Eli kovasti kotomainen tapa kertoa, että juurikin tällä hetkellä elämä hymyilee eikä ole kovasti paljoa valittamista. Tai no, aurinko ei paista, mutta lämpö hipoo kolmeakymppiä kosteusprosentin keikkuessa varsin korkealla. Olisi siis juurikin oiva keli raahata itsensä tuonne uima-altaalle, mutta sinne asti (300 metriä) ei jaksa tätä läppäriä kantaa eikä siellä olisi sitten verkkoakaan.
Arvatkaapas vain mitä tarvittiin, että meikäläinen sai lopultakin tuntuman opiskelemiseen? No tietenkin muutama kirjallinen työ eli essee ja johan alkoi lyyli kirjoittaa! Moni varmaan pitää minua jokseenkin outona tai vähintäänkin paikalleenpimahtaneena, mutta minulle oppiminen tarkoittaa jonkin asian tekemista, kokemista ja omaksi ottamista. Vaikka sitten kirjoittamalla. Sain nimittäin korvaustehtäväksi laatia yhden (!) sivun esseen sekä aiheesta hengityselimistö että verenkiertoelimistöstä. Haluatteko tähän lyhyen koonnin? No ette saa, sillä tein ne englanniksi enkä nyt juuri jaksa ryhtyä käännöspuuhiin.
Sen sijaan toisen tehtävän anti löytyy edeltävästä postauksesta, jonka aiheeksi (sekin siis korvaustehtävä kolmen viikon Suomessa lorvimisesta) annettiin hydroterapia Suomessa. Se piti rajata vain kolmeen sivuun, joten ihan kaikkea en ehtinyt, mutta mukavaa oli se, että aika hyvin kieli luisti (juu, ei tarvitse mainita virheistä, puutteista tahi lapsuksista, niistä vähät välitän; tekstin tunnelma tai se sellainen katamainen tyyli on paljon tärkeämpää) ilman sanakirjaa. Jota toki tarvitsin, kuten myös loistavia lähdeteoksia wikise ja wikitää. Mutta sain asiani kerrottua ja samaan syssyyn sitten päätin naputella liiketoimintasuunnitelman poikasen, jollainen (kai) jossain vaiheessa on sitten oikeastikin tehtävä.
Se olikin sitten ihan helppo homma, sitä tiedän tasan tarkkaan mitä haluan tehdä. Tässä joutessa on nyt sitten vain kulutettava vielä jonkin aikaa, mutta jurisprudence examin voisin tehdä vaikka tänään (se on liittovaltion vaatima monivalintatesti, joka tehdään netissä). Sitten olisi ensimmäinen virallinen osa tehtynä ja voisikin varata ajan (juu, testikeskukseen) mblex-testiin. Se on se virallinen osavaltion vaade, jonka jälkeen saa luvan toimia laillistettuna hierojana. Mutta en taida viitsiä sitä ihan vielä tehdä, koskapa tämä koulukin on loppuun lusittava ja itseni tuntien motivaatiokäyrä räpsähtäisi miinus kahteenkymmeneentuhanteen, jos olisi lopputesti tehtynä ja koulua vielä jäljellä 7 kuukautta. Mutta siis mahdollista se olisi. Periamerikkalaiseen tapaan nääs.
On siis keskityttävä fysiologian lopputenttiin, joka on tiistaina. Kaikki tähän astiset monivalintatehtävät tiivistetään sataan viiteen kysymykseen, joista 70% on oltava oikein läpi päästäkseen. Mutta minullahan on tällä hetkellä 94 ja 100 %n itsevarmuus, jonka ansaitsin patologiasta, jossa vastauksia huomioikaa tämä: ei ollut ennalta annettu, joten en taida sen kummemmin jaksaa päntätä. Ja sitten onkin pänttääminen (eli fysiologia) vähäksi aikaa ohi ja pääsee keskittymään akupunktioon ja meridiaaneihin. Nyt on kiva ajatella, että niiden opetus on varmaankin mielenkiintoisempaa ja asiantuntevampaa kuin koskaan mikään ennen. No, ainakin niitä opetellaan toisia hypertelemällä, eikä (kai) vaan kirjoista ääneen lukemalla.
Oppiminen on siis kivaa (kunnes tulee taas maanantai) ja vielä kivampaa on se, että Cheri (se maailmankaikkeuden paras kiropraktikko, jonka menetelmät ovat oikeastaan triggerpisteitä ja pehmytkudoshoitoa kuin niksuttelua) laittoi taas niskan paikoilleen ja varasi ajan tulla hoitooni. Voiko ihminen muuta toivoa? Hyppissäni on maailman paras kiropraktikko ja Pohjois-Carolinan paras Rolfer-terapeutti, joten varokaahan vain, kun he oppivat mitä on kalevalainen jäsenkorjaus, joka edelleen on maailman paras hoitomuoto. Mihin tässä vielä joutuukaan?
Repikää tästä! (Perinnehoidoista miljoonasäästöt, uutisoi Yle.)
Rolfing.
Ballantyne chiro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti