmiokäsinä tai tuplapäinä. Huoh!

1 kommentti: