Kesäihmisiä

Kesä on tullut nyt sitten jäädäkseen tännekin. Elämme siis vuoden parasta aikaa, kun mittari kellottaa 26-30 lämpöastetta ja mukava tuulenhenki vilvottaa tässä takapihalla istuksivaa. Ajatelkaapa, että tämä on jo toinen kesäni tällä puolella maapalloa ja tällä kertaa vietän sen kokonaisuudessaan täällä lämpimässä.

No miltä se sitten tuntuu? Mukavalta, kiitos kysymästä. Minusta on kuoriutumassa kesäihminen; ainakin toistaiseksi, kun en vielä pysty oikein muistamaan kuinka tukahduttava se heinäkuu sitten olikaan. Kyllä se taitaa olla niin, että aurinko pitää ihmiset liikkeessä! Aiemmin en jaksanut ymmärtää siippani suitsutusta asiasta, mutta nykyisellään omatkin suupielet nousevat ylöspäin, kun mötikkä jaksaa nousta yhtä kirkkaana joka aamu.

Kyllä, aurinkorasvan levittäminen on työlästä ja sitä on muistettava lisätä päivän mittaan, jos pihalla oleksii. Puuteria (joka myös toimii oivana aurinkosuojana) kuluu jo toista pakkausta tänä kesänä. En voi kulkea hihattomassa (ihan esteettisistäkin syistä) ja kaula-aukon kokoonkin on kiinnitettävä huomiota, sillä on parempi altistaa jo hivenen päivettynyt iho aurigolle, eikä sitä puhtaanvalkoista sieltä alempaa. Joka ilta on hinkattava itsensä suihkussa kaikesta tökötistä ja kannattaa myös tarkkaan miettiä milloin ja missä liikkuu. Auton viileneminen hengityskuntoon kestää 15 minuuttia ja koko ajan niskaan puhaltaa tuuletus. Mutta silti: kesä ja lämpö on ihanaa!

Kesä näkyy myös siinä, että yhtäkkiä noin kahdeksan paria varvastossuja on vallannut oven edustan ja pakkasinpa laatikkoon "talvikengät" odottamaan syksyä. Hankin myös kesäkukkia ruukkuihin (ja ihan semmosen säkin multaa ja sain jopa kukat purkkeihin, vaikkei Tupsu tai Ellu ollut auttamassa) ja heti tulivat naapurin isäntä ja emäntä kehumaan, kuinka hyvin hoidan kukkiani (äijäseni nimittäin hankki tuon hienon letkusysteemin, jolla sitten kastelen ne iltasella). Linnut sirkuttaa, lirkuttaa, tsirputtaa, vikeltää ja kyyhykyset sekä sammakot kurnuttaa taas sen kun naapurin tuulettimelta kuulee ja kilpikonnat ovat täysilukuisia Cady Lakella.

Elämä on siis taas siirtynyt ulkotiloihin, vaikka tuo Tom Short road tuossa aidan takana ei korvia hivelekään. Aamiainen, lounas, kahvit ja illallinen tulee nautittua takapihalla ihan huomaamatta ja iPadikin toimii kohtuullisesti. Huomenna tosin meksikaanot tullevat leikkaamaan ruohon eli yksityisyys on vaakalaudalla, mutta kestän sen kyllä (mieluummin kuin jokaviikkoinen nurmikonhoidon).

Oman ulkoruokintaan siirtymisen haittapuolena on sitten se, että hämähäkit ovat vastaavasti vallanneet aiemman reviirini ja taisteluja käydään jälleen Raidin voimalla. Muurahaiset ovat toistaiseksi pysyneet pihalla ja ainoa otus takapihalla oli tuo taannoinen kilppari. Gekkoja siis vielä odotellaan lukunurkkaan ja kaskaatkin ovat toistaiseksi olleet varsin hiljaa. Titityytä on silti ikävä ja erityisesti koivumetsikön ihastusta. Lämpiävän savusaunan tuoksu hivelee aisteja vain mielikuvissa. Lake Normanin tekoallas ei voita kotomaan järvein liplatusta, mutta katse suuntautuu syvänsiniselle Southern Skylle. Sama taivas se on siellä Suomessakin.

Mutta uskokaapa tai älkää, niin minulla on rusketusraidat!