Kyse on siis, jälleen kerran, niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin rahasta, joka siis näyttää taas vaan rulettavan. Jos siis olisin tuhlannut opiskeluuni kuluvat sievoiset summat taalereita järkevästi puolen vuoden stressirykäyksellä, niin valmistuminen häämöttäisi muutaman viikon ja osavaltion byrokraattisen prosessoinnin jälkeinen toimilupa vain parin kuukauden päässä.
Mikäli näin olisi, voisin jo tässä vaiheessa alkaa hekumoida omasta, omatunnottomasta, raadannalla vereslihaisesta (kuvaannollisesti) selkänahasta (kirjaimellisesti) revitystä setelipinosta! Mutta kun ei, itsepä päätin opinnot vuoden mittaiseksi venyttää, kun muka en muuten kerkeisi tahi riittävästi ymmärtäisi. Älä siis rutise!
Enkä rutisekaan, mutta kirjaanpahan muistiin, jotta voin sitten ensi syksynä palata näihin tunnelmiin, kun typeryyksissäni olen buukannut asiakkaita joka päivälle ja lauantai-iltakin menee töitä tehdessä, eikä ehdi klubille tanssimaan tahi shaggaamaan, sillä se(kin) taito on sitten ensi syksynä rivitanssin rinnalla haltuunotettu. Juu, ja pannaan sekin nyt sitten tähän merkkijonoksi bittiavaruuteen: 10 kiloa pienempänä, sillä motivaatio näyttää tänään olevan tässä Promenaden Sturbuksissa kohdillaan. Edellä jonottaneet satakolmekymmenkiloiset neitoset tilasivat Frappuzzinot ekstrakernavaahdolla, mutta MINÄ vain keskikokoisen, rasvattoman latten ilman siirappia. (Vuodessa ei muuten ehdi oppia sujuvasti tilaamaan "grande hot non-fat or skinny hazelnut latte with extra shot and regular grande iced vanilla latte", vaan suusta tulee kaikesta jonossa tapahtuneesta mentaaliharjoittelusta huolimatta: "van nonplat laate witaut syyrap and Aiäm kood hau aar juu".)
Mutta siis kaiken tämän vuodatuksen aihe meinasi jo unohtua! Tämä rasvaton latte (vasta kolmas tällä viikolla) on tietenkin A) palkinto kaikesta säästämisestä, jota Steinmartissa juuri suoritin ja B) omantunnon liennytys saman asian suhteen. Tarvitsin nimittäin pari uutta, siistimpää (lue: ei öljytahraista tai urheilu-) paitaa ja Steinmartista, jonka läpi eilen rakkaan (lue: rahapussinpäällä istuvan [sananmukaisesti, sillä päristelee juurikin jossain sillä en kerro minkämerkkisellä moposellaan]) mieheni kanssa käsikädessä ensimmäistä kertaa käveleskeltiin (ei ollut lapsus tuo käsikäteily ekaa kertaa Steinmartissa), sellaisia oli 50% suloisella (vain kaksi päivää ja vähintään 50%) alennuksella. Mikä ihana tekosyy hivauttaa mukaan kirkkaanoranssit puuvillafarkut $9,50 ja käyttömekko $34, koska sitä tarvii täällä läpi vuoden. Juu, ja noissa paidoissakin säästin $10-20/kpl.
Puhumattakaan siitä, että olen liikenteessä äijäseni truckilla eli ei tarvi maksaa ees bensaa ite! 
Nyt kun mä vielä lisään tähän kuvat noista ostoksistani, niin te näette, että värimaailmani on edelleen varsin yksitoikkoinen ja minä voin tuntea itseni hetkellisesti muotibloggaajaksi! Sitten vetäydynkin takapihalle romaanini pariin ennen illan teatteria (jos vaikka jo tylsäksi elämääni kuvittelitte); improvisaatiota tällä kertaa, mutta vain ylläpitämään kielitaidottomuuden suloista harhaa.
P.S. jos sain kaiken kuullostamaan hauskalta ja kevyeltä, niin kirjoitustaitoni on edelleen talllla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti