Suomessa näytetään kohkaavan digitaalisten materiaalien avoimuudesta. Taas. Mutta tällä kertaa aika näyttävästi ihan valtakunnan medioissa asti. Olen jo osani tämän asian suhteen taistellut, mutta koskapa vielä maksan erään opettamiseen liittyvän ammattijärjestön maksuja (ei muuten ihan halpaa, vaikken töitä teekään), niin saanen kommentoida asiaa. Sitä ennen kuitenkin kysyn (ihan vaan näin itsekseni): koskahan alettaisiin puhua myös oppimisesta, eikä vain opettajien elämän haastavuuteen liittyvistä kustannuspoliittisista korvauksista?
Kommenttini: asia edelleen kiinnostaa, mutta minulla ei ole mitään hinkua tehdä mitään konkreettista tähän liittyvää. Paitsi ehkä erota kyseisestä liitosta, joka pitää kiinni valtarakenteistaan kovin tiukasti. En viitsi edes tutkia miten tämä blogger on muuttunut - suorastaan virtaviivaistunut - saati opetella jotain uutta systeemiä, en edes pilveä. Minun aikani on ohitse. Sellaisen pienen, kaipaavan viillon, jossa rämmin pimeänä, loskaisena talviaamuna Hesan junaan opiskelemaan jotain verkkoihin liittyvää, toki tunsin, mutta sekin meni nopeasti ohitse.
Mitä sitten olen saanut tilalle? TV:n (HGTV, kanava 46) moninaiset opetusohjelmat kotien ostamisesta, myymisestä, stailaamisesta ja esittelystä. Tiedän nyt, että kun lähdemme katselemaan mahdollisia ostettavia taloja, ne on todennäköisesti stailattu niin, että kaikki keittiötavarat on piilotettu, kukkia jätti-isoissa maljakoissa aseteltu sinne tänne ja pihamaan pensaat juuri istutettu. Minun tehtäviini sitten kuuluu huudella asiannkuuluvia, ylikorostuneita mielihyvään liittyviä adjektiiveja. Mies seisoo kädet taskussa ja kuuntelee, kuinka minun kädet viuhuu. Takaraivossa vilahti juuri muistikuva siitä, kun katselin Huhtakannontien asunnon parvekkeelta Vähäjärveä.
Olen ilokseni päässyt tutustumaan moniin uusiin ihmisiin tällä mantereella (kuten muuten myös facebookin ihmemaassa). Aiemmassa elämässä uusien ihmisten kohtaaminen on tavallisesti jollain tavalla liittynyt työhön, lapsiin tai opiskeluun - yhteiseen kokemuspohjaan siis. Täällä olen rakentamassa verkostoa aivan eri ulottuvuuksista ja sitä kautta pääsee tutustumaan hyvinkin erilaisiin tyyppeihin, mutta niin se vaan on, että alkavan ystävyyden pohjaksi on löydettävä jokin yhteinen tekijä.
Sellainen voi olla vaikkapa harrastus, josta mukaan tarttui aivan eri elämäntilanteessa oleva pienten lasten äiti. Tai sitten vaikkapa teini(e)n kotiäitiys, joka ei ihan riitä elämän sisällöksi, vaikka on vasta muuttanut tälle seudulle. Se, että on vasta muuttamassa tänne Skandinaviasta toimii myös hyvin kaveruuden perustana, olkoonkin, että kotimaa sattuu olemaan Argentiina. Eurooppalaisuus on aika hyvä lähtökohta, jostain syystä ranska - jota en sitten pätkääkään osaa - näyttää olevan suosikkilistan kärjessä. Iällä, siviilisäädyllä tai ammatilla ei näytä olevan juuri vaikutusta.
Kangerren sen sijaan alkaa tuttavuus henkilöön, joka moittii paikallisten sääankkureitten tylsyyttä (onko tämä oikea puheenaihe?) tai kertaa kahdeksatta kertaa kuinka vaikeaa elämä on avioeron jälkeen (muillakin on elämä, haloo!) tai jos joka toinen lause on kysyvä/ihmettelevä (mitä oikein tarkoitat/on sulla upea aksentti!). Silloin tällöin sydänalassa vihlaisee, kun ajatukset vaivihkaa vilahtavat kotomaan ystäviin; onnekseni ne ihanimmat ovat jo lippunsa varanneet!
Nyt kun minulla aikaa perehtyä asioihin ja ottaa selvää maailmanpoliittisesta tilanteesta, niin en sitä tokikaan tee. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en olisi asioista kiinnostunut tai ne olisivat minulle yhdentekeviä. Aikani ja energiani sattuu nyt vaan kulumaan siihen, että pärjään pinnallisemmassakin keskustelussa tällä kielellä, jota kaikki osaavat. Välillä se vihmoo, kun ei pääse ihmettelemään, argumentoimaan ja vetelemään sukkeluuksia omalla kielellään.
Tykkään elämästäni täälläkin aika lailla ja aikaansaamme kyllä mielenkiintoisia(kin) keskusteluja. Mutta totta totisesti aivojani viiltää se, että olen koko ajan altavastaaja. Kielellisesti.
P.S. Rivien välistä voi aistia, että olen alkanut viihtyä täällä (koska uskallan kaivata kotomaata)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti