Toinen vuosittainen NuVoices -festivaali menossa ja anti on vielä parempi kuin viime vuonna. Huomatkaa siis, että olen jo konkarikävijä, mutta tottapuhuakseni saattaapi tämän vuoden antiin vaikuttaa myös se, että ymmärrän jo lähes kaiken. Ja se, mitä en ymmärrä, menee niin yli hilseen etten tiedä olevani ymmärtämättä.
Torstaina näin Perfect wifen ja juuri Carl ala Karlin. Kumpikin siis uusia käsikirjoituksia ja kummankin kirjoittaja on ollut paikalla kuulemassa palautetta. Tykkäsin torstain esityksestä tosi paljon, kunnes koin tämänpäiväisen! Aivan loistava, mutta sitä sopinee odottaa, sillä neljä finalistia on valittu 296 näytelmän joukosta.
Ja vielä on yksi kokematta, alkaa puolen tunnin päästä. Valitettavasti en siis pysty katsomaan kaikkia neljää, koska huomiseksi on liput The Lion Kingiin! Ja sen voin sanoa, etteivät nuo Broadway-sarjan esitykset kyllä koskaan ole pettymyksiä; nimim. jo toisen kauden vakikävijä sekä Actors theaterissa että Blumenthalissa.
Vaan lienee taas aika kivuta autoon ja hurauttaa takaisin teatterille, vaikka tässä terassilla 7th Streetin ja Pecanin kulmassa onkin mukava kuunnella elävää musiikkia ja nauttia kahvia. Suunnitelma 'muutetaan sitten etelä-Karoliinaan, kun Sonja pääsee koulusta' on saanut rinnalleen vakavan kilpailijan. 'Muutetaan keskustan kupeeseen Dilworthiin' voisi olla toteutettavissa; johan jo Tuijalle esittelin kadun, jonka varrelta haluan talon. Kaikki tarvittava olisi lähellä: International House, Jooga-paikka, pubit, ravintolat, puistot ja Bethin hoitola. Hmm...
Ja niinhän siinä sitten kävi, että kolmaskin festivaalin luku-urakka oli aivan loistava käsikirjoitus! Onneksi en pääse äänestämään voittajaa (vain kaikki neljä esitystä katsoneet pääsevät), sillä en todellakaan osaa valita näistä kolmesta parasta. Kaikki aivan erilaisia, mutta loistavia ja ajattelemaan laittavia. Ja opinpa sen, että ei ole teatterikirjoittajien työ kovin helppoa, eikä mitään tapahdu nopeasti... Kolme vuotta kun hinkkaa yhtä tekstiä, niin tietää hinkanneensa.
Viime vuoden voittaja oli muuten The Narrow Daylight, jonka koko produktion kävimme Tuijan katsomassa. Kerrassaan hieno ja väliajalla sitten Rakas ystävänikin pääsi kokemaan paikallisia elämyksiä: talon pääohjaaja tuli jutustelemaan kanssamme. Tietenkin. Ja lippuja Will call:sta (ennakkoon maksetut odottavat siellä nimellä) hakiessani minut tietenkin muistetaan etunimellä, kuinkas muuten?
Seuraavaa kappaletta en sitten muistakaan (Lion Kingin jälkeen), mutta kahden viikon päästä olis improvisaatio-ilta, eikä minulla ole vielä lippuja! Huomenna on hankittava, sillä muuten kauden esitysten lukumäärä on vaarana jäädä alle viidentoista. Charlotte on loistava teatterikaupunki. Mii laik!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti