tiistai 27. elokuuta 2013

Arki on... arkea

Tai no, siis aikalailla erilaista kuin koto-Suomessa, mutta ei tämä nyt ruusuilla tanssimistakaan ole! Yllätys yllätys, olen kärsimätön ja turhautaunut, kun ei ole mitään tekemistä! Tai siis, olisi tekemistä, mutta en viitsi tehdä mitään ja koskapa ei ole sitä pakollista ´käki koneen ääressä 8.30-16´, niin käkin nyt sitten tässä koneella 11.15-12.15 ennenkuin lähden kouluun.

Siis iltavuoroon, hieromaan taas neljä (tai kolme, jos joku on päättänyt maksaa kahden tunnin rentouttavasta, ei-nyt-kuitenkaan-kovin-halvasta hieronnasta) asiakasta saamatta itse latin latia tai muuta palkkiota kuin tyydytys tehdystä työstä. Tai no, miinuksella tässä mennään, koskapa joudun itse kustantamaan öljyt ja muut tarvittavat ainekset. Ja joka kerta vannon itselleni, että tänään vaan hipelöin sillain kevyesti, jottei selkä rasitu, ja joka kerta: petyn itseeni. Hoidan kuin viimeistä päivää!

Asiassa ei siis ole tietenkään taaskaan mitään valitettavaa, sillä oikeesti tykkään tuota hommaa tehdä, mutta miten kuluttaa tämä aamupäivä, joka on pitkääkin pitkempi. Koska herätyskello soi siis taas seuraavat en-kykene-laskemaan viikkoa tasan kello kuusi. Tai mieluummin kymmentä vaille. Mikä tarkoittaa sitä, että yhteentoista mennessä on ehtinyt kiertää Vähäjärven (no Cady Laken virallisesti), venytellä kolme varttia, vastata sähköposteihin, pestä lakanat, tehdä eväät ja HARKITA imuroimista. Kaupassakäynnin toki jätin huomiseksi, joten älkäätten poteko huonoa omaatuntoa siellä.

Lievää eksotiikkaa tähän viikkoon tuo se, että lämpötilaksi on seuraavaksi pariksi päiväksi luvattu 90 astetta eli siellä Katan sietorajan yläpuolella ollaan taas. Eikä sekään siis vielä mitään, mutta ilmastointilaite on siis rikki. Mikä ei kovasti vielä tähän aikaan haittaa tässä sohvalla istumista (oikeastaan tuo ropelli viuhkii vähän liiankin kovaa eli niskaan vetää), kun auringottomalta puolelta voi pitää ikkunoita auki. Mutta odottakaas, kun iltapäivä saapuu, niin sisälämpö nousee sinne 88 paremmalle puolelle. Eikä silloin auta ikkunoitten tahi ovienkaan availu, sillä lämpö tykkäät patsastautua sillain paikalleen varsin pitkäksi aikaa huolimatta kavereilta lainattuja ikkunan eteen asetettavia tuulettimia (aika hyvät kapistukset itseasiassa).

Onneksi siis on syksy, mikä tarkoittaa, että yöllä viilenee kyllä, joten jo kello kolme teki mieli vetää peittoa päälle ja antautua uneen... hmm... tarkoittaa siis semmoista vajaata kolmea tuntia hyvää yöunta! Paitsi että heräsin viideltä. Mutta näillä silmillä mennään kohta tuonne 77lle huristamaan. Ja onneksi huomenna täytyy herätä vasta kello 6!

Korjaaja on toki tulossa, joten nyt kaikki ranteet, varpaat ja sormet ristiin siellä, jotta meillä olisi jäätävän kylmä, kun illalla tulen ´töistä´ puoli kahdeksan jälkeen. Muussa tapauksessa menen Harris Teeterin sohvalle käkkimään ensi yöksi.

Enkä siis kaipaa syksyä, kaipaan työtä, vaikka juuri Kelalle vakuuttelinkin, että olen täällä vain ja ainoastaan puolisona. Ja, jos minulla olisi se sauna, niin takuuvarmasti sen laittaisin päälle ja illalla saunoisin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti