perjantai 16. elokuuta 2013

Pysähtyneisyyden perjantai

Täällä päässä maailmaa on parhaillaan jonkinlainen tympeyden ja saamattomuuden perjantai. En tiedä johtuuko se siitä, että lämpötila humpsahti reilusti alaspäin eli tällä hetkellä mittari näyttää 20 astetta. Olisi siis juuri sopiva ulkoilukeli eli mikään ei estä kiskomasta lenkkareita jalkaan ja suuntaamasta greenwaylle. Olisi äänikirjakin valmiiksi ladattuna. Mutta kun, en tiedä mitä pukisin päälle!

Juu, tein perheelle ruokaa eli keitin ja muussasin perunat ja sulatin erinomaisia Columbiasta (tuosta pohjois-Karoliinan Columbia-nimisestä kaupungista, jossa kadut ovat niin leveitä etteivät hyttyset jaksa kuolematta lentää toiselle puolelle katua tauteja kuskaamaan; on muuten tosi juttu tarkista vaikka wikipediasta!) kuljetettuja kalapihvejä. Vaikka tytär preferoikin Beef Frankeja eli kotoisammin nakkeja kalapihvien kustannuksella. Höyläsin jopa porkkanaraastetta kaikkein sormenpäitteni uhalla, koska luomulaatikko (Absolutely organics) toimitti ekstraerän porkkanoita ja säästeliäs perheenäitihän minä. Vaikken yhtään tykkää ruuanlaitosta, niin onpahan tuolla tarjolla myös (paikallisista; on sesonkiaika) persikoista laitettua paistostakin jälkiruuaksi.

Aamulla katselin toisella silmällä telkkarista Tyttökultia (tämä uusintaputkien luvattu maa; Hallmark-kanava on semmoinen perhekanava), kun toisella lueskelin facea, tarkistin sähköpostit ja juutuin kaikenmaailman blogeihin (Kotivinkin Olgan kotona on muuten noussut listallani, vaikkakaan ei ole Roope Lipastin veroinen) tuhraamaan päivääni. Kolmas silmä muuten luki tietenkin myös paikallisen sanomalehden, joka on edelleen avaamattomana sohvannurkassa.

Paskahuusin hutaisin pintapuolisesti pestyksi, sillä pesuainepullo on juuri niin tyhjä, että sieltä pusertaminen on miltei mahdotonta. Porkkanankuoret (perunankuoret ymmärrän jo jättää haisemaan roskikseen) sai sitten viemärinkin tukkoon ja kaikenlaiset viemäröintimyrkyt ovat loppuneet, eikä millään jaksa lähteä etelä-Karoliinaan Walmarttiin. Targetissa se maksaa taatusti ainakin 7 senttiä enemmän!

Mutta minkäs teet, kauppaanhan se on lähdettävä, vaikka taivas aukaisi hanasensa ja sateenvarjokin oli kaivettava esiin. No joo, tosiasiassa tarkoitus olikin heittää tyttönen sinne Targetille (leffailta kaverin kanssa tänään; no ei Targetissa vaan vieressä on elokuvateatteri), joten huitaisin siis kotitarvikemyrkkyosastolle. Suostun myös ostamaan coca-colaa, mehuja ja jotain muutakin sieltä, mutta sitten suuntasin Meat Houseen, koskapa olin päättänyt lisätä avaimenperääni kyseisen paikan jäsenyyskortin. Meat Housesta saa siis niitä kilon pihvejä ja oikeaa Juustoa. Ja kaikkea muuta erinomaisen lihottavaa tahi extrakalliin juovuttavaa (samppanjaa siis).

Samppanja jäi kuitenkin hyllyyn (toisin kuin Juusto), mutta onneksi mieleen juolahti, että ensi keskiviikkona on jälleen aika pyörähdellä rivitanssia Coyote Joe:ssa meidän naisten ryhmän kanssa. On siis pakko saada Bootsit! Ja koskapa aika kellottaa miltei ruuhkalukemia sekä 485:lla että Independent blvd:llä, eikä rahapussikaan oikein tykkää Lebos´n kunnon buutseista,  niin täytynee tyytyä paikalliseen tarjontaan. Onneksi lähikaupasta saa mitä vaan ja nyt tämä neiti (no, miten muuten voisin itseni esitellä, kukaan ei saa tolkkua Mrs Hyvärisestä, kaikki tuntevat minut Miss Katana) onnellinen muka-bootsien ja huomio huomio: farkkuhameen omistaja!

Jotenkinhan se on nämä kotiäitipäivät kulutettava, kun äijä jahtaa kolopalloja jossain kentällä (vesisateessa, hihhii) ja tiistaina on seuraava tentti. Kun-ei-jaksa-opiskelu-mitenkään-kiinnostaa. Onneksi Marina tulee illalla käymään ja huomenna mennään taas Miken kanssa syömään. Se tarkoittaa siis SYÖMÄÄN valtaisan kaavan mukaan. Hyvää viikonloppua itsekullekin, joka yrittää vältellä jotain pakollista puuhaamalla kaikkea muuta. Elämä hymyilee!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti