Ateena GA

Vanhanajan appelsiinilimpparilla Varsityssä.

Jospa tässä jäätävää sadetta tai ehkä jopa lumisadetta (taas, jo toinen kerta tänä talvena) odotellessa kertoisi vähän Athens-nimisestä kaupungista, jonne edellisen lumisateen jälkee ajaa porhautimme. Tässä vaiheessa siis yritämme edes hivenen tutustella lähiympäristöön, jotta saisi kuvaa tämän maan kaakkoiskulmasta.

Urheiluotukset

Sen verran olen jo oppinut, että Interstate valtaväylät (Sonja varmaan autokoululaisena osaisi täsmentää tämänkin termin oikein) ovat täsmälleen samanlaisia, niiden varrelta on käännyttävä, jos haluaa nähdä jonkin paikan ja kymmenen mailin säteeltä löytyy aina MäkkiDonaldo, Wendys, ChickAFilet, Wafflehouse ja niin edelleen. Sitten kun poikkeaa vähän pienemmälle tielle, niin ruoka- ja kahvipaikat ovat kadoksissa! No huoltsikoita sentään löytyy ja jonkinlaista moskaa niissäkin tarjoillaan ja jokaisen yhteydessä on myös ruokakauppa.

Georgiassa opastetaan ja laitetaan vielä lisäkyltti!
Valtaväylillä saattoi olla 6 eri nimeä eli
gps ei koskaan lakannut puhumasta.

Athens sijaitsee siis Georgiassa ja suuntana täältä katsottuna lounaaseen semmoiset 3,5 tuntia (parisataa mailia). Kyseessä on pieni kaupunki (n. 130 000 asukasta) ja suuri yliopistokaupunki (noin 30 000 opiskelijaa). Ateenan kaupunki synnytettiin 1700-luvun lopussa kreikkalaisen kulttuurin, Platonin ja Aristoteleen ihannoimana kukkulalle, josta löytyi lähde ja likella virtaa Oconee-joki.  Tai oikeammin päätettiin perustaa Georgian ylipisto, jonka ympärille kaupunki sittemmin muotoutui. Alkuvaiheen hankaluutena oli saada värvättyä riittävästi opiskelijoita, sillä paikka oli intiaanialuetta, eivätä isät tohtineet ainakaan tyttäriään sinne lähettää! Kysessä on maan ensimmäinen osavaltiopohjainen ylipisto (state university).

Historiaa voi tehdä näinkin.
Ne sisällissotahommelit jätettiin väliin.

Sisällä suurinpiitein vanhimmassa talossa.
Etelävaltiolainen, Tuulen viemää -fiilis.

Yliopistokampus sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, puistomaisella alueella. Kävelimme siellä aamuauringossa ja haaveilimme olevamme jälleen parikymppisiä... paikassa voisi opiskella (ainakin) journalistiikkaa, kielitiedettä, lakia, maataloutta ja monia taideaineita. Taide on tärkeässä osassa koko kaupungissa, löytyi esittävän taiteen näyttämöitä (mm. apteekki-esityksiä on juhlapyhinä saatavilla apteekkimuseossa), taidemuseoita ja monia gallerioita. Sekä monia musiikin pyhättöjä, sillä tämä on myös yksi maan kuuluisista musiikkikaupungeista (R.E.M:n koto).

Keskusta oli mukavan kompakti kävelykaupunki ja täynnä pubeja ja ravintoloita, kuten opiskelijakaupungin pitääkin. Musiikkia emme jahdanneet, mutta söimme herkullista ruokaa iltasella; lounas maan suurimmassa drive in -pikaruokapaikassa (ja alkuperäisimmässä) ei ehkä ollut kulinaristinen huippukokemus, mutta aika kiva juttu kuitenkin. Minusta oli aika huisaa leikkiä Meryl Streepiä katetun sillan (Elder Mill) alla (Hiljaiset sillat; Bridges of Madison county, vaikka me olimmekin Oconee countyssä), sillä en ole ennen moista nähnyt. Näitä katettuja siltoja on Georgiassa jäljellä 13 kappaletta ja tämä taisi olla ainoa, jonka yli pääsee (nyky)autolla; painorajoitukset ovat suurin este.

Siellä se mun Clint Eastwood...

Kotiinpäin ajoimme sitten pienesti vuoristoon poiketen. Etsimme nimittäin kaksi vesiputousta, jotka olivat "matkan varrella". Tarkoittaa sitä, että poikkesimme vajaan tunnin matkan Interstatelta pienemmille teille. Varsin verkkaista ja rauhallista oli ja jälleen kerran meinasi tulla uskonpuute navigaattoriin. Sillä mainoslauseella "Niagaraa korkeampi" markkinoitavan putouksen määränpää lähestyi, mutta maa oli tasaista kuin Pohjanmaalla! Vaan sieltä se löytyi, Toccoa Falls Collegen kupeesta (muutaman dollarin maksu) Toccoan pikkukylästä. Kaunis on katsella Toccoa Falls!

Toccoa Falls.

Päätimme vielä ajella seuraavallekin putoukselle, jonne matkaa oli 20 minuuttia. Selväksi tuli myös se, että juurikin Toccoasta (pohjoiseen, länteen, koilliseen ja luoteeseen) alkaa sitten toden teolla Appalakit, sillä Dodge sai kiskoa ylämäkeä ihan tosissaanTallulahiin. Hassua on se, että näitä putouksia markkinoidaan kyllä, mutta missään (ainakaan helposti löydettävässä paikassa; eikä tourist infokaan tuntenut) ei ole karttaa, johon ne olisi kerätty osoitteineen tai gps-koordinaatteineen. Olin kyllä ennakkoon etsinyt putouksia ja summittaisia paikkoja, mutta sitä emme tienneet, että Talluhahin putoukset ovatkin rotkon pohjalla (tuli hivenen Helvetinkolu-fiilis) ja paras tapa tutustua niihin olisi ollut eväiden ja kunnon lenkkareiden kanssa! Ensi kerralla sitten laskeudutaan sinne alaskin, nyt nälkä kurni suonissa niin, ettei jaksanut lähteä kaikille näköalapaikoille. Upeat maisemat siis!

Tallulah Falls

Ja koskapa olimme sen 45 minuutin päässä valtatieltä, eikä ole sesonkiaika, niin ruokapaikka löytyi vasta sieltä ison tien varrelta. Näyttää tulevan perinteeksi poiketa Shoneysillä , kun ollaan jossain reissunpäällä. Aamiais/lounas (tarjolla siis puurosta ja pekonista, salaatteihin ja hedelmiin sekä vohveleita ja pannukakkuja) maksaa 7,95! Tosin tuo muu perhe nautti hampurilaiset, mutta minä vetelin koko rahan edestä. (Katsokaa mainosvideo Shoneysin etusivulta, juuri semmoinen maalaispaikka, jonne papat tulee haalareissaan ja mammat klänningeissä sunnuntaikirkon jälkeen.) Toinen perheemme perinne tässä maassa on se, että kotiintullessa haetaan kiinalaista ruokaa ja kolmella annoksella eletään sitten kaksi päivää. Ruoka on siis elämän suola ja sitä täällä tosiaankin riittää.

Tallulah

Sitten ei tarvinnut kuin körötellä se kolme tuntia kotiin sitä tylsää kasivitosta! Mutta on selvää, että sitä tullaan köröttelemään vielä monta kertaa, sillä sitä pitkin pääseen (etelään) Spartanburgiin ja Atlantaan melkein Columbukseen sekä (pohjoiseen) Greensboroon ja (melkein) Raleighiin (pääkaupunki).

Seuraava reissu on suunnitteilla Blowing Rockiin ja Grandfather Mountainille. Siellä on se piskuinen riippusilta.

Kotimatkan jädepysäkki. Taustalla siintää Appalakit.

Kaikki kuvat on taas otettu iPhonella, mutta ehkä niistä jonkinlaisen käsityksen saa! Muotoilussakaan Blogger ei oikein ole yhteistyökykyinen, sorry.