Ja ei, multa ei ole aiheet loppuneet, eikä ole käynyt niin onnellisesti, että kontti olisi saapuut ajankuluksemme, en vaan ole saanut käyttööni konetta, jolla näitä juttuja naputella. Tuon Padin kanssa ei kovin pitkään jaksa tekstata, vaikka muuten se onkin aika kiva kaveri!
Näyttää se aika vaan kuluvan vaikkei mitään kauheen järjellistä aikaan saisikaan; onpahan tullut hankittua Elämyksiä, Kokemuksia ja Sattumuksia. Elämyksestä käy vaikka se, että astuu ulos Macy'sltä ja pään läpi vilahtaa tuntemus, jota voisi likipitäen kuvailla sanoilla: Mä siis oikeesti asun täällä enkä ole lomalla. Ja sama tapahtuu, kun tulee tulee ulos Targetista, mutta se on vaan pienellä e:llä, koska Targetissa nyt tulee poikettua tavan takaan. Macy'sille menin varta vasten ostamaan SÄNGYNPEITETTÄ, jonka bongasin aamun mainospostista, sillä sen sai ainakin 65% alennuksella. Eli käytännössä miltei ilmaiseksi, kun lisää sen, että samalla tyttärelle ostettiin 13-osainen sängynpeitesetti, johon sitten kotona huomattiin kuuluvan myös verhot. Sillä eivät ne rätit siellä kaupassa kulkeneet verhojen nimellä, vaan pakettiin oli koodattu kaikenmaailman ihmesanoja.
Mutta siis halvennuksella nekin ja nyt on siis sängyille peitteitä, jos vaikka vilu tulee tai joku sattuisi poikkeamaan, niin voisi sitten esitellä. Nimittäin niitä tyynyjä siinä sängyn päällä, joita ei myöskään tyynyiksi kutsuta, vaan niille on hienommat nimet, joita ei jaksa opetella. Olennaista tässä ostotoimenpiteessä oli kuitenkin se, että samassa paketissa sai semmoisen kankaan, joka peittää jenkkisängyn alaosan, joka ei ole kovin kaunis katsella. Ja tulipahan siis myös väriä makuuhuoneeseen!
Kokemuksia on myös karttunut samaan tahtiin kuin uusia sanoja tai lyhenteitä, joista varsinkin lyhenteet ovat kovasti vaikeita päähän iskostetavia. Viime aikoina olen enemmän kuin tarpeeksi nettitutkiskellut ja virtuaalitaistellut sellaisen oppilaitoksen kuin CPCC (vai olikse CCPC vai CPCP...) eli Central Piedmont Community Collegen kanssa. Tiedoksi vaan, että se nettisivujen informatiivisuus on todellakin tärkeä asia! Tämä oppilaitos nimittäin tarjoaa ammatillista koulutusta, yliopistokoulutusta ja kansalaisopistomaista koulutusta sekä huviksi että hyödyksi. Ja lisäksi CPCC:ssä voi osallistua projektien kautta uudelleenkoulutukseen atk-puolella tai saada ammatinvalinnanohjausta, jos haluaa vaihtaa ammattia tai osallistua täydennyskoulutukseen työn ohesa tai hankkia sertifikaatteja... kuullostanee tutulta entisten kollegoideni mielessä, mutta kannattaa ottaa huomioon, että nettisivut ohjaavat kaiken liikenteen, tarjoavat omat tunnukset ja intranetin VAIN niille varsinaisille yliopisto-opiskelijoille.
Meidän huvin vuoksi opiskelevien täytyy osata klikata sieltä erään sivun eräästä kulmasta oikealle sivulle, jonne ei ole linkkiä mistään muualta kuin kyseisen sivun kyseisestä kulmasta. Ja sitten aukeaa taivas eli kurssia jos jonkinlaista, jos on kiinnostunut teknisistä asioista, markkinoinnista tai terveydenhuoltoalasta. Tai jostain muusta. Ja jossei pelkää sitä tosiasiaa, että oppilaitoksen kampuksia on siellä täällä pitkin Piedmontia (tosin itse olen tallentanut koneelleni vain Charlotessa tapahtuvat asiat) eli auto on tähänkin hommaan oltava. Tai siis siihen opiskeluun!
Mutta ennenkuin innostuu liikaa, niin kannatta selvittää mitä opiskelu maksaa. Senhän olen jo oppinut, että mikään ei maksa sitä, mitä hintalapussa lukee ja tämä pätee myös opiskeluun! Ensinnäkin asiaan vaikuttaa se, oletko paikallinen vai muualta. Ja kumpi minä sitten olen? Se riippuu siitä, mistä se roikkuu eli kurssista tai kampuksesta tai puhelimeen vastaajasta. Ja loppuviimeksi näistä kaikista. Mutta se on selvää, että kurssimaksun lisäksi jokaiseen kurssiin lisätään kampusmaksu (12 taalaa) jokaisesta kurssista, jolle osallistuu. Loogista siihen asti, kun selvisi, että se menee tietenkin myös nettikurssista!
Mutta etsivä löytää, eikä kai oppimisen aloittamisen tule liian helppoa ollakaan. Sen vaan sanon, että tämän kaiken selvittäminen ei-omalla kielellä (joitain osia kyllä selvitettiin espanjaksi) on vienyt päivän ja toisenkin, sekä vaatinut muutaman puhelinsoiton. Mikä on oma taiteenlajinsa!
Minulta meni siis reilut 4 viikkoa, ennenkuin olin henkisesti valmis tarttumaan puhelimeen ja kyselemään asioita. Siis puhelimitse. Mikä on maan tapa, sillä kaikkialla ja joka paikassa on präntättynä puhellinnumero, johon voi soittaa ihan missä asiassa tahansa. Puhelimeen vastaa aina (paitsi lääkärille soittaessa) automaatti, joka luettelee kahdeksantoista eri numeroa, joista voi valita sen oikean, jotta pääsee eteenpäin. Mikä tällaisen kielipuolen kyseessäollessa tarkoittaa sitä, että soitan joka paikkaan noin neljä kertaa ennenkuin ymmärrän, mitä nuo valinnat tarkoittavat sanoa. Koska automaatti ei suinkaan sano "Jos haluat palvelua, valitse YKSI" vaan ne sanovat: "Mahdollista kasvokkaista palvelua halutessanne voitte kokeilla valita numeron kolmekymmentäkahdeksan" tai jotain sinne päin, sillä loppujen lopuksi saan kiinni yhden sanan ja sillä mennään. Mutta jos ja kun langan päähän saa elävän ihmisen, niin asia yleensä hoituu ja kaikki ovat kovasti kohteliaita.
Ja jos huomenna saan itseni läpi PCPP:n (siis CPCC:n) automaatista ihmiselle ja jos voin maksaa opiskeluni sekillä(!) tai käteisellä ja jos ryhmä ei ole täynnä ja jos joskus löydän Merancasin (vai mikä lie olikaan) kampukselle (43 minuuttia meiltä), niin hintaan 65 taalaa + kampusmaksu paitsi, jos sosiaaliturvatunnuksettomilta peritään lisämaksu, niin syyskuussa osallistun kurssille, jonka nimi on:
Holistic welless - maximizing health i today's world! Kahdeksan torstai-iltaa.
Eikä menny kuin kaksi päivää selvittää tämä asia. Eli kielikylpyä tiedossa. Elämä on täynnä loistavia Sattumuksia!
P.S. Personal Traineriksi voisi opiskella samassa oppilaitosessa kolmessa kuukaudessa hintaan 470,- (+varmaan jotai lisäkuluja), mutta hierojaksi oppimista en ole edelleenselvittänyt; hintahaitari 5000-15000 ja aikahaarukka 10 kuukautta - 2½ vuotta ja sitten saisi Pohjois-Karoliinan luvan toimia hierontaterapeuttina, muttei vielä vakuutusta...
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Mukavaa ja rauhallista elokuuta
Heräsin tässä eräänä aamuna seitsemältä nenä tukossa ja kurkku käheänä, sanalla sanoen kiukkuisena. Ystävät ja toverit koto-Suomessa aloittelevat pikkihiljaa syksyn töitä ja minä en sitten pääse tässä kuntoprojektissani alkua pitemmälle. Mokomakin flunssa!
Olen viettänyt työvelvollisuuksista vapaata aikaa toukokuun puolivälistä alkaen ja näyttää siltä, että olisi aika a) ostaa uusi kalenteri tai b) heittää se vanhakin roskiin. Tekee hyvää lukea päivityksiä uusista työpaikoista, uuden lukuvuoden suunnittelusta ja loman jälkeisestä uudesta innosta ja olla innostumatta itse! Helppoa se ei ole, mutta tarpeellista ja vapauttavaa. Tämä on nyt sitä laatuaikaa ihan itselle.
Laatuaika on sitä, että kyseenalaistaa olemisensa ja tekemisensä. On vaan kotona ja seurailee teinin elämää niin, että teini hermostuu usean kerran päivässä (Eiks sulla oo elämää? -No ei just nyt oo). Tutkii keittokirjaa, muttei jaksa innostua, kun ei löydä mitään tuttua(!) reseptiä. Keittää jääteetä jääkaappiin valmiiksi, sillä veden litkimiseen kyllästyy ja sitten iskeekin jo nestehukka.
Kun on aikaa, voi ihmetellä sadepilven kehittymistä, vaikka se ei sitten lopulta kehitykään. Saa ihmetellä ötiäisiä, jotka kulkee takaperin patiolla. On lupa olla lähtemättä mihinkään, vaikka on luvannut itselleen lähteä joka päivä johonkin, sillä lähtemättä jättäminen on laiskuutta. Voi pohdiskella lähtemättä jättämisen semantiikkaa jaksamatta sitä loppujen lopuksi selvittää edes itselleen.
On myös lupa istua lukemassaa kirjoja (skandinaavisia dekkareita kirjastosta). On aikaa venytellä kerrankin rauhassa äänikirjaa kuunnellen (audible on ihana, mutta näitäkin sais paikallisesta kirjastosta, kun vaan ehtis selvittää miten). Aikaa hermoilla turhanpäiväisistä asioista (kuten esimerkiksi niistä saapumattomista tavaroista) ja valmius lähteä salille, jos siltä tuntuu. Istua kahvilassa itsensä seurassa ja juoda kolmaskin kupillinen kahvia siinä palellessa.
Laatuaika on sitä, että ei oikein kuulu mihinkään, eikä saa otetta mistään. Kun ei ole arkea. Ja se on just sitä laatua! Käykö saavutukseksi se, että nitistää tekemättömyydestä kilkuttelevaa omaatuntoaan edes pikkuisen pienemmälle volyymille?
Olen viettänyt työvelvollisuuksista vapaata aikaa toukokuun puolivälistä alkaen ja näyttää siltä, että olisi aika a) ostaa uusi kalenteri tai b) heittää se vanhakin roskiin. Tekee hyvää lukea päivityksiä uusista työpaikoista, uuden lukuvuoden suunnittelusta ja loman jälkeisestä uudesta innosta ja olla innostumatta itse! Helppoa se ei ole, mutta tarpeellista ja vapauttavaa. Tämä on nyt sitä laatuaikaa ihan itselle.
Laatuaika on sitä, että kyseenalaistaa olemisensa ja tekemisensä. On vaan kotona ja seurailee teinin elämää niin, että teini hermostuu usean kerran päivässä (Eiks sulla oo elämää? -No ei just nyt oo). Tutkii keittokirjaa, muttei jaksa innostua, kun ei löydä mitään tuttua(!) reseptiä. Keittää jääteetä jääkaappiin valmiiksi, sillä veden litkimiseen kyllästyy ja sitten iskeekin jo nestehukka.
Kun on aikaa, voi ihmetellä sadepilven kehittymistä, vaikka se ei sitten lopulta kehitykään. Saa ihmetellä ötiäisiä, jotka kulkee takaperin patiolla. On lupa olla lähtemättä mihinkään, vaikka on luvannut itselleen lähteä joka päivä johonkin, sillä lähtemättä jättäminen on laiskuutta. Voi pohdiskella lähtemättä jättämisen semantiikkaa jaksamatta sitä loppujen lopuksi selvittää edes itselleen.
On myös lupa istua lukemassaa kirjoja (skandinaavisia dekkareita kirjastosta). On aikaa venytellä kerrankin rauhassa äänikirjaa kuunnellen (audible on ihana, mutta näitäkin sais paikallisesta kirjastosta, kun vaan ehtis selvittää miten). Aikaa hermoilla turhanpäiväisistä asioista (kuten esimerkiksi niistä saapumattomista tavaroista) ja valmius lähteä salille, jos siltä tuntuu. Istua kahvilassa itsensä seurassa ja juoda kolmaskin kupillinen kahvia siinä palellessa.
Laatuaika on sitä, että ei oikein kuulu mihinkään, eikä saa otetta mistään. Kun ei ole arkea. Ja se on just sitä laatua! Käykö saavutukseksi se, että nitistää tekemättömyydestä kilkuttelevaa omaatuntoaan edes pikkuisen pienemmälle volyymille?
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
No tottuuhan tähän!
Tässähän tämä menee elämää ihmetellessä ja aurinkoa karttaessa! Osaan jo käydä ilman karttaa ainakin Blakeneyn, Arboretumin, Rea something, Ballantynesin ja kahdessa muussa Harris Teaterissa. Ja jos mikään edellämainituista ei satu olemaan lähellä, niin tiedämpä senkin, että takuuvarmasti seuraavan kahden mailin ajon jälkeen vastaan tulee jokin Harris Teeter! Ja jossei tuu, niin sitten tulee Traders Joe tai Food Lion. Nälkää ei tarvi nähdä.Ravintoloitten kanssa on siinä mielessä hankalampaa, että en voi koskaan tietää, onko kyseessä halpa, edullinen, kohtuuhintainen, kallis vai erittäin kallis paikka. Pyrin välttämään kumpiakin ääripäitä, joten kovin suuria huteja ei ole tullut. Sen verran toki, että seuraavalla kerralla haen yhden annoksen japanilaisesta kotiin, pärjäämme sillä tyttären kanssa yhden päivän.
Sisustusliikkeet eivät ole suosikkipaikkojani, mutta erityisesti niissä ärsyttää se, että kaikkea myydään seteissä: makauuhuoneeseen sänky, pari lipastoa, yöpöydät ja penkki. Jos haluat päiväpeitteen (en halua, mutta harkitsen, koska peitto on valkoinen eikä siihen ole sopivaa pussilakanaa), niin samassa paketissa tulee 5 tyynyä! Haloo, mä en halua viittä jättityynyä pitkin makkaron lattioita kuleksimaan! Meillä on tarkoitus myös hakea toinen sohva Ikeasta, koska emme halua kahta sohvaa, kahta sohvapöytää ja sohvanpäätypöytää. Kunhan tässä sinne asti kerkee.
Ekat kaksi tai kolmekin viikkoa oli kiva selata ilmaispostia eli mainoksia, sillä niistä sai kuvan siitä, mitä missäkin kaupassa myydään. Tässä vaiheessa tiedän, että samasta moskasta on tarjous vähintäänkin Wahlgreenilla, Food Lionissa, CVC/Pharmacyssä ja neljässä muussa kaupassa. Ja näiden tarjousten lisäksi voisi sitten saksia vielä tuottajien tarjoanat alennusmupongit, Charlotte observerin tarjoamat kupongit ja kuponkilehden kupongit. Kyllä niillä siis oikeesti säästäis, mutta rajansa kaikella: minä käyn Teeterissä ja sillä sipuli. Myös siellä on tietenkin apteekki, kuten joka kulmassa muutenkin. Enkä muuten taida täällä ikinä mennä viinakauppaan. Harris Teeter riittää siihenkin.
Suuntavaistokin alkaa pikkuhiljaa operoitua ja tavallisesti löydän kotiin "mitäköhän tuon tien varressa on" -kierroksiltani ilman navia. Mutta jos jonnekin pidemmälle menee, niin navi on ehdoton ystävä ja siihen on vaan opittava luottamaan: tänäänkin puistoon mennessä meinasi epäusko iskeä, mutta sinne se vaan löysi! Ajoimme siis naapuripiirikuntaan Weddingtonin läpi Waxhawiin ja oltiin ihan maalla! Ihania maisemia, uimapaikka järven rannassa (4 taala/lärvä), minigolffia (en kattonu hintaa) ja kävely/patikointi/pyöräilypolkuja metsässä (parkkimaksu 4 taalaa) ja grillipaikkoja piknikkejä varten. Siis Viikinsaari löytyy puolen tunnin ajomatkan päästä!
Auto. Se on ihmisen hyötyväline numero 1 täällä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Oikealla kääntyminen alkaa jo sujua, eikä liikenteenvirta enää aiheuta paniikkia, paitsi keskustassa ja varmaan ruuhka-aikana tuolla isoilla teille, jonne ei normisti tarvi lähteä. Kauppakaaos on hahmottumassa, enkä tokikaan ole ainoa, joka välillä kiertää kauppakeskusta pyrkien oikeaan suuntaan tai oikeaan kauppaan. Muutaman kahvilankin olen jo bongannut (en siis laske Starbucksia tähän kategoriaan) ja jätskipaikat on ihan helmiä. Alkaa siis näyttää siltä, että ensi viikolla pitää lähteä sinne isommalle Mallille sombailemaan tai sitten ihan Ikeaan asti. Tai luomukampaamoon (tai niin netti väittää, en kyllä ihan vielä usko) uusille ulottuvuksille. Tahi ihan Charlotten ulkopuolelle Greensboroon.
Taikka sitten vaan pysytään kotonurkissa ja haetaan lukkari Ardrey Kellistä sekä kuskataan jälkikasvu Knight Camp -tapahtumaan. Se on kaikkien ysiluokkalaisten eka yhteinen tutustumispäivä ensi torstaina. Ja kesälukemistakin tulevalla ysiläisellä on; onpa esseekin väännettävä ennen virallista koulun alkua!
Vaan sitä ennen on luvassa jotain uutta ja ihneellistä: kirjoitan ensimmäisen sekkini ja toimitan sen Tai-chi -kouluuni huomenna. Lisää sekkejä tarvitaan kouluun ja sieltähän se tuli eka automaattipuhelukin, jossa kerrottiin koulujutuista perjantaina! Ja uutta ja ihmeellistä olisi sekin, jos vaikka saisi maallisen omaisuutensa Yhdysvaltojen tullista kotiin saakka. Pari päivää menisi mukavasti ja jospa sieltä löytyisi se piirakkapulikkakin, jolla ennen lauantaita pitäisi vääntää kotomaan leivonnaisia Tai-chi koulun juhlintaan.
Saas nähdä kuinka käy!
Sisustusliikkeet eivät ole suosikkipaikkojani, mutta erityisesti niissä ärsyttää se, että kaikkea myydään seteissä: makauuhuoneeseen sänky, pari lipastoa, yöpöydät ja penkki. Jos haluat päiväpeitteen (en halua, mutta harkitsen, koska peitto on valkoinen eikä siihen ole sopivaa pussilakanaa), niin samassa paketissa tulee 5 tyynyä! Haloo, mä en halua viittä jättityynyä pitkin makkaron lattioita kuleksimaan! Meillä on tarkoitus myös hakea toinen sohva Ikeasta, koska emme halua kahta sohvaa, kahta sohvapöytää ja sohvanpäätypöytää. Kunhan tässä sinne asti kerkee.
Ekat kaksi tai kolmekin viikkoa oli kiva selata ilmaispostia eli mainoksia, sillä niistä sai kuvan siitä, mitä missäkin kaupassa myydään. Tässä vaiheessa tiedän, että samasta moskasta on tarjous vähintäänkin Wahlgreenilla, Food Lionissa, CVC/Pharmacyssä ja neljässä muussa kaupassa. Ja näiden tarjousten lisäksi voisi sitten saksia vielä tuottajien tarjoanat alennusmupongit, Charlotte observerin tarjoamat kupongit ja kuponkilehden kupongit. Kyllä niillä siis oikeesti säästäis, mutta rajansa kaikella: minä käyn Teeterissä ja sillä sipuli. Myös siellä on tietenkin apteekki, kuten joka kulmassa muutenkin. Enkä muuten taida täällä ikinä mennä viinakauppaan. Harris Teeter riittää siihenkin.
Suuntavaistokin alkaa pikkuhiljaa operoitua ja tavallisesti löydän kotiin "mitäköhän tuon tien varressa on" -kierroksiltani ilman navia. Mutta jos jonnekin pidemmälle menee, niin navi on ehdoton ystävä ja siihen on vaan opittava luottamaan: tänäänkin puistoon mennessä meinasi epäusko iskeä, mutta sinne se vaan löysi! Ajoimme siis naapuripiirikuntaan Weddingtonin läpi Waxhawiin ja oltiin ihan maalla! Ihania maisemia, uimapaikka järven rannassa (4 taala/lärvä), minigolffia (en kattonu hintaa) ja kävely/patikointi/pyöräilypolkuja metsässä (parkkimaksu 4 taalaa) ja grillipaikkoja piknikkejä varten. Siis Viikinsaari löytyy puolen tunnin ajomatkan päästä!
Auto. Se on ihmisen hyötyväline numero 1 täällä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Oikealla kääntyminen alkaa jo sujua, eikä liikenteenvirta enää aiheuta paniikkia, paitsi keskustassa ja varmaan ruuhka-aikana tuolla isoilla teille, jonne ei normisti tarvi lähteä. Kauppakaaos on hahmottumassa, enkä tokikaan ole ainoa, joka välillä kiertää kauppakeskusta pyrkien oikeaan suuntaan tai oikeaan kauppaan. Muutaman kahvilankin olen jo bongannut (en siis laske Starbucksia tähän kategoriaan) ja jätskipaikat on ihan helmiä. Alkaa siis näyttää siltä, että ensi viikolla pitää lähteä sinne isommalle Mallille sombailemaan tai sitten ihan Ikeaan asti. Tai luomukampaamoon (tai niin netti väittää, en kyllä ihan vielä usko) uusille ulottuvuksille. Tahi ihan Charlotten ulkopuolelle Greensboroon.
Taikka sitten vaan pysytään kotonurkissa ja haetaan lukkari Ardrey Kellistä sekä kuskataan jälkikasvu Knight Camp -tapahtumaan. Se on kaikkien ysiluokkalaisten eka yhteinen tutustumispäivä ensi torstaina. Ja kesälukemistakin tulevalla ysiläisellä on; onpa esseekin väännettävä ennen virallista koulun alkua!
Vaan sitä ennen on luvassa jotain uutta ja ihneellistä: kirjoitan ensimmäisen sekkini ja toimitan sen Tai-chi -kouluuni huomenna. Lisää sekkejä tarvitaan kouluun ja sieltähän se tuli eka automaattipuhelukin, jossa kerrottiin koulujutuista perjantaina! Ja uutta ja ihmeellistä olisi sekin, jos vaikka saisi maallisen omaisuutensa Yhdysvaltojen tullista kotiin saakka. Pari päivää menisi mukavasti ja jospa sieltä löytyisi se piirakkapulikkakin, jolla ennen lauantaita pitäisi vääntää kotomaan leivonnaisia Tai-chi koulun juhlintaan.
Saas nähdä kuinka käy!
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Saunassa Charlottessa
Eteenpäin mennään, sanoi mummo lumessa ja Suomi-tyttö on sitten testannut Pohjois-Carolinalaisen kuivasaunan. Näin se meni.
Tänä aamuna ripsutteli hivenen vettä tuolta taivaan suunnalta, joten ajattelin, että olisi sopiva hetki lunastaa lupaus testata aamu-Pilateksen jälkeen paikallinen sauna. Sulloin pyyhkeet ja sampoot paperikassiin, sillä ne tavarat ja saunamatkalle kuuluvat laukut ja pefletit ovat edelleen siellä tullissa. Pilates oli tapansa mukaan: kiireinen, ylienerginen ja minä olen nuori ja notkea -tytön pulppuava puhetahti teki sen, että viluhan siinä tuli lattialla maatessa ja tuuletusten pyöriessä täysillä. Loistavaa, siis saunaan!
Amerikkalaisessa punttisalissa saa 19,95 taalerin kuukausirahalla käydä suihkussa ja saunassa niin paljon kuin haluaa. Suihkuun voi mennä miten haluaa, mutta siveästi tietenkin jokaiselle on yksityinen suihkuloosi, jossa on ensimmäiseksi ovi ja sitten sitten vielä suihkuverho, jottei itseään kaikelle kansalle tarvitse paljastaa. Hyvä niin. Saunaan mennessä on sen sijaan omattava jonkinlainen sisäluku- ja ymmärrystaito, sillä oveen on präntätty ohjeet siitä, miten saunassa saa toimia!
Valo laitetaan palamaan ulkopuolelta (rikoin tätä ohjetta ja saunoin pimeässä). Saunaan ei saa viedä vettä. Erityisesti sähkölaitteisiin ei saa laittaa vettä. Sanomalehteä ei saa jättää saunaan (tavallaan rikoin tätäkin, sillä en edes vienyt sanomalehteä sisään).
Hyvä, että on ohjeita, mutta tällaiset ohjeet saivat aivoni askaroimaan, miten toimia tilanteissa, joihin ei ollut ohjetta näkyvissä. Kuten, missä riisun vaatteeni, ettei kukaan vain vahingossa loukkaannu, jos joutuu näkemään ison takamukseni. Siellä oven takana suohkukopissa, missä ei ole penkkiä, mutta sellainen hyllyn tapainen? Mihin jätän vaatteeni, sillä penkkitilaa on kovin pienesti; pitäisikö ne sulloa kaappiin (josta on kuitenkin pisin matka suihkuun)? Missä tulisi kuivata, sillä siellä suihkukopissa on tietenkin liukas lattia ja kopin ulkopuolella kokolattiamatto, joka kastuu, jos sieltä vettävaluvana itseni ulkoistan. Saanko mennä vettävaluvana tai märkänä saunaan? Täytyykö minun pukea vaatteet ennenkuin menen sinne saunaan? Voinkohan ottaa vesipullon sinne saunaan?
Juu, aivan irrelevanttia pohdintaa, mutta ottakaa huomioon se, että viime viikolla yksi nainen tälläsi itsensä sinne saunaan hikisenä kaikki vaatteet päällä meikkaamaan. Enkä vieläkään osaa karjua kahviloissa ja ruokapaikoissa riittävällä volyymillä tilaustani kuulumaan kaiken kaakatuksen ja täysillä soivan musiikin ylitse ensimmäisellä kerralla. Minä olen tässä se, jonka tulee sopeutua maan tapoihin!
Onnekseni kuitenkin olen rohkea suomalainen ja päätin sitten mennä vettä valuvana vain pyyhkeen kanssa saunaan. Sain muutaman katseen perääni, mutta en tietääkseni kommentteja ja sain maata lauteilla aivan rauhassa yksikseni. Eikä se hassumpaa ollut! Ottaen huomioon, että oli kuivaa, eikä välittänyt yläpuolelta tulevasta jumputijumputi -musiikista, niin oli lämmintä ja mukavaa. Ei se tietenkään mitään oikeaa saunaa voita, mutta paremman puutteessa viluisena päivänä aion jatkossakin lojua silloin tällöin sopivan kuumassa huoneessa.
Ja koskapa ulkona siis edelleen tihutteli ukonilman jäljiltä, niin tulihan sitä kosteuttakin sitten. Ja oikein mukava reeninjälkeinen olo, joten kyllä kelpasi mennä kakkosaamiaiselle New York Bagel Shoppeen (kuvapvk) tapaamaan se melkein tanskalainen tarjoilijapoju. Ehkäpä siitä tulee lempikahvilani, sillä antakaa minun edelleen vierastaa maailmanlaajuisia amerikkalaisia ketjuja (kuten Starbucksia ja nyttemmin myös Subwaytä, MakkiDonaldossa en ole käynyt sitten vuoden 2002). Geenimanipuloitua ruokaahan tässä väkisinkin jo joutuu nauttimaan, jossei aio kaikkea aina tehdä itse ja luomuna ostaa.
Ja koskapa en vielä tohtinut rikkoa kaikkia saunaan liittyviä ohjeita, niin kauppalistassa on sellainen sumutepullo, jonka ensi kerralla aion salakuljettaa mukaan. Ja suihkia vähän vettä. Ja sitten vähän mielikuvitusta peliin, niin kyllä se siitä!
Tänä aamuna ripsutteli hivenen vettä tuolta taivaan suunnalta, joten ajattelin, että olisi sopiva hetki lunastaa lupaus testata aamu-Pilateksen jälkeen paikallinen sauna. Sulloin pyyhkeet ja sampoot paperikassiin, sillä ne tavarat ja saunamatkalle kuuluvat laukut ja pefletit ovat edelleen siellä tullissa. Pilates oli tapansa mukaan: kiireinen, ylienerginen ja minä olen nuori ja notkea -tytön pulppuava puhetahti teki sen, että viluhan siinä tuli lattialla maatessa ja tuuletusten pyöriessä täysillä. Loistavaa, siis saunaan!
Amerikkalaisessa punttisalissa saa 19,95 taalerin kuukausirahalla käydä suihkussa ja saunassa niin paljon kuin haluaa. Suihkuun voi mennä miten haluaa, mutta siveästi tietenkin jokaiselle on yksityinen suihkuloosi, jossa on ensimmäiseksi ovi ja sitten sitten vielä suihkuverho, jottei itseään kaikelle kansalle tarvitse paljastaa. Hyvä niin. Saunaan mennessä on sen sijaan omattava jonkinlainen sisäluku- ja ymmärrystaito, sillä oveen on präntätty ohjeet siitä, miten saunassa saa toimia!
Valo laitetaan palamaan ulkopuolelta (rikoin tätä ohjetta ja saunoin pimeässä). Saunaan ei saa viedä vettä. Erityisesti sähkölaitteisiin ei saa laittaa vettä. Sanomalehteä ei saa jättää saunaan (tavallaan rikoin tätäkin, sillä en edes vienyt sanomalehteä sisään).
Hyvä, että on ohjeita, mutta tällaiset ohjeet saivat aivoni askaroimaan, miten toimia tilanteissa, joihin ei ollut ohjetta näkyvissä. Kuten, missä riisun vaatteeni, ettei kukaan vain vahingossa loukkaannu, jos joutuu näkemään ison takamukseni. Siellä oven takana suohkukopissa, missä ei ole penkkiä, mutta sellainen hyllyn tapainen? Mihin jätän vaatteeni, sillä penkkitilaa on kovin pienesti; pitäisikö ne sulloa kaappiin (josta on kuitenkin pisin matka suihkuun)? Missä tulisi kuivata, sillä siellä suihkukopissa on tietenkin liukas lattia ja kopin ulkopuolella kokolattiamatto, joka kastuu, jos sieltä vettävaluvana itseni ulkoistan. Saanko mennä vettävaluvana tai märkänä saunaan? Täytyykö minun pukea vaatteet ennenkuin menen sinne saunaan? Voinkohan ottaa vesipullon sinne saunaan?
Juu, aivan irrelevanttia pohdintaa, mutta ottakaa huomioon se, että viime viikolla yksi nainen tälläsi itsensä sinne saunaan hikisenä kaikki vaatteet päällä meikkaamaan. Enkä vieläkään osaa karjua kahviloissa ja ruokapaikoissa riittävällä volyymillä tilaustani kuulumaan kaiken kaakatuksen ja täysillä soivan musiikin ylitse ensimmäisellä kerralla. Minä olen tässä se, jonka tulee sopeutua maan tapoihin!
Onnekseni kuitenkin olen rohkea suomalainen ja päätin sitten mennä vettä valuvana vain pyyhkeen kanssa saunaan. Sain muutaman katseen perääni, mutta en tietääkseni kommentteja ja sain maata lauteilla aivan rauhassa yksikseni. Eikä se hassumpaa ollut! Ottaen huomioon, että oli kuivaa, eikä välittänyt yläpuolelta tulevasta jumputijumputi -musiikista, niin oli lämmintä ja mukavaa. Ei se tietenkään mitään oikeaa saunaa voita, mutta paremman puutteessa viluisena päivänä aion jatkossakin lojua silloin tällöin sopivan kuumassa huoneessa.
Ja koskapa ulkona siis edelleen tihutteli ukonilman jäljiltä, niin tulihan sitä kosteuttakin sitten. Ja oikein mukava reeninjälkeinen olo, joten kyllä kelpasi mennä kakkosaamiaiselle New York Bagel Shoppeen (kuvapvk) tapaamaan se melkein tanskalainen tarjoilijapoju. Ehkäpä siitä tulee lempikahvilani, sillä antakaa minun edelleen vierastaa maailmanlaajuisia amerikkalaisia ketjuja (kuten Starbucksia ja nyttemmin myös Subwaytä, MakkiDonaldossa en ole käynyt sitten vuoden 2002). Geenimanipuloitua ruokaahan tässä väkisinkin jo joutuu nauttimaan, jossei aio kaikkea aina tehdä itse ja luomuna ostaa.
Ja koskapa en vielä tohtinut rikkoa kaikkia saunaan liittyviä ohjeita, niin kauppalistassa on sellainen sumutepullo, jonka ensi kerralla aion salakuljettaa mukaan. Ja suihkia vähän vettä. Ja sitten vähän mielikuvitusta peliin, niin kyllä se siitä!
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Newspaper summary (and a bit about my life too)
So, it takes about 3 hours to read a newspaper (Charlotte Observer) which means, that I have to do something to my English. The second reason to do something is my daugter, who did so well in English test, that I just got to do something to keep up. I did'nt find any good English class yet, so this is where I practise.
The papers are much about election that's due to someday and democratic convention, which is due in Charotte at the beginning on September. For normal charlotteans it means that don't go uptown on that week eventhough the streets are at the most great condition on those days. So must it be, when the President of the United States comes to neighbourhood! I'll stay home in Ballantyne.
And the rest of the paper is campaigning: Romney is making Obama look bad and Obama is making Romney to look even worse. I've read some of the contributions about them and notices that I understant about 30%... What I did understand, is that the campaigns (especially Obamas) cost hell of a lot of money. Ok, there are also stories about Syria, Afganistan etc. and Norway. Norway is not mentioned for the shooting in Colorado (by the way, Obama is visiting the families today), but it seems to be one year when the Norwegian tragedy happened and it's mentioned here.
The main local news is about the increase of pedestrians killed last few years. In our area we have (pavement) sidewalks, but that isn't in every place. And even here, the pavement can just suddenly end in the midlle of driveway, so no walking or cycling is allowed to my kid! (Walking is not allowed to me too, but that's because of the sunshine and extremely high UV index.) But I must say, that I enjoy more reading these heart bleeding my wife/daughter was killed stories, but that's purely 'cause I UNDERSTAND what is said. And one story that I follow, is when they can reopen stores in South Park Mall again. They were closed because of the huge flood last Friday. Just 3 inches water came inside, when some fancy glass sealing broke down. I'm lucky that I don't visit that Mall, is must have been awful. (And for my sister to know: all that happened because of thunder and lightning AND they had a warning in TV on big letters to tell us about that; althougt the actual flood area was only in a small area of Mecklenburg=our county.)
And so far, I 've read section A, B and C on the paper, so the best parts are still left. There is a double page of comics every day (on Sunday it's in colour!) and Everyday living section, which helps me to bake (it's easier to follow local recepies that convert everything) and learn to guess the great baking verbs! And there's so much going on: theaters, concerts, events, garage sales (oops, that's mostly on South Charlotte News) and all the other stuff I like to read and do. (By the way, they sell awful crab in garage sails, just like in Finland in kirpputori.)
But that part I haven't even read yet and still been busy whole morning... but I have watched through all the coupons and been collecting the victims of our Ant war II. My war became Ant war II when my husband started to be involved in this war with some heavy stuff poison. He just poisoned all house around OUTside, so 20 legions of hard working ants followed their leader INside. So the inside of the kitchen had to be poisoned (not with so heavy stuff poison) and traps to be set up. But before that I had to bury the deserted bodies. Through the sink I mean. So maybe these Americans do have some purpose to those refuse drains (or whatever they are called).
But look at the bright side: I just love spiders at the moment!
The papers are much about election that's due to someday and democratic convention, which is due in Charotte at the beginning on September. For normal charlotteans it means that don't go uptown on that week eventhough the streets are at the most great condition on those days. So must it be, when the President of the United States comes to neighbourhood! I'll stay home in Ballantyne.
And the rest of the paper is campaigning: Romney is making Obama look bad and Obama is making Romney to look even worse. I've read some of the contributions about them and notices that I understant about 30%... What I did understand, is that the campaigns (especially Obamas) cost hell of a lot of money. Ok, there are also stories about Syria, Afganistan etc. and Norway. Norway is not mentioned for the shooting in Colorado (by the way, Obama is visiting the families today), but it seems to be one year when the Norwegian tragedy happened and it's mentioned here.
The main local news is about the increase of pedestrians killed last few years. In our area we have (pavement) sidewalks, but that isn't in every place. And even here, the pavement can just suddenly end in the midlle of driveway, so no walking or cycling is allowed to my kid! (Walking is not allowed to me too, but that's because of the sunshine and extremely high UV index.) But I must say, that I enjoy more reading these heart bleeding my wife/daughter was killed stories, but that's purely 'cause I UNDERSTAND what is said. And one story that I follow, is when they can reopen stores in South Park Mall again. They were closed because of the huge flood last Friday. Just 3 inches water came inside, when some fancy glass sealing broke down. I'm lucky that I don't visit that Mall, is must have been awful. (And for my sister to know: all that happened because of thunder and lightning AND they had a warning in TV on big letters to tell us about that; althougt the actual flood area was only in a small area of Mecklenburg=our county.)
And so far, I 've read section A, B and C on the paper, so the best parts are still left. There is a double page of comics every day (on Sunday it's in colour!) and Everyday living section, which helps me to bake (it's easier to follow local recepies that convert everything) and learn to guess the great baking verbs! And there's so much going on: theaters, concerts, events, garage sales (oops, that's mostly on South Charlotte News) and all the other stuff I like to read and do. (By the way, they sell awful crab in garage sails, just like in Finland in kirpputori.)
But that part I haven't even read yet and still been busy whole morning... but I have watched through all the coupons and been collecting the victims of our Ant war II. My war became Ant war II when my husband started to be involved in this war with some heavy stuff poison. He just poisoned all house around OUTside, so 20 legions of hard working ants followed their leader INside. So the inside of the kitchen had to be poisoned (not with so heavy stuff poison) and traps to be set up. But before that I had to bury the deserted bodies. Through the sink I mean. So maybe these Americans do have some purpose to those refuse drains (or whatever they are called).
But look at the bright side: I just love spiders at the moment!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)