Anna mun kaikki kestää!

Jos joku myt ei vielä tiedä, niin meidän talokauppa meni siis puihin, mutta se ei suinkaan ole tämän päivittelyn aihe. Se on nimittäin jo menneen talven valkoista höttöä ja eteenpäin mennään kuin mummo potkukelkalla, joka sekin on jo saanut pyörät alleen.

Päivityksen aihe on nimittäin ja taas kerran: minä! Ei siitä mihinkään pääse, että ittestään on niin kiva kertoa kunnei muista juuri mitään tohdi. Että näin sitä huono huokaa, vaikka turva on siellä (potku)kelkassa (äitini kuolemattomat opetukset; toim. huom.). Mutta siis: ei ole pöly laskeutunut moukaroinnista ja vielä on kolme kautta Lostia katsomatta, kun löydän itseni miettimästä tulevaa syksyä. Ja erityisesti sitä, mitä voisin syksyllä opiskella! Vissiin siksi, että olen niin kovasti tämän maan opetusteknologisiin epäratkaisuhin tykästynyt, sillä muutakaan syytä en tähän hätään keksi.

Sillä syksylläkään en vielä saa tehdä niitä töitä joita haluaisin ja tarkemmin asiaa ajateltuani, en taida sittenkään olla valmis menemään Harris Teeterin kassalle tuuraajaksi. Pähkäilen myös erään nimeltämainitsemattoman tuotteen myymistä, mutta siinä kohden eteeni jysähtää myyntimuuri. Ei ole minusta kaunopuheiseksi kauppaajaksi, kun pupu menee pöksyyn lähikaupan kassatyötäkin miettiessäni. Eikä suomen kielen opettajana täällä ihan vielä elä. Englannin opettaminenkaan ei sitten kovasti houkuta, sillä oma (opetuksellinen) tasoni riittää siihen  alkuvaiheen leikkaa-liimaa-askartele -moodiin, jonka tarve tulee tyydytettyä parin pikku tyttösen S2-opeohjaajana.

Miten siis ottaa täysi hyöty viimeisistä ajoista kotiäitinä? (Täytyisi muuten muistaa se lapsilisäkin lopetuttaa.) No tietenkin opiskelemalla! Enää ei tarvitse siis miettiä kuin sitä, mitä haluaisi opiskella.

Tässäpä muutama reunaehto: opiskelu ei saa sisältää yhtään monivalintatehtävää. Oppiminen täytyy tapahtua tekemällä ja kokemalla, ei lukemalla. Opiskelun on oltava ilta- tai vielä mieluummin maanantai- ja tiistaipainotteista. Sen täytyy liittyä terveyteen ja/tai hyvään oloon. Opiskelupaikan tulisi sijaita max. 10 mailin päästä kotoa. Se voisi olla ilmaista tai hyvin edullista. Sen pitää sopia myös kielipuolelle. Ja sen pitää tuottaa jotain hyötyä tulevalle työlle.

Näin sitä siis eletään tässä hetkessä ja rauhoitutaan. Ottakaa oppia!

P.S. Parhaat kicksit tipahtaa nykyisin vapaaehtoistyönä vetämästäni Movement and Flow -jumpparyhmästä, jossa on niin mukava porukka, että päättivät jumpata keskenään silloinkin, kun en päässyt paikalle. Paha vaan, että tämän maan Taiji perustuu enemmän sinne kamppailupuolelle, joka ei sitten yhtään kiinnosta. Täytynee siirtää katseet joogan suuntaan. Ulla sitä ennusti jo viime syksynä, mutten silloin vielä uskonut.